Toukokuisen lomani jälkimmäinen viikko vierähti kotoisissa tunnelmissa.
Lauma oli väsynyt - tai ehkä väsyneen helpottunut, raukean rentoutunut päästyään takaisin kotiin. Tuntuvat aina vain nukkuvan vähintään yhden päivän putkeen.
Suomeen oli poissa ollessamme saapunut kesä ja oli ihana päästä maistelemaan raikkaita, kesäisiä makuja. Turkkilainen jugurtti pensasmustikoilla on tämän kesän uusi lempparini! Turkkilainenhan on roikkunut ruokavaliossani tiiviisti jo kahdeksan vuotta - lisukkeet vain vaihtelevat.
Kotona odotti myös ehkä hieman yllättävä lukupaketti - Maito ja Me -lehti - ja vieläpä kahtena kappaleena! Tietävät varmaan, että olen niin innokas lehmälääkäri, että yksi lehti kuluisi puhki alta aika yksikön...
Itse olin kaavaillut itselleni lomalukemiseksi äidilleni joululahjaksi ostamaani kirjaa, jonka nappasin kotipuolesta mukaani. Tulihan sitä jokunen pätkä luettuakin, mutta jotenkin lukuintoani syö se tieto, että äitini mielestä kirja loppui ikävästi... En ehkä halua tietää?
Sen sijaan lukuprojekti, josta tuli hyvä mieli oli parin muun kirjan loppuun lukeminen. Toinen käsitteli pehmytosakirurgiaa ja toinen ortopediaa. Puhkuin Mallorcan jälkeen työintoa, joten noihin vain teki mieli tarttua. Tosin ehkä näin jälkeen päin ajatellen yksikin olisi tuohon kohtaan riittänyt...
Vaan tulipa tehtyä jotain hyödyllistä auringossa makoillessa.
Oli myös ihana päästä vihdoinkin laittamaan terassia kesäkuntoon. Lasit ja perussiivouksen olimme tehneet jo aikaisemmin, joten suurimmaksi työksi osoittautui kesäkukkien ja hyötykasvien - lähinnä tomaattien - hankinta.
Mallorcalta Zara Homesta tarttui mukaan uudet tyynynpäälliset terassille. Näiden värimaailma oikeastaan määritti tänä vuonna myös kesäkukkien väripaletin.
Ihana niin kutsuttu paljumme teki myös odotetun comebackin.
Ruokalistalta löytyi kesäisiä herkkuja - tässä raparperilla kuorrutettua lohta, jollaista sain ystäväni luona juhannusruuaksi vuosia sitten.
Jälkkäriksi mansikkatorttu. Pohja mantelijauheesta.
Viimeinen lomapäivä huipentui pitkään metsälenkkiin koirien kanssa.
O:lla on puhelimessaan kiva karttasovellus, jonka turvin uskaltaa sukeltaa vähän vieraampaankin metsään. Sen avulla on vältytty monelta eksymiseltä. Näissä pk-seudun metsissä kun tuppaa menemään paljon käytettyjä polkuja ristiin rastiin.
On oikeastaan tosi hassua, miten jotkut kotipuolen tuttuni pitävät koko pk-seutua jotenkin luonnosta vieraantuneena betoniviidakkona. Kovin on suppea käsitys se.
"Vooooooi kuinka hyyyy-vältä tuore heinä maistuuu!" Keväisin tyypeistä kuoriutuu melkoisia ruohonsyöjiä. Iippu jopa onnistui jumittamaan yhden heinänkorren nieluunsa, mutta onneksi sen sai paljain käsin nyppäistyä pois.
Loman päätyttyä olin jo täysin kesätunnelmissa, vaikka elettiin vasta toukokuun puolta väliä. Vaan mikäs sen parempaa - sitä pidempi kesä tiedossa! Ja täysin tervetullut tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti