sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Itämerellinen viikonloppu


Toissaviikonlopun näkymiä.


Lauantai-iltana lenkillä Uutelassa, pitkästä aikaa. Jossakin vaiheessa kävimme tuolla niin usein, että ehdin vähän kyllästyä. Etenkin siihen punkkien määrään. Nyt oli kuitenkin kiva käydä pitkästä aikaa.


Illalla grillasimme ruuaksi kurkku-lohivartaita Yhteishyvän ruokaliitteen ohjeella. Ei mitään maailman kauneinta tai makurikkainta ruokaa, mutta kivan kevyttä ja raikasta vaihtelua normigrillattaviimme verrattuna kuitenkin.


Nykyään tulee väännettyä lähes jokaisen kalaruuan kylkeen joku itse sovellettu kastike. Pohjaksi turkkilaista tai kermaviiliä, mausteiksi hunajaa tai muuta makeutusta, suolaa, tilliä, sinappia, musta- tai sitruunapippuria, sinappia, sitruuna- tai limemehua... Helppoa ja tuo kuitenkin rutkasti lisämakua ruualle.


Herne-fetalisuke.


Kevätkaali-kevätsipulilisuke. Herkkua!


Raikas grillisalaatti - tämäkin sen ruokaliitteen ohjeella.


Jälkkäriksi juustokakku-kakku. Tämän resepti taisi olla muunnelma Vantaan Sanomien reseptistä.


Ja jottei ruokailoittelu olisi loppunut liian lyhyeen, oli meillä jälleen varattuna pöytä Treffipubin brunssille sunnuntaiaamulle. Tällä kertaa teemana oli tapas-brunssi.


Alkupalat ovat ehdottomasti se paras osuus. Aina. Tässä setissä ei oikein heikkoa lenkkiä tainnut ollakaan - kaikki hyvää.


Jälkkäriksi hedelmiä ja juustoa. O:lle hiukan tuhdimpia herkkuja. Brunssilta jatkoimme kesän ensimmäiselle kaupunkiretkelle. Kohteeksi valikoitui karttaa tutkailemalla Loviisa. Sopivan matkan päässä ja rannikolla. Ei sen suurempia suunnitelmia tai ennakko-odotuksia. 


Varsin kivaksi kesäkaupungiksi se kuitenkin osoittautui. Pieneksi, mutta viihtyisäksi.

Ajelimme ympäriinsä ja päädyimme vanhan linnoituksen raunioille.



 Linnoitukselta lähti opastettu luontopolku, jonka kävimme kiertämässä.















Lopuksi kävimme pyörimässä satama-alueella.


Viikonloppu kiteytettynä:

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Välimerellinen viikonloppu


Uusi kirja innosti uusiin, välimerellisiin ruokakokeiluihin. 


Savulohi sai kylkeensä kukkakaali-basilika-lisuketta, jota kehuttiin kirjassa vuolaasti. Maukasta tuosta tulikin - etenkin valkosipulin kera.


Toinen kiva uusi lisuke koostui herneistä, fetajuustosta ja mintusta.


Kalan sai kaverikseen timjamikastiketta.



Salaatti oli kuitenkin vanhaa kunnon halloumi-mansikkasalaattia Pirkan reseptillä.


Vaaleaa sangriaa lauantai-illan kunniaksi.


Jälkkäriksi herkullista suklaamoussea.


Sateisen sunnuntai-aamun lämpimäksi lohturuuaksi chorizo-nakkipaistosta fetajuustolla ja kananmunilla.


Mukavan ruokaisaa, mutta yllättävän tulista. Jatkossa voisi korvata puolet nakeista ihan tavallisilla.

Kirjasta on ollut paljon iloa jo nyt ja monenmonta reseptiä on vielä kokeilematta. Hieman muokattua frito mallorquiniakin tekisi mieli kokeilla, vaikka O vannoi, että ei enää koskaan...

On ollut ihanaa ostella tuoreita, tuoksuvia yrttejä sekä muita tuoreita raaka-aineita uusia kokeiluita varten. Ainakin herne- ja kukkakaalilisukkeet jäänevät pysyvästi lisukelistallemme ja monipuolistavat kasvisten syöntiämme entisestään.

Tällaiset ruuat ovat ihan täydellistä hyvän mielen ja olon ruokaa.