I for Italy, part I

Heipä hei! Takanani on intensiivinen jatkokoulutusviikko - antoisa, mutta vaativa. Kun keväällä ilmoittauduimme kurssikaverini kanssa ultrakurssille Italiaan, oli ajatuksena lähteä sinne miesten kanssa. Lopulta miehistä vain O pääsi lähtemään mukaan. O:llahan on käynnissä nyt opintojensa viimeinen vuosi, mikä mahdollisti tällaisen ylimääräisen loman, eikä herra sitä paitsi ollut ennen käynyt Italiassa. Niinpä lähdimme reissuun muutamaa päivää ennen kurssin alkua ja lensimme Alppien yli Bergamoon.

Itse olen käynyt Italiassa kerran aiemmin. Silloinkin lensin Bergamoon, mutta jatkoin sieltä suoraan Milanoon. Nyt päätimme kuitenkin O:n toiveesta majoittua ihan vain Bergamoon, joka oli yhtä uusi kohde meille molemmille.

Kyseessä on Italian mittapuulla varsin pieni kaupunki, jonka näkemiseen riittää varsin mainiosti 1-2 päivää. Sieltä pääsee kuitenkin helposti ja edullisesti käymään esimerkiksi Como- tai Garda-järvellä, Milanossa tai Veronassa, mitä ehdottomasti suosittelenkin, jos tuonne päin matkustaa.

Säät olivat oikein mukavat: mittari näytti auringossa parhaimmillaan 23 astetta. Päivisin villakangastakki oli siis aivan liikaa, mutta iltaisin sitä kyllä tarvittiin.

Majoituimme kivassa, modernissa huoneessa lähellä ostoskatua ja vanhaakaupunkia. Majoituspaikkamme lähellä oli myös yksi harvoista bongaamistamme ruokakaupoista.

Saavuimme Bergamoon hyvissä ajoin päivällä, joten meillä oli koko ensimmäinen iltapäivä ja ilta aikaa tutustua kaupunkiin. Bergamon tärkein nähtävyys lienee vuorenrinteeseen rakennettu vanhakaupunki, jonne pääsi nousemaan funicularilla.

O oli bongannut jostakin etukäteen tiedon, että siellä kannattaa maistaa kahvilan näyteikkunaan esille aseteltuja metritavarapitsoja, joista löytyi täytteitä jokaiseen lähtöön.

Minäkin maistoin pitsaa sen verran, että voin sanoa sen olleen huippuhyvää. Siinä ei ollut tavanomaista pitsapohjaa, vaan jokin paljon rapeampi ja rasvaisempi - suorastaan herkullinen. Ja ehkä nuo sienetkin saattoivat vaikuttaa makuelämykseen. 

Vanhankaupungin pikku putiikeissa myytiin paljon pientä krääsää ja itselleni tarttui mukaan pieni lasinen joulukuusi, jollaista olin ihastellut jonkun muun joulukodissa aiemmin.

Auringon laskiessa vuorenrinteeltä avautui komeat maisemat alas kaupunkiin.

Laskeuduimme alas kävellen ja reitti päätyi suoraan "kotikadullemme". Voinkin lämpimästi suositella majoituspaikkaamme, jos jollakulla muulla on suunnitteilla matka Bergamoon. Toisin kuin Unkarissa, Italiassa tuntui kaikki sujuvan liiankin helposti ja kuten jo mainitsin, säätkin suosivat. Hieno alku reissulle siis!