Arkiruokainspis

Syksyyn liittyy aina jonkinasteinen arkeenpaluu - olkoon miten pieni muutos hyvänsä. Arkeenpaluu puolestaan tarkoittaa myös arkiruokiin paluuta ja tänä vuonna innostuin aiheesta niin kovasti, että laitoin alulle tuollaisen itse tehdyn reseptivihon, johon olisi tarkoitus leikellä lehdistä aina inspiroivimmat ruokareseptit. Jotakin olen kirjoitellut vihkoon myös itse. 

Yksi syksyn ehdottomista arkiruuista on nakkikeitto - kaikessa karuudessaan. Joku tyylikkäämpi bloggaaja olisi varmaan koristellut annoksen yrteillä, mutta näin sitä meillä vedeltiin eräänä torstai-iltana, joten mitäpä sitä turhia hienostelemaan.

Noin yleensä ottaen meillä syödään (liian) vähän keittoja, mutta siitä asti, kun yläasteen seitsemännellä luokalla teimme nakkikeittoa itse, alusta asti juurekset pilkkoen, olen halunnut tehdä ainakin yhden nakkikeiton syksyisin tuoreen sadon kasviksista.

Tänä vuonna isomman marketin valikoimasta löytyi myös liloja, vihreitä ja oransseja kukkakaaleja. Oranssista sai aika vinkeän värisen kukkakaalimuussin riistakäristyksen kylkeen.

Myös viikonloppuaamiaisiin on silloin tällöin uhrattu astetta enemmän ajatusta.

Kokeilimme taannoin karppikarjalanpiirakoiden ohjetta, johon kuului mm. pellavarouhe ruisjauhojen sijaan sekä shirataki-riisi, mutta näistä ei kyllä tullut mitään erikoisen herkkuja. Sääli, sillä ulkomuoto olisi ollut ihan kelvollinen etenkin ennen uuniin laittamista.

Mantelisämpylät eivät sen sijaan koskaan petä.

Uunimunakas puolestaan syntyi kuin itsestään, omasta päästä soveltaen. Ja oli hyvää etenkin tekeleen ex tempore -luonteeseen nähden.

Minulla asioista innostuminen ja inspiroituminen menee aivan käsi kädessä kulloisenkin rentoutumisasteeni ja levollisuuteni kanssa. Tänä syksynä sitä on nähty enemmän kuin viime syksynä, mikä kaiketi viestii sitä, että elämä alkaa olla kaikin puolin balanssissa. Työ, parisuhde, koti ja lauma tuottavat iloa ja hyvää fiilistä, joka purkautuu sitten näihin erinäisiin enemmän tai vähemmän fiksuihin projekteihini. Tällä hetkellä on käynnissä erilaisten sillilaatujen valmistus ja testailu joulua silmällä pitäen.

Juu, kun ei ole halloweenia, on pitänyt aloittaa tuo j-projekti hiukan ajoissa. Ehkä ensi vuonna täytyy taas ottaa kurpitsajuhla mukaan kuvioihin, että säilyy jonkinlainen roti. Haha.

Puolukka-kinuskiherkku

Ihanan syksyn kunniaksi on pakko julkaista tämä herkullinen happaman-makea resepti, jota on meillä toteuteltu jo pariin otteeseen syksyn mittaan. Reseptin karpinnus vaati pari netistä tilattua erikoistuotetta, mutta onnistui aivan loistavasti - ainakin omaan makuhermooni iskien.

Puolukka-kinuskijälkiruoka

Pohja
- 50 g voita
- 1 iso proteiinikeksi (Yesdeli.fistä)
- 60-70 g mantelijauhetta
(- piparkakkumaustetta maun mukaan)

Täyte
- 3,5 dl kuohukermaa
-  2 rkl voita
- makeutusta (itse käytin kookospalmusokeria n. 3 g, tavallinen sokeri tai makeutusjauhe käy myös)
- 60 g (sokeritonta) valkoista suklaata (Yesdeli.fistä)

Kuorrute
- 250 g turkkilaista jogurttia tai rahkaa
- 2 dl kuohukermaa
- makeutusta
- puolukoita

Syysparveke

Muutama kuva syysparvekkeestamme. Taitaa lokakuusta muuten tulla koko vuoden runsaspostauksisin (hieno sana, olen itsekin ylpeä) kuukausi tällä menolla, mutta so be it. Kun kerran postaututtaa, niin postataan.

Koristekaalit ovat mielestäni aina olleet tosi hienoja, en tiedä, miksen ole tullut hankkineeksi niitä aiemmin. Meillä oli tänä vuonna onnistuneimmat kesäkukkaistutukset ever ja petuniat kukkivat kuin viimeistä päivää aina Budapestin matkaamme asti. Silloin ne kuolivat, oli niin kuumaa. Suomessa. Niin.

Mutta tosiaan. Kun petunioiden jäljiltä puutarhalaatikot ammottivat tyhjyyttään, niin pitihän niihin jotakin kehitellä. Varsin lilavoittoisella kokoonpanolla sitten mentiin.

Jossakin vaiheessa kesää Clasulta oli tarttunut matkaan tällainen, jota olin suunnitellut käytettäväksi joulun alla, mutta oli pakko kaivella se esiin jo nyt. Tykkään tuosta nimittäin ihan tosi paljon - on erihieno tunnelmanluoja pimeällä.

Terassille kaivoin vanhat syystekstiilit. Ehkä ensi vuonna voisi keksiä jotain freesimpää, mutta vielä mennään näillä. Kolmijalan mansikat ja yrtit vaihtuivat havuihin.

Ja kohta kai pitäisi kehitellä jotakin halloweenmaisempaa. Vaikka niin, halloween. Taitaa jäädä aika vähälle tänä vuonna.

Snif.

Sienirisotto

Pitkästä aikaa resepti, jonka haluan säilöä tännekin! Hyvä keino saada herkkua orakkaista, joita ei ole tähän asti tullut erikseen juuri käytettyä. Kotikotona orakkaat sekoitettiin yleensä kantarellien joukkoon tai joskus, jos löytyi isoja priimayksilöitä, saatoin tehdä niistä leivitettyjä pihvejä. Tänä vuonna sienipaikkamme tuotti kuitenkin hyvän orakassadon heinäkuulta alkaen ja nyt niitä onkin pakastimessa useampi pussillinen.

Alkuperäinen resepti ja inspiraatio täältä.

Sienirisotto
- 1 Fond du Chef -kuutio
- 4 dl vettä
- 1 pakastepussillinen vaaleita orakkaita, keltavahveroita tai tatteja
- 1 pussi Slim Rice (konjac) -riisiä
- 1 rkl sitruunamehua
- voita paistamiseen
- suolaa
- mustapippuria
- tuoretta basilikaa
- 80 g parmesaanijuustolastuja

Laita vesi kattilaan kiehumaan ja sekoita kiehuvaan veteen liemikuutio. Anna liueta, sekoita ja siirrä syrjään.  Huuhtele konjac-riisi huolellisesti ja moneen kertaan juoksevalla vedellä siivilässä. Ruskista paistinpannulla voissa sipuli ja sienet. Yhdistä kasvisliemi, sienet, sipuli ja riisi pannulla. Anna kiehua liedellä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Mausta kiehumisvaiheessa suolalla, pippurilla, basilikalla ja sitruunamehulla. Lisää kypsennyksen loppupuolella joukkoon parmesaanijuusto ja anna sen sulaa. Herkuttele!

Hiljaa virtaa Vantaa

Teen nyt henkilökohtaista blogihistoriaa laittamalla postauksen nimeksi jo kertaalleen, kaiketi ensimmäisenä syksynä, käyttämäni biisin nimen. Vaan ei voi mitään, tuo vain alkaa soida päässä, kun katson näitä kuvia. Taisimme nimittäin sattumalta osua biisin musiikkivideon kuvauspaikoille Vantaanjoen varrelle.

Kävelin mä hitain askelin ja katsoin vastarantaa
Siihen istuin ja mä kuuntelin, kun hiljaa virtaa Vantaa

Taivas pölyinen, on tähdet sen
Valoja lentokoneiden
Täällä päällä maan taivastaan
Tarvii jokainen

Hiljaa virtaa Vantaa



Kun tämän reissun jälkeen kuuntelimme kyseisen biisin, tajusimme O:n kanssa samaan aikaan lyriikoista vielä yhden koukun:
"Vauhti junien ja ihmisten
On koko ajan nopeampi
Kehää kiertää melkein jokainen,
kun hiljaa virtaa Vantaa "

Niinpä, Kehää kiertämällähän me tuonnekin alunperin päädyimme.

Syy uusien lenkkimaastojen etsimiselle oli kuitenkin tällä kertaa astetta juhlavampi:

Rakas Iina- eli Iippu- eli Lippu-koiramme täytti kymmenen vuotta. Samalla minulla ja Iinalla tuli täyteen seitsemän vuotta tätä maallista taivallusta.

Mummokoira näyttää kuvassa hieman resuiselta, mutta todellisuudessa siitä ei iän karttumista huomaa oikeastaan muusta kuin hampaista. Olen kyllä jo pidempään seurannut sen silmien linssejä nukleaariskleroosin (vanhojen koirien linssien samentuminen) varalta, mutta kyllä ne vielä varsin kirkkaat ovat. Turkki on hyvässä kunnossa, vauhti saattaa joskus pidemmillä lenkeillä hiukan nuorisoon verrattuna hiipua. Nivellisäravinnetta on syöty jo pitkään. Mieli on kuitenkin nuori ja mummo on kuluneen kesän ja syksyn aikana leikkinyt Taikkiksen kanssa varmaan vähintään yhtä paljon kuin silloin, kun Sähikäinen oli vasta pentu.

Niin se vuosi vain etenee ja kaikki vuotta 2015 etukäteen määritelleet virstanpylväät on nyt saavutettu: oma valmistumiseni, Kehäradan valmistuminen (mikä itse asiassa hankaloitti elämää, ennemmin kuin helpotti) ja Lippu-koiran 10-vuotissynttärit. 

Mitäs seuraavaksi?

Sisustushankintoja

Pakko kai se on esitellä teille samaan syssyyn pari uutta sisustushankintaa. Makkarin sisustus on jo pitkään ollut retuperällä, mutta pari viikkoa sitten otin ensimmäisen askeleen asian korjaamiseksi ja tilasin Deseniolta kasan julisteita kehystettäväksi. Blogihehkutusten uhri kun olen.

Kivasti sieltä löytyi oman näköisiä juttuja. Toissapäivänä haimme sitten Ikeasta tuollaisen tauluhyllyn ja kehyksiä. Mallailin julisteita hyllylle ja hitto, nehän näyttivätkin aika kivoilta tuossa hyllyn päällä. En siis vieläkään ole ottanut totta puhuakseni askeltakaan makkarin piristämiseksi... mutta ehkä nämä sinne vielä siirtyvät. Ehkä?

Toinen ikuisuusongelma on ollut keittiömme valaistus. Tila on kovin hämärä. Olohuoneessa ja eteisessä on paikat kattolampuille, keittiön pöydän päällä ei ole. Sen sijaan pöydän vieressä käytävällä on. Vai onko pöytämme vain väärässä paikassa? Niin tai näin, etsinnässä on ollut jokin ei-kovin-huomiota-herättävä-muttei-plafondi-lamppukaan. Helppoa? Ei kovin. Viime talvena koekäytimme paikalla yhden lampun, mutta se ei sopinut kytkentöjensä puolesta. Älkää kysykö enempää...

Pari kuukautta sitten törmäsin sitten sattumalta netissä House Doctorin DIY-lamppuun, enkä saanut sitä pois mielestäni. Muutaman päivän harkinnan jälkeen oli pakko käydä klikkailemassa se kotiin. Olinhan mallaillut mielessäni paikkaan varmasti kymmeniä eri valaisimia, mutta mikään muu ei ollut tuntunut vielä näin sopivalta.

Kyseessä ihan toden totta on DIY-lamppu, joka saapuu kappaleina kangaskassissa. Tarkalleen ottaen kassi sisälsi kaksitoista yksittäispakattua 12 cm kokoista lasipalloa, johdon ja lampunkannan. Pyöreän suuren hehkulampun, sokeripalan, ripustinlenkin ja tuon kattoon laitettavan suojakartion jouduimme hakemaan kaupasta.

Lamppu ruuvattiin kantaansa ja lasipallot ripustettiin lampunkantaan sekä johtoon. 12 pallon sijasta käytimme tosin vain 9, koska muuten lampusta olisi tullut sijaintiinsa nähden turhan massiivinen.

Valoa se antaa ihan sopivasti, joskin valotehohan on aivan yksi yhteen valitun lampun kirkkauden kanssa. Sammutettuna valaisin on mielestäni varsin eleetön, ajaton - jopa huomaamaton. Kuitenkin kaunis. Toistaa nurkassa roikkuvien pallovalojen muotoa.

Miltäs näyttää teidän silmäänne?