290515 - If you can dream it, you can do it

30.6.2009 sain tiedon, että olin päässyt opiskelemaan eläinlääketiedettä. Muistan tuon hetken edelleen kirkkaasti. Ensimmäisen oman kotini makuuhuoneen, pöytäkoneen ja puhelun äidille. Sen puhtaan ilon siitä, että on päässyt opiskelemaan jotakin niin mielenkiintoista - jotakin, josta on niin hartaasti haaveillut, ettei oikein edes uskaltanut uskoa sen toteutumiseen. Hetkeä myöhemmin tajusin myös jotakin aivan uutta: nimeni - siis minun nimeni edessä tulee vielä jonakin päivänä lukemaan ELL.

Kuusi vuotta myöhemmin valmistujaispäiväni valkeni harmaana. Edelliset kolme päivää olin oikeastaan uhrannut leipomiselle, joten kiharakampauksen harjoitteleminen jäi taka-alalle - taas kerran. Niinpä polkaisin aamun ensitöiksi kampaajalle, joka vaikutti vilpittömän hämmästyneeltä, kun kerroin valmistuvani eläinlääkäriksi ja että opintomme ovat kestäneet kuusi vuotta.

Kun tulin kampaajalta, olivat vanhempani jo saapuneet ja kodissamme vallitsi iloisen kotoinen juhliinvalmistautumishässäkkä. Suurin vaikeus koettiin kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun vanhempani halusivat siirtyä juna-asemalle autolla, eikä vapaita parkkipaikkoja keskellä arkipäivää löytynytkään. Jollakin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin onnistuivat spurttaamaan 1,5 km päästä samaan junaan.

Helsingin yliopiston keskustakampuksen juhlasali löytyi helposti ja aulassa kohtasin parveilevat kanssakollegani.

Valmistuville ja läheisille oli varattu omat penkkirivinsä.

Ruusut ja todistukset odottelivat vastaanottajiaan.

Soittajat virittelivät soittimiaan.

Ja sitten mentiin. Puheita pitivät niin tiedekunnan dekaani, Eviran edustaja, eläinlääkäriliiton puheenjohtaja kuin kurssimme edustajakin. Puheiden välissä kuultiin musiikkiesityksiä. Äitini kertoi myöhemmin kolme puheista mieleen painunutta asiaa:

"Olette velkaa yhteiskunnalle - nyt on aika alkaa maksaa sitä velkaa."
"Kollegaa ei jätetä."
"Kerran eläinlääkäri, aina eläinlääkäri."

Lopulta siirryttiin todistusten ja ruusujen jakoon.

Jännitys tiivistyy, eikä näköjään käsikään pysy paikoillaan. Hirveät rusketusraidat btw, mutta mekon olkain oli niin löysä, ettei takaosaa voinut nostaa.

Sitten oli aika vannoa eläinlääkärin vala. Se tehtiin yhteen ääneen esilausujan perässä.

Lopuksi Eviran edustaja jakoi laillistamistodistukset ja toivotti tervetulleeksi kollegakuntaan.

♥

Juhlallisuudet päättyivät vieraille tarjoiltuun kuohuviiniin ja minileivoksiin.

Ja pitihän sitä vielä napata muutamat kuvat tuomiokirkon portailla. Tässä vaiheessa sen alkoi lopulta  sisäistää: this is it - minä olen nyt valmistunut.

Lopuksi kävimme ravintolassa syömässä oman perheen kesken.

Tämän jälkeen suuntasimme Vantaalle ja vanhempani lähtivät ajelemaan kotiin. Tunnelma oli väsynyt, mutta onnellinen.

“My mother drew a distinction between achievement and success.
She said that achievement is the knowledge that you have studied and worked hard and done the best that is in you. Success is being praised by others. That is nice but not as important or satisfying.  Always aim for achievement and forget about success.”

– Helen Hayes

“My mother drew a distinction between achievement and success. She said that achievement is the knowledge that you have  studied and worked hard and done the best that is in you. Success is being praised by others. That is nice but not as important or satisfying. Always aim for achievement and forget about success.”
          – Helen Hayes - See more at: http://blog.kevineikenberry.com/leadership-supervisory-skills/achievement-vs-success/#sthash.haMW0Qtg.dpuf

♥