Joulu on taas, joulu on taas...

... tai sitten ei.

Bloggailu on omalta osaltani ollut viime aikoina hiukan katkolla, kun lisurikärpänen pääsi puremaan äkkiseltään tuossa uudenvuoden jälkeen. Kello viideltä yöllä, kuinkas muutenkaan. Piti vain nopeasti tulostella muutama artikkeli ja mennä nukkumaan, mutta seitsemän tuntia ja reilu 40 artikkelia myöhemmin totesin, että tyyli on vissiin vapaa. Siitä lähtien lisuri on edennyt reippain askelin joka päivä ja nyt kirjallisuuskatsaus-osio alkaa pikku hiljaa olla sillä mallilla, että läheiset voivat alkaa henkisesti valmistautua hengentuotokseni syynäykseen ja kommentointiin.

Aioin oikeastaan tulla julkaisemaan muutaman kuvan talvikodistamme, mutta kuvia koneelle lataillessani kortin uumenista nousi kasa julkaisemattomia joululahjakuvia, joten menkööt nämä nyt ensin - eihän tässä olla vielä päästy edes helmikuun puolelle!

Ihan kaikki lahjat eivät näihin ikuistuneet, mutta suurin osa kuitenkin. Ylävasemmalla meidän tämän vuoden isoimmat lahjatoiveemme: ilmankostutin ja terassilämmitin, joita tuli itse asiassa kaksi kappaletta. Tänä vuonna jouduimme pohtimaan lahjatoiveitamme pitkään ja hartaasti, sillä vihdoin elämäntilanteemme alkaa olla sellainen, että olemme ehtineet jo hankkia kaiken, mitä todella tarvitsemme. Nämä olivatkin enemmän tällaisia luksusjuttuja. Ilmankostutinta toivoimme siksi, että näin talviaikaan minun huuleni ja O:n iho kuivuvat tolkuttomasti ja lisäksi astmariskin omaavien kissojemme hengitystiet arvostavat varmasti astetta kosteampaa ilmaa. Terassilämmittimet puolestaan saavat hohkata, kun käymme saunasta terassilla vilvoittelemassa. Kummatkin vekottimet ovatkin olleet nyt ahkerassa käytössä.

Yläoikealla valkoisia sisustusjuttuja uuteen kotiimme: valkoinen lehtiteline säästettäville aikakauslehdille, iso korulipas ja porokoriste. Noita korulippaita tuli itse asiassa kaksi ja hyvä niin: arkikoruni eivät olisi kyllä yhteen mahtuneet. Vanha korutelineeni ei korkeutensa puolesta mahtunut uuteen kylpyhuoneeseemme, joten jotakin muuta oli pakko keksiä. Ja O:han keksi!

Lisäksi paketista kuoriutui valkoinen kylpytakki ja torkkupeite, toivomiamme harmaita lakanoita, lisää viime vuonna saamaani Muurlan Poro-sarjaa (kaksi glögimukia, hurrikaani ja joulupallo), valkoiset kankaiset lautasliinat ja hopeiset lautasliinarenkaat tulevia juhlakattauksia varten ja toivomani helmikorvakorut sekä ihana lumihiutalekoru. Näin sekä nuo korvikset että kaulakorun jossakin mainoksessa ja ihastelin niitä O:n kuullen... joka oli sitten käynyt ne kotiuttamassa ♥ Herra oli muutenkin sitä mieltä, että mulle on maailman helpointa ostaa lahjoja, kun tykkään vähän kaikesta ja kerron sen. Varmaan ihan totta, haha. Pientä yllätysmomenttia edustivat sitten nuo sisustustyynyt, joita koristavat kunkin karvakorvamme nassut ♥

O:n siskolta sain tuollaisen suloisen joulupöllön saatesanoilla: "Muistelin, että tykkäät pöllöistä". Jep, niistäkin! Lisäksi saimme erinäisiä vaatekappaleita ja kosmetiikkaa sekä saunajuttuja. Erityisen hauska oli tuo marjantuoksuinen saunatuoksu, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Muutenhan meille onkin jo ehtinyt kertyä ihan mukava kokoelma erilaisia saunatuoksuja, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä.

On muuten pakko sanoa, että alun epäröinnistä huolimatta on osoittautunut kyllä erittäin hyväksi jutuksi, että muutimme tänne. Ei mene varmaan päivääkään, ettemmekö O:n kanssa taputtelisi toisiamme olalle tästä päätöksestä. Täällä on hyvä ja kotoisa olo. Teki hyvää irroittautua siitä Viikin Bermudan kolmioksi kutsutusta kuviosta kodin, yliopiston ja Prisman välillä. Näin jälkeenpäin ajateltuna eniten Viikissä varmaan ahdisti se, että asuinalue rajautui kahdelta syrjältään isoihin moottoriteihin ja kolmanteenkin suuntaan etenemistä rajoitti pelto. Lenkkien variointi oli siis kohtalaisen hankalaa ja maisemat yksitoikkoisia. Yliopistoa ei voinut unohtaa vapaa-ajallaankaan. Prisma oli niin iso, että siellä ei tehnyt mieli käydä. Talot oli rakennettu yhteen sumppuun ja keskelle jätetty tyhjä nurmikenttä, jossa kaikkien pitäisi viihtyä. Ja niin monet varmasti viihtyvätkin, onhan se uusi, rauhallinen ja hyvämaineninen lintukoto. Me kuitenkin jouduimme aina lähtemään sieltä muualle viihtymään. Se ei kai vain ollut meidän juttumme.