Talvikoti

Never say never sanoi värien puolestapuhuja, kun kotinsa valkoisella sisusti.

Tänä vuonna joulusta luopuminen oli jotenkin ekstrahaikeaa ja vaikeaa. Olen keksinyt siihen kolme syytä:
1. Uusi koti ei ole ehtinyt vielä nähdä yhtäkään ns. arkisisustusta, koska hyppäsimme suoraan halloweenista jouluun.
2. Joulunalusaika oli tänä vuonna poikkeuksellisen rentouttavaa ja rauhallista, mutta itse joulu vilahti ohi taas liian äkkiä.
3. Tänä vuonna onnistuin vihdoin luomaan sellaisen joulukodin, johon olin täysin tyytyväinen. En siis kehtaa edes tunnustaa, milloin punainen väri kodistamme lopulta poistui.

Ja kuten huomata saattaa, niin ihan kaikista elementeistä en ole vieläkään malttanut luopua. Mutta voihan sitä kai ihmisellä talvikuusikin olla, voihan? Hahah.

Jonkun pitäisi varmaan oikeasti jo käskeä mua purkamaan tuo kuusi, mutta O:n täällä viikonloppuna poikennut kaverikin vain totesi, että sehän on melkein jo juhannusväreissä. Ei vissiin tiennyt, että mua ei kannata yllyttää!

Ei mutta totta puhuen, kyllä tuo saa tuosta siirtyä vielä ennen kuin helmikuu koittaa.

Ehkä.

Uutta tässä talvisisustuksessa ovat oikeastaan nuo pallovalot, jollaisista olen kai alitajunnassani haaveillut jo pidempään. Toivoin vain, että löytäisin ne alkuperäisiä halvemmalla, mutta naah - joskus on tehtävä sijoituksia. Ja tämä oli kyllä sellainen sijoitus, johon olemme O:n kanssa olleet molemmat tyytyväisiä.

Toinen juttu, jota ette kai ole vielä nähneet, on tämä meidän sisustustakkamme. Tori-löytö sekin. Haaveilin sellaisesta sisustustakasta, johon olisi saanut ihan oikean tulen, mutta emme onnistuneet löytämään kissaturvallista versiota, vaan päädyimme tällaiseen sähkötakkaan, jolla onkin saanut välillä mukavasti lämpöä tupaan, kun on paleltanut. Jonkinlainen liekkiefektikin siinä pitäisi olla, mutta emme ole vielä löytäneet oikeanlaisia lamppuja, emmekä sellaisia keraamisia halkojakaan. Vaan on se ihan silmää miellyttävä sisustuselementti noinkin.

Lämpöisiä talvipäiviä itse kullekin!

Joulu on taas, joulu on taas...

... tai sitten ei.

Bloggailu on omalta osaltani ollut viime aikoina hiukan katkolla, kun lisurikärpänen pääsi puremaan äkkiseltään tuossa uudenvuoden jälkeen. Kello viideltä yöllä, kuinkas muutenkaan. Piti vain nopeasti tulostella muutama artikkeli ja mennä nukkumaan, mutta seitsemän tuntia ja reilu 40 artikkelia myöhemmin totesin, että tyyli on vissiin vapaa. Siitä lähtien lisuri on edennyt reippain askelin joka päivä ja nyt kirjallisuuskatsaus-osio alkaa pikku hiljaa olla sillä mallilla, että läheiset voivat alkaa henkisesti valmistautua hengentuotokseni syynäykseen ja kommentointiin.

Aioin oikeastaan tulla julkaisemaan muutaman kuvan talvikodistamme, mutta kuvia koneelle lataillessani kortin uumenista nousi kasa julkaisemattomia joululahjakuvia, joten menkööt nämä nyt ensin - eihän tässä olla vielä päästy edes helmikuun puolelle!

Ihan kaikki lahjat eivät näihin ikuistuneet, mutta suurin osa kuitenkin. Ylävasemmalla meidän tämän vuoden isoimmat lahjatoiveemme: ilmankostutin ja terassilämmitin, joita tuli itse asiassa kaksi kappaletta. Tänä vuonna jouduimme pohtimaan lahjatoiveitamme pitkään ja hartaasti, sillä vihdoin elämäntilanteemme alkaa olla sellainen, että olemme ehtineet jo hankkia kaiken, mitä todella tarvitsemme. Nämä olivatkin enemmän tällaisia luksusjuttuja. Ilmankostutinta toivoimme siksi, että näin talviaikaan minun huuleni ja O:n iho kuivuvat tolkuttomasti ja lisäksi astmariskin omaavien kissojemme hengitystiet arvostavat varmasti astetta kosteampaa ilmaa. Terassilämmittimet puolestaan saavat hohkata, kun käymme saunasta terassilla vilvoittelemassa. Kummatkin vekottimet ovatkin olleet nyt ahkerassa käytössä.

Yläoikealla valkoisia sisustusjuttuja uuteen kotiimme: valkoinen lehtiteline säästettäville aikakauslehdille, iso korulipas ja porokoriste. Noita korulippaita tuli itse asiassa kaksi ja hyvä niin: arkikoruni eivät olisi kyllä yhteen mahtuneet. Vanha korutelineeni ei korkeutensa puolesta mahtunut uuteen kylpyhuoneeseemme, joten jotakin muuta oli pakko keksiä. Ja O:han keksi!

Lisäksi paketista kuoriutui valkoinen kylpytakki ja torkkupeite, toivomiamme harmaita lakanoita, lisää viime vuonna saamaani Muurlan Poro-sarjaa (kaksi glögimukia, hurrikaani ja joulupallo), valkoiset kankaiset lautasliinat ja hopeiset lautasliinarenkaat tulevia juhlakattauksia varten ja toivomani helmikorvakorut sekä ihana lumihiutalekoru. Näin sekä nuo korvikset että kaulakorun jossakin mainoksessa ja ihastelin niitä O:n kuullen... joka oli sitten käynyt ne kotiuttamassa ♥ Herra oli muutenkin sitä mieltä, että mulle on maailman helpointa ostaa lahjoja, kun tykkään vähän kaikesta ja kerron sen. Varmaan ihan totta, haha. Pientä yllätysmomenttia edustivat sitten nuo sisustustyynyt, joita koristavat kunkin karvakorvamme nassut ♥

O:n siskolta sain tuollaisen suloisen joulupöllön saatesanoilla: "Muistelin, että tykkäät pöllöistä". Jep, niistäkin! Lisäksi saimme erinäisiä vaatekappaleita ja kosmetiikkaa sekä saunajuttuja. Erityisen hauska oli tuo marjantuoksuinen saunatuoksu, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Muutenhan meille onkin jo ehtinyt kertyä ihan mukava kokoelma erilaisia saunatuoksuja, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä.

On muuten pakko sanoa, että alun epäröinnistä huolimatta on osoittautunut kyllä erittäin hyväksi jutuksi, että muutimme tänne. Ei mene varmaan päivääkään, ettemmekö O:n kanssa taputtelisi toisiamme olalle tästä päätöksestä. Täällä on hyvä ja kotoisa olo. Teki hyvää irroittautua siitä Viikin Bermudan kolmioksi kutsutusta kuviosta kodin, yliopiston ja Prisman välillä. Näin jälkeenpäin ajateltuna eniten Viikissä varmaan ahdisti se, että asuinalue rajautui kahdelta syrjältään isoihin moottoriteihin ja kolmanteenkin suuntaan etenemistä rajoitti pelto. Lenkkien variointi oli siis kohtalaisen hankalaa ja maisemat yksitoikkoisia. Yliopistoa ei voinut unohtaa vapaa-ajallaankaan. Prisma oli niin iso, että siellä ei tehnyt mieli käydä. Talot oli rakennettu yhteen sumppuun ja keskelle jätetty tyhjä nurmikenttä, jossa kaikkien pitäisi viihtyä. Ja niin monet varmasti viihtyvätkin, onhan se uusi, rauhallinen ja hyvämaineninen lintukoto. Me kuitenkin jouduimme aina lähtemään sieltä muualle viihtymään. Se ei kai vain ollut meidän juttumme.

Jes!

Valoa tunnelin päässä! Eläinlääkäriliitto esittää opetus- ja kulttuuriministeriölle eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden aloituspaikkojen vähentämistä 55:een.

Lisää aiheesta liiton sivuilla.

Toivottavasti esitys menee läpi, peukut pystyyn!

Ja niille, joille aihe ei ole tuttu, aiempi kirjoitukseni löytyy täältä.

Happy New Year!

Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille! Meidän uudenvuoden juhlintamme kutistui tänä vuonna hiukan kasaan erinäisistä sattumista johtuen, joten juhlistimme vuoden vaihtumista melko rauhallisissa merkeissä kotona hyvän ruuan ja leffan merkeissä. Olisi ollut ihana saada vieraita, mutta kun ei niin ei. Iltapäivällä lenkitimme koirat valjaissa ja tuplahihnoissa ihan varmuuden vuoksi ja illaksi linnoittauduimme sisätiloihin. Meillä ei yksikään eläin pelkää raketeita, eikä reagoi niihin juuri mitenkään ja haluan pitääkin tilanteen juuri sellaisena.

Lidlistä tarttui mukaan tuollainen miniufolamppu, joka sopi mielestäni kivasti uudenvuoden pöydän centerpieceksi. Ruokana oli perinteisesti nakkeja ja ranskalaisia - minulle jälkimmäiset porkkana-palsternakkaversioina, peruna-, katkarapu- ja kurkkumajoneesisalaattia.

 Laseissa läikähteli Pommacin kevytversio.

Ruuan jälkeen istahdimme sohvalle ja katselimme New Year's Eve -leffan. Olimme nähneet sen aikaisemminkin, mutta väliäkös tuolla - sopi tunnelmaan. Samalla saimme ihastella raketteja suoraan olohuoneen ikkunasta.

 Leffan kanssa napostelimme erilaisia juustoja ja maistelimme ensimmäistä kertaa tuoreita viikunoita.

Puolen yön aikaan lähdimme ulos kävelylle ja yritimme löytää paikan, josta näkisi mahdollisimman laajalti ympärilleen. Taisimmekin nähdä enemmän raketeita kuin useaan vuoteen.

Lopuksi oli pakko vielä leikkiä hiukan tähtisadetikuilla, joskin sytyttimemme temppuili, emmekä ehtineet saada montaa otosta aikaiseksi.

Ja niin starttasi vuosi 2015. Vuosi, jonka aikana kehäradan pitäisi alkaa toimia, minun valmistua ja Iipun täyttää 10 vuotta. Sellaisena se on välkkynyt mielessä jo usean vuoden ajan, mutta saapa nähdä, millainen siitä todellisuudessa muodostuu. Toivottavasti ainakin hieman riehakkaampi kuin meidän uudenvuodenaatostamme!

Happy New Year 2015!