sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Rush to HEL


Pari teistä toivoi, että kertoilisin arkikuulumisiakin jo vihdoin. Kiva kuulla ja pahoitteluni tästä hiljaisuudesta. Kuten arvaattekin varmaan, niin uusi työnkuva on astunut kehiin ja reppu on ollut iltaisin aika tyhjä. Kotiin päästyä on pakko jatkaa vielä työasioiden purkua ja perehtyä seuraavan päivän potilaisiin. Blogi on ollut melko lailla viimeisenä mielessä. Tämä onkin ensimmäinen kerta koskaan, kun olen tosissani miettinyt koko bloggaamisen lopettamista ja samanlainen buumi tuntuu käyneen muissakin jo pitkään seuraamissani blogeissa. Tänä viikonloppuna inspiraatio nosti hieman päätään, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Jos ja kun yritän vielä purkaa kuvasumaa, haluan edetä kronologisessa järjestyksessä. Matkamme Ootysta Helsinkiin kesti parisen vuorokautta ja kun sitten Helsinki-Vantaalla sain kuulla, että laukkuni ei saapunutkaan Suomeen, niin kyllä siinä väsymyksissäni taisin pienet itkut tirauttaa. O oli ihan järkyttynyt, kun saikin kentällä syliinsä kyynelsilmäisen tyttöystävän ilosta hihkuvan sijaan. Olin toki pakannut kaikki arvotavarat käsimatkatavaroihin, mutta kaikki Intian ostokset olivat olleet ruumassa. Niin tuliaiset kuin omat matkamuistonikin. Olin varma, että ne olivat jääneet jonnekin kauas Intiaan saakka, enkä näkisi niitä enää koskaan.

Päivät vierivät, eikä laukustani tehty havaintoja. Ehkä noin kolmen päivän kuluttua Helsinki-Vantaalta soitettiin ja kyseltiin laukkuni sisällöstä hyvinkin tarkkoja kysymyksiä - jopa nolostuttavan tarkkoja. Ajatus siitä, että joku menisi tonkimaan laukkuani tuntui inhottavalta, mutta pakkohan niin on tehdä, jos muu ei auta. Olen kyllä valinnut laukkuni värin niin, ettei noita tusinakaupalla luulisi laukkuhihnoilta löytyvän, mutta jossakin perusteellisessa jemmassa se vaikutti kuitenkin olevan.

Tasan viikko Intiasta paluun jälkeen sain kuriirilta odotetun puhelun: laukkuni toimitettaisiin kotiovelle parin tunnin sisällä. Voi sitä onnen päivää!

Ennen kuin pääsin itse laukkuuni käsiksi, piti Utun tietysti päästä hoitamaan kissamaiset bisneksensä sen kanssa.


Koeistunto käynnissä.


Ja mitäkö laukusta sitten löytyi? Siinä, missä toiset ostelivat intialaisia tunikoita, puuhelmiä ja nahkasandaaleja, olin iloinen, että onnistuin tekemään omannäköisiäni löytöjä, vaikka shoppailu ei todellakaan ollut matkan tarkoitus. Juttuja, jotka tulevat varmasti käyttöön.


Tässä nyt ensin niitä tuliaisia. Löysin kummipojalle tuollaisen pienen tiikerin ja äidilleni äitienpäivälahjaksi intialaisen huivin sekä minttusuklaata.


O:lle T-paidan, lompakon, korun ja semiläppänä tuollaisen kaljapulloshampoon, joka oli mielestäni hieno. Lisäksi klinikan vieressä sijainneessa rakennuksessa myytiin paikallista teetä ja olihan sitä vähintään paketti mukaan ostettava, kun oli kaikki päivät käsiä pestessään tuijotellut ulos teeplantaaseille.


En ole erityisemmin mikään intialaisen tai itämaisen tavaran ystävä, mutta yksi intialainen huivi oli tietysti pakko kotiuttaa, sillä siinä oli kaikki omimmat värini: pinkki, turkoosi ja lila. Hintaa taisi olla parisen euroa. Huivin alta pilkottavat myös mustat kotiuttamani haaremihousut. Molemmat näistä ovat olleet tänä kesänä ahkerassa käytössä, sillä ne tuovat elävästi mieleen tuon unohtumattoman matkan.


Kesävaatteet eivät Ootyssa houkutelleet - sen sijaan ostin kaksi lämmintä hupparia! Etenkin tuota pinkkiä olen käyttänyt ihan todella ahkerasti. Halpoja olivat nämäkin, vaikka olivat ns. paremmasta länkkärikaupasta.


Myös parit omannäköiseni kengät nappasin mukaan. Hintaa taisi olla sen pari euroa pari.


 Koruja oli joka lähtöön, sillä intialaiset käyttävät niitä paljon arkenakin.


Lempikoruni oli pitkään juuri tuollainen pullea yksinkertainen sydän pitkässä ketjussa, mutta kulutin sen jo pari vuotta sitten puhki. Niinpä olinkin suunnattoman iloinen löytäessäni uuden vastaavan! Myös tuo tähtirannekoru oli mielestäni kaunis. Hintaa näillä vissiin euron kipale.


Orgaaninen intialainen huulirasva eräästä luomukaupasta.


Brittimentorimme oli käynyt ostamassa ruokakaupasta jokaiselle tuollaiset teräspikarit muistoksi metalliastioista, joilta söimme koko kurssin ajan. Lisäksi hän oli rustannut paketeihin jokaiselle pienen henkilökohtaisen lauseen muistoksi. Aika ihana :')

Kuvassa näkyvät lukot hankin Heathrown kentältä matkalaukkuani varten - majoituspaikkamme ovissa kun ei ollut lukkoja.


Toinen ihan ehdoton ostos oli yllä näkyvä pehmoinen niskatyyny Heathrowlta. Sen saa halutessaan  käännettyä ympäri suorakulmion muotoiseksi tyynyksi. Tämä taisi olla reissun paras ostos - niin makoisia unia tuon kanssa sai, istuipa sitten koneessa tai minibussissa. Ihan ehdoton!


Mourumassimme puolestaan suosittelevat samaan tarkoitukseen mitä tahansa matkalaukkua.
 Mieluiten puoliksi purettuna.

15 kommenttia:

  1. Toivottavasti et missään nimessä lopeta bloggaamista! Tämä on yksi niistä blogeista, mitä harvase päivä käyn katsomassa että joko olisi uutta postausta :D Ja varsinkin tästä blogista on ollut paljon apua tulevaisuuden suunnitteluun, kun vuoden päästä pitäisi yo-lakki painaa päähän ja suunnata kohti uusia tuulia, toivottavasti oma mieli pysyy samana ja voin suunnata eläinlääkiksen pääsykokeisiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että blogistani on ollut inspiraatioksi :) Tavoite siltä osin saavutettu! Toivotan kovasti onnea suunnitelmillesi suunnata eläinlääkäriksi :)

      Poista
  2. Onneksi laukku löytyi! ihana tuo tiikeripehmo. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä! Mahtavan positiivinen käänne :) Mustakin se oli jotenkin hauska, kun pyrkii olemaan mahdollisimman aidon näköinen :)

      Poista
  3. Heippa, ja kiitos mahtavista Intia-päivityksistä!

    Täällä myös on huomattu muutaman suosikkiblogin lopettaminen. Olen löytänyt nuo kaksi juuri lopettamispäätökset tehnyttä mahtavaa bloggaajaa tämän sinun blogisi kautta. Harmi että hyvät lopettaa :( Ja hassua, että täysin vieraan ihmisen kirjoitteluja on niin tottunut seuraamaan, että osaa ikäänkuin kaivata niitä. Toivottavasti sinä et lopeta elämänmakuista kirjoitteluasi, vaikka sitten päivittelisit harvemmin, ei se haittaa, kunhan välillä saisi seurata teidän lauman kuulumisia!

    ps. kirjoittelin sulle säpöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vain menee, että aika aikansa kutakin. Ja ymmärrän päätöksen kyllä täysin niiltä, jotka ovat bloginsa kautta saaneet paljon loskaa niskaan. Hyvä kuulla, että harvempikin tahti kelpaa! Kiitos sähköpostista, pitääpä käydä lukaisemassa :)

      Poista
  4. Mukava kuulla pitkästä aikaa teidän arjesta! :) Aivan ihania löytöjä teit matkalla. Ikävä kuulla mielessäsi käyneen bloggauksen lopettaminen. Jos vaan vähänkään löytyy mielenkiintoa niin jatka ihmeessä, vaikka sitte vähän harvemmalla postaustahdilla! Keskustelen paljon eläinihmisten kanssa ja voin kertoa, että monet ihmiset ovat suositelleet blogiasi upean sisällön takia ;) Ja itse olen seuraillut sinua jo lähes blogin alkutaipaleilta asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, monet ihmiset? Musta tuntuu hassulta, että joku suosittelisi blogiani, en kai ole vieläkään sisäistänyt, että tätä tosiaan lukee muutama ihminen. Ajattelen aina vain kirjoittavani niille muutamalle, jotka kommentoivat säännöllisesti. Heh. Mutta ihana kommentti, kiitos siitä ja kiva, että olet jaksanut roikkua mukana noin kauan! Teitä ei varmaan montaa ole :)

      Poista
  5. Toivottavasti löydät kipinän jatkaa blogia,sillä tämä on ihan loistava! Mullakin on monta kaveria,jotka lukevat tätä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huu... tosi hassua jotenkin :D Mutta kiitos, toivotaan :)

      Poista
  6. Täällä myös yksi pitkäaikainen lukijasi, joka ei ole koskaan kommentoinut. Sun postaukset on aina pakko lukea ja lähes päivittäin vilkaisen onko tullut uutta tekstiä (: Blogisi kannustamana aloitan elokuussa Lääketieteeseen suuntaavat opinnot Kansanopistossa. Paljon on työtä edessä, mutta se on varmasti kaiken arvoista! Kiitos kaikesta ja toivottavasti jaksat jatkaa bloggaamista (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa opistovuotta sinne! Omani oli ainakin antoisa, joskin toki intensiivinen :) Pidä tavoite kirkkaana mielessä, niin hyvin se menee! Ja kiitos tästäkin ihanasta kommentista <3

      Poista
  7. Tuliaisista päätellen oot todellinen prinsessa:) Juu, kirjoita vaikka harvemmin mutta älä lopeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinsessa? :D Sun pitäis nähdä arkiminä... :)

      Poista
  8. Löysin blogisi vasta noin 3 viikkoa sitten ja tykkään paljon. Ihana sekoitus kaikkea mielenkiintoista! Toivottavasti et lopeta blogia! Pääsin itsekin eläinlääkikseen tänä kesänä ja olen saanut jo paaaaaljon irti mitä tuleman pitää blogisi ansiosta. En oikeastaan tunne lähemmin ketään eläinlääkäriä tai alaa opiskelevaa entuudestaan joten ainoa tiedonlähde käytännön opiskeluun on ollut tämä blogi. Kiitos sinulle että voin fiilistellä koulua jo nyt :D

    VastaaPoista