Intian matka, osa 4

Pahoittelut postaustauosta. Kulunut viikko oli toistaiseksi viimeinen viikkoni eläinsairaalalla, joten aika on kulunut lähinnä opiskeluun liittyvien asioiden hoitamisessa. Jatketaan kuitenkin vielä Intia-teemalla. Nyt olisi luvassa muita näkemiämme keissejä ja varoitan jälleen, että kuvamateriaali ei ehkä sovellu herkimpien silmille.

Yllä olevassa kuvassa näkyy toinen kahdesta aivan samannäköisestä pennusta, jotka löydettiin kadulta ja tuotiin klinikalle hoitoon. Ainakin toinen pennuista kärsi ripulista, joka kuitenkin ymmärtääkseni saatiin hoidettua kuntoon ja niin pennut jäivät toistaiseksi asustelemaan klinikalle. Huomasin kuvaa ottaessani, että pennun etujalkaan kiinnitetty side oli liian tiukalla ja varpaat turvonneet, joten side irrotettiin heti kuvan oton jälkeen ja varpaat palasivat ennalleen.

Toinen epäonninen klinikalle toimitettu pentu oli tämä pieni kissanalku. Se oli tullessaan märkä, alilämpöinen ja väsynyt, joten sitä lämmitettiin hiustenkuivaajan ja lämpöpullojen avulla sekä pakkoruokittiin emonmaidonvastikkeella ja sokeriliuoksella.

Brittimentorimme asensi lisäksi pennun reisiluuhun neulan, jonka kautta pikkuista nesteytettiin. Noin pieneltä ja huonokuntoiselta pennulta kun ei oikein suonia tahdo löytyä. Oli muuten ensimmäinen luunsisäinen nesteytys, jonka olen koskaan nähnyt, mutta hienosti se onnistui konkariltamme. Pentu sinnitteli hengissä vain reilun vuorokauden, vaikka sitä hoivattiin ympäri vuorokauden parin tunnin välein. Eläinlääkärit epäilivät kissaruttoa, sillä nesteiden annon jälkeen pennun huomattiin ripuloivan runsaasti.

Pentuteemalla jatkaakseni: joskus käy näin. Tämä narttu ehti synnyttää kenneliin ennen skalpellin alle päätymistään ja sai sitten yksityislukaalin pentukammarikseen. Pentujen jatkosijoitussuunnitelma jäi itselleni epäselväksi.

Ja vielä lisääntymisasioissa pysyäkseni yllä kuva jo aiemmin mainitusta TVT:stä eli transmissible venereal tumourista uroksella. Kuten kuvasta näkyy, kasvaimilla oli taipumus vuotaa verta. Niitä ei poistettu, mutta TVT-koirat pidettiin eristyksissä muista ja ymmärtääkseni sairaita oli tarkoitus hoitaa lääkkeellisesti.

Jotkut meistä pääsivät suorittamaan myös piilokivesleikkauksia.

Katukissaongelmaa Intiassa ei ole, joten kissat olivat potilaina varsin harvinaisia. Yksi kurssilaisistamme pääsi tekemään kissan kastraation ja yksi sterilaation.

Muihin harvinaisempiin potilaisiin kuului tämä vapaana kulkenut aasi, josta kyläläiset olivat soittaneet huomattuaan sen kyljessä ammottavan haavan.

Yritimme hahmottaa, mitä rakenteita kyljestä pullottaa ja että olisiko haava korjattavissa, mutta todettuamme aasin tiineeksi päädyimme sen kohdalla ystävällisimpänä pitämäämme ratkaisuun, eli eutanasiaan. 

Tämä kili puolestaan tuotiin klinikalle koiran purtua sitä korvaan ja takapäähän. Se selvisi tapahtuneesta haavahoidoilla.

Sitten taas takaisin koiriin. Tässä amputoidaan muistaakseni avomurtumasta kärsineen koiran takajalkaa polven kohdalta.

Amputointi on Intiassa muutenkin paljon käytetty hoitomuoto, sillä kalliisiin ortopedisiin leikkauksiin ei löydy rahaa tai resursseja. Onneksi katukoirien kevyt rakenne mahdollistaa ongelmattoman kolmella jalalla kulkemisen.

Yksi mielenkiintoinen tapaus oli myös tämä peräsuoliprolapsi koiranpennulla, jonka tiedettiin oksennelleen matoja.

Kuolioon mennyt suolen osa poistettiin leikkauksella ja suoli kiinnitettiin paikoilleen, mutta pennulla oli ollut samaan aikaan myös intussusseptio eli suolen tuppeuma, jota ei ilman ultraääntä onnistuttu diagnosoimaan, joten pentu kuoli verenmyrkytykseen parin päivän kuluttua.

Näimme katukoirilla myös runsaasti erilaisia iho-ongelmia, joista tavallisimpiin kuuluivat ulkoloiset.

Punkit olivat tuolla messevän kokoisia ja niitä näkyi runsaasti. Anestesiaa valvoessa ehti välillä nyppiä niitä irti. Inhottavia otuksia.

Kirppuja vipelsi myös melkein joka koiralla. Ainakin oppi tunnistamaan nekin! Suomessahan kirppuongelmaan ei koirilla juuri törmää, mutta etelämpänä Euroopassa ne ovat todellinen riesa.

Jonkin sortin ihotulehdus nartun nisissä.

Yhdeltä leikkaamaltani koiralta tuli paksua siimaa etujalan ihon sisältä ja näytti siltä kuin siima olisi kasvanut ihon sisään. Eläinlääkärien mukaan tämä ei ollut ensimmäinen vastaava tapaus. Oma veikkaukseni on, että kyseessä oli jonkinlainen riistaeläimille viritelty ansa, johon koira oli juuttunut. Kun siiman tuloaukkoa viillettiin auki ja sima katkaistiin, lähti se kokonaisena lenkkinä jalan ympäriltä. Haava ommeltiin kiinni ihotikillä.

Samaisen koiraparan takajalan ammotti puolestaan tämännäköinen haava.

Se päätettiin hoitaa avoimena.

Sen lisäksi, että haavat olivat tuolla usein isoja ja infektoituneita, saattoi niissä monesti pesiä myös kärpäsentoukkia.

Kärpäsentoukat piti nyppiä haavoista yksitellen ja avata kaikki mahdolliset taskut, joissa niitä voisi pesiä. Lisäksi niiden tappamiseen saatettiin käyttää loishäätöaineita.

Tämä haava sai toukkien poiston ja haavan tuoreistamisen jälkeen parantua neljän päivän ajan sidetaitosten alla.

Neljän päivän kuluttua se näytti tältä. Haavaan muodostunutta granulaatiokudosta poistettiin sen verran, että haava saatiin suljettua.

Valmista tuli!

Kuten huomata saattaa, useimmat hoitoon tuoduista eläimistä olivat jo lähtökohtaisesti aika huonossa kunnossa ja virustaudit sekä loiset, joita voitaisiin helposti ennaltaehkäistä, jylläsivät. Ihan kaikkia elämiä emme siis saaneet pelastettua, mutta uskoakseni onnistuimme ainakin helpottamaan aika monen oloa.

Palkkioksi riitti varovainen hännänheilutus toimenpiteen jälkeen.