Uudet kurssit vaikuttavat suunnilleen yhtä vähän inspiroivilta kuin kaksi edellistäkin. Lihantarkastuksessa olemmme käsitelleet lähinnä perusasioita teurastamoista ja erinäisiä lakipykäliä. Eläinlääkäri virkamiehenä -kurssin antiin ovat kuuluneet mm. tänään läpikäymämme tiedotusasiat, jotka eivät oikeastaan tuoneet mitään uutta jo lukiossa opittuun. Kai ne vain on pakko käydä yliopistossakin uudestaan läpi. Iltapäivän ryhmätöissä saimme tehtäväksemme kirjoittaa hygieenikkoeläinlääkärin näkökulmasta tiedotteen kuvitteellisesta tilanteesta, jossa säilykekalasta löytyy botulisimia aiheuttavaa bakteeria. Huomenna purkutilaisuudessa tiedote pitää sitten esitellä muille. Oli se nyt ainakin kivempaa kuin vain pelkkien luentojen kuuntelu.
 |
| Kuva |
Eläinlääkärin ammatti on monipuolinen, joten näitä itseä vähemmän kiinnostaviakin asioita joutuu opiskelemaan. Joskus kuitenkin salaa itsekseni toivon, että Suomessakin siirryttäisiin muualla käytössä olevaan malliin, jossa erikoistutaan (tai keskitytään) johonkin eläinlääketieteen aloista jo perusopintojen aikana. Itselläni se (aika yllättäen) olisivat pieneläimet. Nyt tulen valmistumaan tietämättä juuri mitään kissaa ja koiraa eksoottisempien potilaiden hoidosta huolimatta siitä, että niiden suosio ja määrä pieneläinklinikoilla kasvaa jatkuvasti. Sen sijaan tulen tietämään, miten elintarvikkeita tulee käsitellä ja säilyttää. Jokin tässä yhtälössä mättää.
 |
| Kuva |
Mulla on ollut jokin ihme tarve avautua kaikesta tänään, joten ehkä viisaampi lopetella ennen kuin pääsen vauhtiin, haha. Ollakseni hiukan positiivisempi: töissä oli tosi kivaa! Molemmat vuorot olivat iltavuoroja, mutta aivan erilaisia. Toiseen mahtui monta vakavampaa epäilyä, kuten pyometraa (märkäkohtua) ja torsiota (mahalaukun kiertymää) - toinen taas oli mukavan rauhallinen ja ehdin jutella asiakkaiden kanssa. Muuten aika on kulunut halloweenia ideoidessa ja tarvikkeita haaliessa sekä Taikkiksen terrorisointiyrityksiä torjuessa. Siitä on tullut agilityssa ihan mahdoton: se ei malta keskittyä yhtään, kun ympärillä on muita koiria, kadottaa korvansa ja lähtee rilluttelemaan ympäri hallia. Epätoivo oli maanantaina vahvasti läsnä. Ideoita?
O saapuu taas viikonlopuksi tänne ja huomiseksi saimme kutsun erään kaverin sohvan tupaantuliaisiin(?!). Kiva viikonloppu siis edessä, toivottavasti myös teilläkin!
Jopas on kiireistä sielläkin! Miten koirat pärjäävät yksin pitkän päivän, jos teet illankin töitä? Meillä ainakin on virtaa siinä määrin, että se normaali työpäiväkin lataa pentuun sellaisen määrän energiaa, että hyvä kun seinät pysyvät kämpässä pystyssä.. :D
VastaaPoistaNyt meillä tosin on hiljaisempaa, se Pusun napatyrä kun leikattiin tänään ja lähinnä Pusu raahaa ympärinsä kolisten kaulurinsa kanssa kaikkeen mahdolliseen. Nyt olen kyllä ottanut sen pois, kun pentu nukkuu vain. Mutta silti tulee mietittyä, eikö vaikka kuonokoppa toimisi paremin..?
Ihan loistavaa, sohvan tupaantuliaiset! Nykyään sitä juhlitaan ihan liian harvoin, mukamas aina pitää olla jokin iso syy. Tuollainen on just kivaa. :)
Mut eikö tuo perusvaiheessa erikoistuminen johtaisi aika helposti siihen, että ihmisiltä jäis joku itseä kiinnostava ala väliin vaan siksi ettei tiedä että se kiinnostaa? :) Meinaan siis sitä, että nykyään Suomessa on koko ajan vähemmän ja vähemmän ihmisiä joiden "sydäntä lähellä" esim. tuotantoeläimet on, ja kuitenkin eläinlääkäreitä tuotantoeläimiä varten tarvitaan ehdottomasti!
VastaaPoistaPyometra ja torsio, rakkaat lempilapseni! On teijjän klinikalla käyny hyvä tuuri, kun ne molemmat on ollunna eppäilyjä eikä tullu kahta aikaa vievää leikkausta samalle päevälle. :) Itellä muistuu mieleen viime kevät kun oli yhtenä perjantaena pyometraleikkaus, saman viikon lauantaen ja sunnuntaen välisenä yönä torsio yö-päivystysleikkuuna (vähäksi jäi yöunet, siihen leikkuuhommaan meni kuutisen tuntia, mutta ei se paljoo haetannu) ja seuraavan viikon maanantaina rutiinileikkaoksena narttukoeran steriloenti. (Tänään oli koiran sektio meijjän vastaanotolla - ja siitä seurasi mulle akuuttinen koiranpentukuume - ja maanantaena oli pyometraleikkuuta, ei aenakkaa ou mulla ollunna tylysää syysloma! :D )
VastaaPoistaKuten anonyymi (klo 23.46) edellä kirjoittelloo tuosta tulevaisuuden ns. "lehmälääkärien" vähhyydestä, olen itsekkin sitä mieltä, ettei perusvaeheen aekana erikostuminen ole välttämättä hyväksi. Itse näillä näkymin tähtään nauta- ja hevospraktiikkaan sitten eläinlääketieteellisen jäläkeen (kunhan sinne pääsen), voepi johtuu siitä ku oon täältä maaseuvvulta lehmien, sikojen ja hevosten seasta lähtöisin. ;)
Olen edellisten tapaan sitä mieltä, että nykyisellä koulutussysteemillä on puolensa. Varsinkin kun osa opiskelijoista on samanlaisia "emmäätiiä" -tyyppejä kuin minä. En vain tiedä vielä, mikä kiinnostaa eniten, koska kaikissa erikoistumisaloissa on jotain hyvää.
VastaaPoistaTervetuloa kerhoon! Myös meillä agilityssa ja siis ryhmätreeneissä sama ongelma. Häiriötä on niin paljon, että koiran keskittyminen herpaantuu, maltti katoaa kokonaan ja koira sinkoilee rakettina ympäri kenttää ja esteeltä toiselle. Vapaatreenatessa kaksistaan koiraa ei edes uskoisi samaksi, niin intensiivisesti se tekee silloin töitä. :D
VastaaPoistaJoo, mulla on siis koirat iltavuoroissa töissä mukana :) Paljon paranemispuhalluksia Pusulle! Sitä tötteröä voi tosiaan ottaa pois aina kun pystyy vahtimaan, että koira ei revi haavansa auki. Kuonokoppa ei käytännössä ois oikein mahdollinen, kun koiran pitää kuitenkin pystyä vapaasti juomaan, syömään, järsimään luita, kantamaan leluja jne :) Ja jep, musta tuntuu, että tässä meidän opiskeluporukassa keksitään kyllä aina jokin syy juhlia ja silloin kun ei keksitä, juhlitaan muuten vaan :D Raskaat työt jne... ;)
VastaaPoistaAnonyymi: Arvelinkin, että tuosta saan vastaväitteitä - odotin, että jopa paljon enemmänkin. Voin kuitenkin esittää vastakommentin: kuka nyt hoitaa Suomen eksot ja kissaa pienemmät? Vastaus - ei kukaan. Tai todella harva - asiansa todella tuntien. Näin eksoharrastajana asia on huolettanut jo pidempään. Mitä koulukaverieni suunnitelmia olen kuunnellut, tuntuu, että kunnaneläinlääkäriksi haluavia on jopa enemmän kuin puhtaasti pieneläinpuolelle haluavia. Tai ainakin saman verran. Varsinaista pulaa ei siis näyttäisi olevan. Lisäksi ainakin Virossa on yhdistetty muistaakseni tuotantoeläimet ja hevoset omaksi suuntautumisvaihtoehdokseen, jolloin ne hevoset vetävät sille puolelle porukkaa. Saattaisi toimia meilläkin :)
Matte: Ohhoh, onpas teilläkin ollu vilskettä! Onneksi asenne on kohdillaan :) Sulle tuosta erikoistumis-/suuntautumisasiasta samat sanat kuin anonyymille tuossa yläpuolella :)
untu: Jep, löytyy puolustajansa ja vastustajansa. Itse tykkäisin, että ensimmäiset 3-4v olisivat kaikille yhteisiä ja sinä aikana pääsisi hiukan näkemään kaikkia eläimiä ja aloja. Loppuvuosiksi saisi valita sen suuntautumisalan, joka eniten kiinnostaa, mutta silti voitaisiin valmistua täyspäteviksi eläinlääkäreiksi, kuten tähänkin asti ja lähteä tekemään toisen suuntautumisvaihtoehdon hommia. Näin toimitaan esim. Virossa. Varsinaiset erikoistumiskoulutukset säilytettäisiin tietysti erillään.
Janita&Nana: Eikä, sielläkin! Ootko saanut mitään hyviä vinkkejä tuon kitkemiseen?