Kaksi viikkoa pähkinänkuoressa

Eehä tästä reaaliaikaisesta päivittämisestä taho tulla mittää! Päätinkin, etten nyt (viime) viikonloppuna kuvaile yhtään enempää, ettei jää postauksia roikkumaan rästiin. Niinpä jouduttekin nyt toljottelemaan kaksi viikkoa vanhoja kuvia sunnuntaiselta pienen metsäjärven kiertäneeltä kävelylenkiltämme. Oli kivaa, mutta pimeä yllätti - perus syksyä siis.

Oon nähtävästi saanut koirien rinnalle uuden paparazzailun kohteen

O tuli tänne sairastamaan viime viikon hmmm, torstaina? ja lähti eilenaamulla. Saatiin siis leikkiä kotia kokonainen viikko!

"Mitä, onko vessani varattu?" 
"Oho, kuluupa ruokaa paljon."
"Wou, imuroitpa sä tarkasti."
"Onpas kivaa kokkailla kahdelle, jaksaa panostaa."
"Mitä, käytitkö sä jo koirat?"
"Mistä näitä sukkia oikein satelee?" 
"Jee, mulla on taas olkkarissa toimiva lamppu!"
"Mihin mun viimeinen suklaanpalani katosi? Niin se, joka mun piti syödä lenkin jälkeen."
"Siis sä kävit juosten hakemassa kioskilta PepsiMaxia 5min ennen sulkemisaikaa? *mykistynyt kiitollisuus*"

You get the point.

Hiukan on vielä totuttelemista - onhan siitä jo kolme vuotta, kun olen viimeksi harjoittanut vastaavaa kotini jakamista. Onneksi tää tulee nyt näin pienissä pätkissä, haha.

Joku sitä jo ehtikin ihmetellä, että eikö me asuta samalla paikkakunnalla  ja vastaus kuuluu siis, että O on mun kotipaikkakunnalta kotoisin. Selittänee ehkä myös mun edelliskesiä ahkerampaa ramppausta kotipuoleen tuossa viime kesänä. Onneksi herra tuntuu viihtyvän täällä pk-seudulla sen verran hyvin, että on ainakin tähän asti tykännyt huristella tänne pari kertaa viikossa.

Hullu.

 Mitäs muuta? Ai niin. Mulla on uus puhelin. Taas.

Eihän se mun edellinen ollutkaan vasta kuin parin kuukauden takainen hankinta, O:n vielä tuoreempi, kun Taikkis päätti, että silikoniset suojakuoret ne vasta tuntuvatkin ihanilta hampaissa. Ei varmaan tarvitse kertoa, että puhelinten kosketusnäytöt eivät olleet ihan samaa mieltä. Ja mä kun luulin, ettei sheltille nyt mitään eläinvastuuvakuutusta tarvitsisi ottaa! Nyt siis harjoitellaankin  käyttämään taas näppäimellistä puhelinta niin kauan, kun Taikkis on tuollainen riiviö. Snif.

Koirien takia joutuu tekemään uhrauksia. Onneksi sen tekee mielellään.

Opinnoissakin on tapahtunut jonkin sortin edistystä. Kotitentistä on lähes puolet valmiina ja tänään esitimme vihdoin koko syksyn ajan hiomamme ryhmätyön Aujeszkyn taudista ja PRRS:stä. Näytelmä oli mielestäni oikein onnistunut, mutta vedimme koko show:n hiukan turhan nopeasti ja kritiikkiä sateli. Onneksi lopulliset arvostelumme esityksen asiasisällöstä olivat kuitenkin varsin erinomaiset.

Huomispäivä on opiskeluista vapaa, joten vietänkin sen sitten leppoisasti töissä. Ihan mukavaa vaihtelua, sillä kyseessä on erinäisistä syistä johtuen ensimmäinen vuoroni koko syksynä. Ensi viikolla vuoroja on sitten luvassa lisää ja uudet kurssit, eli "lihantarkastus" ja "eläinlääkäri virkamiehenä" pyörähtävät käyntiin.

Sitä odotellessa.