Juhannus ja joulu

"Vähän aikaa nauttia

Vähän aikaa laulaa laulu

Ihmettelen, miten kaikki lipuu ohi

Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan"

(Pariisin kevät - Tämän kylän poikii)

Täältäkö mä todella olen muuttamassa pois? Miksi ihmeessä? Vantaan pellotkin näyttäytyvät näin kesäaikaan hieman uudessa valossa - siis ainakin nämä kesannolle muinoin jätetyt. Olen toki ennenkin nähnyt paljon lupiineja, mutten muistaakseni koskaan niin paljon ja tiheässä juuri näitä pelkkiä sinisiä, että koko pelto värjäytyisi siniseksi...

Ja samaa kauempaa katsottuna alla. Kun ensi kertaa pitkään aikaan kuljin tuolta pellon halki, aurinko oli juuri laskemassa kullaten taivaan purppuraiseksi ja siinä valossa lupiinit näyttivät todella lumoavilta.

(Ja ennen kuin joku ehtii mainita, niin tokihan lupiinit ovat Suomen luontoon kuulumattomia puutarhakarkureita, jotka vievät elintilaa kotoperäisiltä niittykasveiltamme. Kauniita ne ovat siitä huolimatta.)

Törmäsimme metsässä myös tällaisiin vähän hiirenvirnaa muistuttaviin kukkiin, mutten ole vielä ehtinyt tehdä kasvista sen kummempaa lajimääritystä. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin pidän myös kukista aika tavalla ja on kiehtovaa, että täällä esiintyy jotain sellaisia kasveja ja eläimiä (fasaaneja näkee täällä esim. monta kertaa viikossa), joita meillä kotikaupungissa ei näkynyt :)

Juhannus on ihan pian ovella, mutta suunnitelmat edelleen hiukan avoinna riippuen mm. siitä, kuuluuko porukkaan suunnitellut viisi koiraa vai ei... Houkuttelevia paikkoja olisi kyllä muutamiakin tiedossa kotipuolessa, eli sinne suuntaan kun torstaina puolen päivän maissa kerrankin töistä pääsen. Sitten se jouluosasto: jotenkin mulle näin keskikesällä tulee aina joulunkaihoisa olo. Sitä ei taida mitkään geenivirheetkään selittää, se on vain joku meidän joulufriikkien yksinoikeudella lunastama käytöshäiriö. Juuri äsken kuuntelin YouTubesta yhtä joululaulua, selailin vanhoja blogikuvia joulun tienoilta ja oon toki itsekseni myös jotain joululauluja hyräillyt erinäisissä tilanteissa :D Ja tää sama iskee melkein joka kesä yhtä varmasti kuin juhannus tulee ja menee huolimatta siitä, että rrrrrakastan myös kesää. Tyttö on kai päästänsä sekaisin?

 

Viikonloppu meni aika lailla niinkuin lupasinkin: tehden ei-yhtään-mitään kaupassa ja lenkillä (+kerran joen rannalla kirjaa lukemassa) käymistä, paria leffaa (Dear John oli pettymys, Hot Tub Time Machinea en pystynyt edes kovin pitkälle katsomaan, oli aika tasoton musta) lukuunottamatta. Tunsin olevani valovuosien päässä työarjesta, eli kyllä kannatti :) Lauantain vahtasin ja itkeä tihrustelin Victorian ja Danielin häitä niin kuin puolen muutakin kansaa. Alunperin mun ei edes pitänyt katsoa moista "hömppää", mutta sain yllättyä positiivisesti siitä tunnelatauksesta, mitä ne häät sai aikaan. Ois se vaan päheetä kuulua siniveristen kastiin! Jo niiden ihanien tiarojen ja diadeemien vuoksi (R.I.P oma vappuna pöllitty tiarani...). Oon kai aina ollut vähän heikkona kaikkeen, mikä kimaltaa. Pienenähän musta ei suinkaan pitänyt tulla eläinlääkäri, vaan kuulemma korukaupan myyjä, joka ei myy korujaan :)

 Huomenna on töissä jännä päivä, kun pitäisi alkaa vastata puhelimeen ja osata neuvoa asiakkaita yhdessä sun toisessa asiassa (pitäkää peukkuja!), joten taidan kaivautua peiton alle.

Samoin toivottelen tämän ensimmäisen kesäkukkakimppuni myötä jo hyvää juhannusta, jos en enää sitä ennen pääse palailemaan linjoille ja haluan kiittää kaikkia viimeaikaisista ihanista kommenteista, ne ovat todella lämmittäneet sydäntä :)