Orientoitumista

Arki taas pölähti vasten kasvoja kuin sankka pilvi maantiepölyä hellepäivänä. Juhannusviikonlopun loppu sujui sen suuremmitta ihmeittä. Emme päässeet lauantainakaan lähtemään Himokselle tai mihinkään muuallekaan, mikä kieltämättä jäi vähän kaihertamaan. Sunnuntaina kävimme kuitenkin näyttämässä, miten pelataan katu-uskottavaa tennistä, haha...

(Ei nyt vaan ollut sattunut mitään urheilullisempiakaan hellekelpoisia vaatteita reissuun mukaan :D)

Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös frisbeegolfia. Siinäkin mun taidonnäytteet oli vähän kyseenalaisia, koska lapsenkenkiin jääneellä sihdilläni heitän aina vähintään pari metriä ohi kohteesta, ihan sama oliko kyse sitten urheilusta, tyynysodasta tai mielenilmauksesta ;) Hauskan oloinen laji muuten, etenkin jos ei ole turhan ryppyotsaista peliseuraa (tai tekolampia tai elollisia olentoja heittolinjan (plusmiinus 5m) tiellä) :D

Grillailtua, terasseiltua (sillä yhdellä ja samalla terassilla) sekä palvottua aurinkoa tuli nyt kyllä hetken tarpeiksi. Siitä todistaa turvonnut olo ja paikoitellen hummerin värinen iho. Kaunista, huh?

Piipahdimme myös mansikanmetsästys-roadtripilla kurkistamassa (valmennuskurssi)opiston pihapiiriä. Eipä siellä juuri mikään näyttänyt muuttuneen - haikean kotoisaa, vaikka opistoajoista tuntuukin jo olevan pieni ikuisuus...
 

Nyt sitten vain katseet kohti keskiviikkoa ja kauan odotettua tilipäivää sekä elukan tulosten julkistamispäivää (!!!) :) Jännä nähdä, mihin pisterajat tänä vuonna asettuvat ja tietysti, onko joku täälläkin pääsykokeita spekuloineista vastaanottava tittelin "varsa" sitten syksyllä. Muistakaahan tulla kertomaan! :)

A Midsummer Night's Dream

Iipusta on kuluneen vuoden aikana kehkeytyt varsin tottunut junamatkustaja, ja tykkään itsekin matkustaa koiran kanssa, koska lemmikkivaunuissa tapaa eläinihmisiä, joiden kanssa tulee monesti turistua junamatkan aikana.

Grillailtua on tullut jo ainakin kolmeen otteeseen...

Tulipa myös kokeiltua ensimmäistä kertaa ikinä halloumi-juustoa grillissä, mutta ei se kyllä päässyt lähellekään grillatun leipäjuuston makua...

Myös Iippu on saanut juhannuksen kunniaksi osansa herkuista...

... ja itse puolestani olen vihdoin päässyt jo useampaan kertaan tälle kotikaupunkimme ihanalla paikalla sijaitsevalle terassille, jonne tiemme sitten lopulta johti eilen juhannusaattonakin Himoksen tai Yyterin sijaan. Puolet porukastamme nimittäin päätti kadota Kihniön perämetsiin mökille ja sitä kautta jäimme ilman asuntoautoa sekä koiranhoitajaa. Fiiliksestä puhumattakaan.

Vaan eipä näissäkään maisemissa varsinaisesti valittamista ollut ;)

Ihanaa juhannusviikonlopun jatkoa! :)

Jos sanani syön, niin...

Haha, enpäs malttanutkaan pysytellä vielä poissa. Työpäivän mokailujen masentamana mun oli pakko poiketa kauppareissun yhteydessä kirppikselle ja (anteeks, mun on pakko :D) katsokaa!

Ruskeaa nahkaa! Mulla! Vähintäänkin hämmentävää, ollaan nimittäin meidän äidin kanssa inhottu ruskeaa nahkaa (ainakin itsellämme) vähintäänkin aikojen alusta. Nyt siihen on kai jo silmä siinä määrin turtunut, että hupskeikkaa, kun tuli itsekin sorruttua :D Aika tosin näyttää, saanko tätä ruskeaa yksilöä koskaan minkään kanssa yhdisteltyä vai jääkö kaapin pohjalle pölyttymään. Tarvitsi(si)n kuitenkin tuollaisen astetta isomman uuden laukun ihan aikuisten oikeasti ja kun mustaa ei löytynyt ja tällä lähes uudenveroisella veskalla oli hintaa huikeat 1€, niin menetys ei missään tapauksessa ollut suuri ;)

Nappasin mukaan myös ihan perusmaljakon valo-oksilleni (koska niiden alkuperäinen maljakko on nyt kukkien juottolana) niinikään eurolla ja tällaisen kivan pitkän, lähes käyttämättömän satiinitopin/tunikan 1,5 €:lla. Kannatti siis poiketa :) Mä saan shoppailusta helposti jälkikäteen morkkiksen, mutta kirpparilöytöjen jälkeen omatunto on yleensä varsin puhdas. Ei tunnu niin syntiseltä hamstrata tavaraa, kun tietää kierrättävänsä jo "olemassa olevaa" ja lisäksi siinä säästää tietysti ihan mukavasti rahaa. Siitä huolimatta odotan kyllä jo kovasti ensi viikon ensimmäistä kunnon palkkaa ja sitä hetkeä, kun saa ainakin hetken tuntea olevansa varoissaan :) Lukuisia rahanreikiä on kyllä jo valmiina odottamassa!

Nappasinpa samalla kuvat myös tuosta uudesta lipastostani (sekin kierrätyskeskuksesta 15€) ja käyttökoruistani seinillä sekä korupuussa lipaston päällä. Tykkään jotenkin siitä, että sain ne vihdoin esille sen sijaan, että ne olisivat solmussa jossakin laatikon pohjalla. Peilin (IKEAn halvin, n. 8€) raamit kaipaavat kipeästi maalausta, kun vain joskus saisi aikaiseksi...

Toivon kovasti, että juhannus johdattaisi porukkamme joko Yyteriin tai Himokselle, mutta jos vettä sataa solkenaan, saattavat menohalut tyssätä johonkin lähiseudun pöpelikköön mökille. Ei sillä, etteikö sekin voisi toimia :) Oli myös puhetta, että tänä kesänä voitaisiin yrittää päästä näkemään kaksi uutta majakkaa Rauman seudulla (rakastan majakoita ja tähän asti olen päässyt käymään vasta Bengtskärin ja Isokarin majakoilla...). Onpahan taas, mitä odottaa :)

Loppuun vielä opiskelijalle niin tutut laiskottelu- ja nuukuuspäivät pelastava maailman helpoin ja nopein tonnikalapihviresepti, jota (taas) tänään hyödynsin, kun en viitsinyt ostaa kaupasta enää mitään ruokaa juhannukseksi jääkaappiin pilaantumaan. Lisäksi ruoka on omiaan niin proteiinitankkaukseen kuin täyttämään rasvaisen kalan syöntitarvetta (2-3x viikossa).


Helpot ja herkulliset tonnikalapihvit (4 pientä pihviä)

1 tlk tonnikalapaloja öljyssä (valutettuna)
1 kananmuna
1-2 rkl Pofiberia tai vähän vähemmän ksantaamia (sitomaan seosta yhteen) / ei-karpille vehnäjauhoja
mausteita (esim. yrttisuolaa, paprikaa/chiliä, pizzamaustetta, lime- tai sitruunamehua)

Kaikki aineet yksinkertaisesti sekoitetaan kulhossa mahdollisimman hienojakoiseksi ja tiiviiksi seokseksi ja annetaan tekeytyä (jauhojen turvota) muutaman minuutin ajan. Seoksesta annostellaan ja muotoillaan lusikalla 4 pientä ja mahdollisimman tiivistä pihviä pannulle. Paistetaan hyvällä lämmöllä riittävässä rasvassa (jotteivät tartu kiinni) kauniin kullanruskeiksi, pari minuuttia molemmin puolin. Ei saa yrittää kääntää liian varhain, repeävät raakoina helposti!

Ensimmäinen satsini näitä pihvejä meni mönkään, koska en malttanut sekoittaa aineksia tarpeeksi sekaisin, enkä käyttänyt ollenkaan jauhoja. Sittemmin viisastuttuani olen saanut ihan kauniita pihvejä aikaan. Suosittelen kyytipojiksi nokaretta maustettua tuorejuustoa (esim. chili tai aurinkokuivattu tomaatti) raikasta fetasalaattia sekä kesäkurpitsapastaa, josta onkin tullut yksi suosikkilisukkeeni, etenkin kun kesäkurpitsa on nyt satokaudellaan varsin halpaa. Nams :)

Juhannus ja joulu

"Vähän aikaa nauttia

Vähän aikaa laulaa laulu

Ihmettelen, miten kaikki lipuu ohi

Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan"

(Pariisin kevät - Tämän kylän poikii)

Täältäkö mä todella olen muuttamassa pois? Miksi ihmeessä? Vantaan pellotkin näyttäytyvät näin kesäaikaan hieman uudessa valossa - siis ainakin nämä kesannolle muinoin jätetyt. Olen toki ennenkin nähnyt paljon lupiineja, mutten muistaakseni koskaan niin paljon ja tiheässä juuri näitä pelkkiä sinisiä, että koko pelto värjäytyisi siniseksi...

Ja samaa kauempaa katsottuna alla. Kun ensi kertaa pitkään aikaan kuljin tuolta pellon halki, aurinko oli juuri laskemassa kullaten taivaan purppuraiseksi ja siinä valossa lupiinit näyttivät todella lumoavilta.

(Ja ennen kuin joku ehtii mainita, niin tokihan lupiinit ovat Suomen luontoon kuulumattomia puutarhakarkureita, jotka vievät elintilaa kotoperäisiltä niittykasveiltamme. Kauniita ne ovat siitä huolimatta.)

Törmäsimme metsässä myös tällaisiin vähän hiirenvirnaa muistuttaviin kukkiin, mutten ole vielä ehtinyt tehdä kasvista sen kummempaa lajimääritystä. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin pidän myös kukista aika tavalla ja on kiehtovaa, että täällä esiintyy jotain sellaisia kasveja ja eläimiä (fasaaneja näkee täällä esim. monta kertaa viikossa), joita meillä kotikaupungissa ei näkynyt :)

Juhannus on ihan pian ovella, mutta suunnitelmat edelleen hiukan avoinna riippuen mm. siitä, kuuluuko porukkaan suunnitellut viisi koiraa vai ei... Houkuttelevia paikkoja olisi kyllä muutamiakin tiedossa kotipuolessa, eli sinne suuntaan kun torstaina puolen päivän maissa kerrankin töistä pääsen. Sitten se jouluosasto: jotenkin mulle näin keskikesällä tulee aina joulunkaihoisa olo. Sitä ei taida mitkään geenivirheetkään selittää, se on vain joku meidän joulufriikkien yksinoikeudella lunastama käytöshäiriö. Juuri äsken kuuntelin YouTubesta yhtä joululaulua, selailin vanhoja blogikuvia joulun tienoilta ja oon toki itsekseni myös jotain joululauluja hyräillyt erinäisissä tilanteissa :D Ja tää sama iskee melkein joka kesä yhtä varmasti kuin juhannus tulee ja menee huolimatta siitä, että rrrrrakastan myös kesää. Tyttö on kai päästänsä sekaisin?

 

Viikonloppu meni aika lailla niinkuin lupasinkin: tehden ei-yhtään-mitään kaupassa ja lenkillä (+kerran joen rannalla kirjaa lukemassa) käymistä, paria leffaa (Dear John oli pettymys, Hot Tub Time Machinea en pystynyt edes kovin pitkälle katsomaan, oli aika tasoton musta) lukuunottamatta. Tunsin olevani valovuosien päässä työarjesta, eli kyllä kannatti :) Lauantain vahtasin ja itkeä tihrustelin Victorian ja Danielin häitä niin kuin puolen muutakin kansaa. Alunperin mun ei edes pitänyt katsoa moista "hömppää", mutta sain yllättyä positiivisesti siitä tunnelatauksesta, mitä ne häät sai aikaan. Ois se vaan päheetä kuulua siniveristen kastiin! Jo niiden ihanien tiarojen ja diadeemien vuoksi (R.I.P oma vappuna pöllitty tiarani...). Oon kai aina ollut vähän heikkona kaikkeen, mikä kimaltaa. Pienenähän musta ei suinkaan pitänyt tulla eläinlääkäri, vaan kuulemma korukaupan myyjä, joka ei myy korujaan :)

 Huomenna on töissä jännä päivä, kun pitäisi alkaa vastata puhelimeen ja osata neuvoa asiakkaita yhdessä sun toisessa asiassa (pitäkää peukkuja!), joten taidan kaivautua peiton alle.

Samoin toivottelen tämän ensimmäisen kesäkukkakimppuni myötä jo hyvää juhannusta, jos en enää sitä ennen pääse palailemaan linjoille ja haluan kiittää kaikkia viimeaikaisista ihanista kommenteista, ne ovat todella lämmittäneet sydäntä :)

Agents

Onko normaalia miettiä työjuttuja perjantai-iltana puolenyön jälkeen oltuaan ensin ihan kuollut menneestä työviikosta? Ei vissiin. Syytän siis sitä eläinlääkärien geenivirhettä.

Työstäni en viitsi liikaa blogiin kirjoitella, mutta sen voin toki kertoa, että enimmäkseen pyörittelen käsissäni röntgenkuvia. Varsinainen kuvien arviointi ei mun työnkuvaan tietenkään kuulu, sen hoitavat eläinlääkärit, mutta ihan pakostikin sitä tulee siinä sivussa koko ajan nähtyä, joten jotakin siitä toivoisin jäävän myös käteen. Radiologiaahan meillä ei vielä ole mitenkään opinnoissa käsitelty, joten aika maalaisjärjellä mennään toistaiseksi. Onneksi luut ja nivelet ovat sentään tuttuja: eipä mennyt kauan, että tulin näitä kaikenmaailman processuksia eli luiden ulokkeiden latinankielisiä nimiä ihan käytännössäkin tarvinneeksi (muistakaa siis tulevat fuksit lukea osteologianne hyvin sitten syksyllä! :D).

(Mahdollisille ei-eläinihmisille selvitykseksi, että etenkin monien isojen rotujen koirilla esiintyy perinnöllisiä vikoja kyynär- ja lonkkanivelissä, minkä vuoksi ne on kuvattava ennen jalostuskäyttöä.)

Pääasiassa ne mun käsieni läpi kulkevat kyynärkuvat näyttävät aivan siisteiltä ja terveiltä, korkeintaan tällaisilta:

ED:n eli elbow (eli kyynär-) dysplasian kannalta tärkeitä kohtia:

• keltainen nuoli: radiuksen ja ulnan eli värttinä- ja kyynärluun välimatka
• punainen nuoli: puuttuva proc. coronoideuksen kraniaaliraja (fragmented coronoid process, FCP)
• valkoinen nuoli: ulnan eli kyynärluun osteoartriitti

Joskus tulee kuitenkin vastaan myös tämännäköistä jälkeä:

Ylläolevassa kuvassa huomio kiinnittyy aika äkkiä tuohon selvästi ulnasta irrallaan olevaan "luunsirpaleeseen"
(keskellä niveltä/ sen yläpuolella terävä kolmiomainen pala). Edistyneemmät elukkalaiset (ja kyynärvikaisten koirarotujen harrastajat) varmaan kääntyilevät nyt huvittuneina tuoleissaan, mutta itse voin rehellisesti myöntää, ettei mulla ollut hajuakaan siitä, mikä moinen sirpale voisi olla. Parasta tässä opintojen aloitusvaiheessa onkin, että kaikki on vielä kovin uutta ja ihmeellistä, eikä kukaan (paitsi yli-innokkaat sukulaiset, naapurit, kaverit, eläinkaupan tädit...) odota meidän tietävän vielä mitään. Saa surutta heittäytyä tietämättömäksi ja kysellä tyhmiä :D No, epänormaaliksi rakenteen toki tunnistin ja eläinlääkärin arvio kyynäristä (3/3 - vaikea aste) puhui sekin karua kieltään. Kotona tulin kuitenkin vielä tutkineeksi asiaa hieman tarkemmin ja koin muutaman a-haa-elämyksen:



1. Kyynärpää muodostuu sikiöllä useista luutumiskeskuksista, siis erillisistä pikku luista, jotka vähitellen luutuvat yhteen kolmeksi luuksi (ulna, radius ja humerus) (a-haa!)

... tai joidenkin epäonnekkaiden koirayksilöiden kohdalla jättävät luutumatta. (Note to self: tosiaan elbow dysplasia - kyynärnivelen kehityshäiriö - ring any bells?)

Yllä olevassa kuvassa kannattaa muuten huomata piskuinen "anconeal process" eli kotoisammin latinaksi käännettynä "processus anconeus", tarinamme johtotähti. Livenä rikospaikaltaan fyysistä apuvoimaa käyttäen poistettu konnamme näyttää jotakuinkin tältä...

... ja eläinlääketieteen piirissä hänet tunnetaan paremmin agenttinimellä UAP - Ununited Anconeal Process.























2) UAP (vas. kuvassa) hoitelee mielellään hämäräbisneksiään yhdessä rikoskumppaniensa...
 






.... FCP:n eli (Fragmented Coronoid Process) ulnan mediaalisen eli sisemmän varislisäkkeen irtopalan sekä...







 ... OCD:n (osteochondritis dissecans eli nivelrustossa ja sen alaisessa luussa esiintyvän luun vaurio, jonka seurauksena rustosta voi irrota kokonaisia paloja, ns. joint mouse) kanssa (a-haa!).















Kyynärkuvat täältä, täältä,  täältä ja täältä.


Toivottavasti onnistuin selittämään oivallukseni niin, että joku muukin pysyi kartalla. Oma oloni on ainakin valaistuneempi syvästi valaistunut. En tosin tiedä, onko siitä enemmän kiittäminen tätä punaviinilasillistani kuin koirien kyynärniveliä. Todennäköisesti.

Lienee siis parempi siirtyä vähin äänin "Dear Johnin" pariin  ja toivotella hyvät viikonloput kaikille! Itse ajattelin olla pitkästä aikaa tekemättä yhtään mitään. Syntisen houkutteleva ajatus! :)

Päivän peukut

Tänään viehättää:

* Vadelma-suklaa-cupcakes

...eli viime postauksen muffiniresepti jalostettuna edelleen kunkin leivonnaisen sisään kätketyllä suklaapalalla sekä kirpeän raikkaalla vadelmakuorrutuksella(=vaahdotettua vispikermaa, tuorejuustoa ja Funlight-vadelmamehutiivistettä laimentamattomana pieni tilkka). Oikein prinsessaunelmia ja niin makeita, ettei montaa pystynyt syömään ! Jotenkin silti poen tällaisista herkuista edelleen vähän huonoa omaatuntoa, vaikka todellisuudessa ainesosat (kananmunat, voi, mantelijauhe, kaakaojauhe) ovat karpille ihan sallittuja ja jopa terveellisiä! Old habits die hard. Se herkuttelumorkkis siis lähinnä.


Pastellikynnet







Kaupungin luonnon etsiminen...

Osa Vantaan sorsapopulaatiosta on katsonut tämän melko vilkkaiden teiden väliin jäävän astetta suuremman sadevesilammikon oivaksi paikaksi kasvattaa jälkikasvua...

Luulin tähän kevääseen saakka naiivisti, ettei tällaisia kotilollisia etanoita asu Ahvenanmaata lähempänä... Sieviä :)

"Suomeen Euroopan tiukin eläinsuojelulaki?" - huutava otsikko ponnahti verkkokalvoilleni jostakin iltapäivälööpistä kahvitauolla

Lainaus HS.fi:n uutisesta:

Työryhmä esittää, että lakiin kirjattaisiin törkeä eläinsuojelurikos, kun nyt on mahdollista syyllistyä vain lievään tai tavalliseen eläinsuojelurikokseen. Törkeästä tekomuodosta tulisi aina vankeutta, vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.

Nykyään eläinsuojelurikoksesta ei voi edes teoriassa saada enempää kuin kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä tuomioistuimet tuomitsevat vankeutta hyvin harvoin. Yleensä tuomio on sakkoa.

Loistavaa, että nämä eläinsuojeluasiat, joista eläinihmiset ovat omissa piireissään jo vuositolkulla jupisseet, ovat nyt todella tapetilla ja muutoksia eläinsuojelurikoksista syytettyjen tällä hetkellä niin naurettaviin rangaistuksiin (lähinnä sakot ja lyhyt eläintenpitokielto, jota kukaan ei edes valvo) kaavaillaan. Juuri hetki sittenhän toteutui uudistus, jonka ansiosta eläinsuojeluvalvojat voivat nyt astella tekemään tarkastuksia tuotantotiloille talon omaa väkeä siitä etukäteen varoittamatta. Vielä jos rekisteri eläintenpitokiellossa olevista henkilöistä saadaan todella julkaistua, uskoisin jotakin konkreettista parannustakin alkavan tilanteessa näkyä. Itse jaksan kuitenkin iloita jo tästä tällä hetkellä käynnissä olevasta yleisestä asenneilmapiirin murroksesta, sillä laeista riippumatta se lienee kuitenkin tärkein taisteluun tarvittava ase kamppailussa niin yksittäisten eläinyksilöiden kuin koko eläinkunnankin hyvinvoinnin puolesta.


Mahatma Gandhin sanoin:

"One can measure the greatness and the moral progress of a nation by looking at how it treats its animals."