DNA:ta ja dissektioita

Oli vain pakko tulla kertomaan, että nyt sitä on sitten saatu skalpelli käteen ensi kertaa ja olemme päässeet harjoittelemaan dissektioita yliopiston tutkimuskäyttöön luovutetuilla kuolleilla eläimillä. Aika jänskää on ollut, itse saimme kohteeksi n. 1/4 hevosen. Ekat viillot olivat vaikeimpia, sitten homma muuttui ihan mielenkiintoiseksi ja jopa - niin, kivaksi :) Hajut vaan ovat välillä aika messevät - etenkin näin loppuviikkoa kohden enenevissä määrin, vaikka oma yksilömme ei olekaan pahin tapaus. Tänään oli kuitenkin jossakin vaiheessa hetkeksi istuttava lepuuttamaan, kun veri tuntui pakenevan liiaksi päästä. Yökötyksestä tai muusta sellaisesta ei ollut kyse (seurasin edelleen silmä kovana, mitä muut tekivät ja koitin autella), mutta pitkään paikalla seisominen ja katseen kohdistaminen yhteen pisteeseen keskittyneesti tekivät tehtävänsä...

Kuvia ei aiheesta juuri ole, koska dissektiosalissamme ei saa kuvata. Tässä kuitenkin googlesta napattu kuva, eli tämännäköisestä toiminnasta kyse (herkkäkatseisimmat voivat jättää katsomatta, vaikkei kuva minusta paha olekaan :)



(flickr.com/photos/80048737@N00/1894695583)

Mutta näissä töissä oppii sitä käytäntöä kyllä korvaamattomalla tavalla. Tehtävänämme on siis etsiä eri eläimistä (kissa, koira, hevonen) joka päivä eri lihasryhmiä ja demota eli osoittaa sitten oppimisemme maikoille. Tuntuu, että lihakset jäävät paremmin päähän kuin luut. Tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että olen löytänyt paremman opiskelutaktiikan: Nomenclature-kirjan sijaan koetan hahmottaa lihakset suuremmista kokonaisuuksista eli kokovartalokuvista, aidoista valokuvista ja tietokonemallinuksista, joissa lihaksia pääsee kääntelemään ja vääntelemään :)

Leikkelyjen lisäksi meillä on nyt aamuisin n. 3 tunnin rupeama biokemian labroja. Eilen selvitimme spektrofotometrialla lehmän veren albumiinipitoisuuksia ja tänään aloimme eristää DNA:ta kiinankääpiöhamsterin soluviljelmän soluista. Tulee ihan C.S.I:mainen olo :] Ja sikäli oon ihan fiiliksissä, et nyt näitä todella pääsee näkemään käytännössä, kun viime keväänä samoja asioita joutui pänttäämään Gallesta kuvitellen jutut mielessään. Valmennuskurssien kannattaisi kyllä tehdä ekskursioita näihin tutkimusmenetelmiin tutustumiseksi. Ymmärtäminen helpottuisi huomattavasti. Tosin jo kuvat (kuten omalla kurssillamme) auttavat jo pitkälle - ei tarvitse tyytyä vain omaan mielikuvitukseensa.

Tosi mielenkiintoisia, mutta myös rankkoja päiviä (8.30-16). Onneksi loppuviikosta vähän helpottaa.