Kuhaa sienikastikkeella

Kuten olen jo aiemmin maininnut, sain kuhaa tuliaisena kotipuolesta. Tällaista siitä on sitten syntynyt:



* leivitys kananmunalla ja sitruunapippurilla maustetulla mantelijauheella
* paisto molemmilta puolin voissa kullanruskeaksi
* seuraavaksi pannuun sienet, lisää rasvaa ja ruskistetaan sipulin/sipulijauheen ja suolan kera, lisätään kermaa (ja (sulate-)juustoa) tai minun tapauksessani kookosmaitoa, keitellään kasaan ja tarjoillaan kalan kanssa. Herkkua!



Tyyppiaamupala

Moni myös ihmettelee, mitä karppaaja oikein voi syödä aamiaiseksi (ei leipää, muroja, puuroa, vaan):



* kananmunia/-kokkelia
* pekonia
* nakkeja
* salaattia

Myös partaäijäjugurtti marjoilla on suosittu monien keskuudessa.

sKarppausta

Leffamättöä



Esim.
* suolapähkinöitä
* hedelmiä
* sokerittomia karkkeja (Nellie Dellies)
* tummaa suklaata (70%->)
* dippikastiketta
* dipattavaa, esim. naposteluporkkanoita, kurkkutikkuja, omenaa, nakinpaloja, lihapullanpalloja...
* juomana kuiva valkoviini/light limu/sokeriton glögi

Kanasalaatti



Sisälsi tällä kertaa hunajamarinoitua kanaa, salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta, satsumaa, omenaa ja kaupan valmista makeaa salaatinkastiketta.

Varma onnistuja :)

Viikonloppufiiliksiä

Kiva viikonloppu on ollut :) Kaveri uinuu jo tuolla makkarissa, joten mulla yöeläimenä on hyvä hetki kirjoitella blogipäivitys. Eilen ei siis ollut mitään pakollista yliopistolla, joten ehdin siivoilla, käydä kaupassa ja lenkillä koiran kanssa mukavasti ennen kaverin tupareita. Siellä oli tosi kiva meno, vaikka meitä elukkalaisia ei mun lisäkseni muita paikalle päässytkään...



Kävimme myös tsekkaamassa Tiksin toisen teinibaarin Porkun eli Pormestarin. Tosi nuorta väkeä, mutta pubin puoli kelvannee yksillä käymiseen. Onneksi oli kuski, niin ei tarvinnut tuolla kylmässä edes kävellä!



Tänään kävin Tiksissä hakemassa vähän ruokia leffailtaa varten ja tämännäköistä purtavaa oli tarjolla:



Ihan hyvin saa siis karppinaposteltavaakin loihdittua :) Juomina Pepsi Max ja glögi, eli totaaliselvistelylinja. Leffa oli nimeltään Rajattu maa ja toimi yllättävän hyvin :) Kertoi siis USA:n kansalaisuutta havittelevien vaihtelevia tarinoita, eli inhimillinen lähestymiskanta vakavaan ja ajankohtaiseen teemaan. Ajatuksia herättävä, tykkäsin :) Ja kivasti eri tarinat sitoutuivat lopulta yhteen, vaikka aluksi vaikuttikin sekavalta.



Kiva viikonloppu siis ollut toistaiseksi.

From one place to another and then back once again...

...eli kiirettä pitää. Tällä viikolla on siis pääsääntöisesti ollut klo 8-16 päiviä ja loppuviikkoa kohti kaikki ovat olleet aika poikki. Päivät ovat rankkoja, mutta mielenkiintoisia. Ja tarpeeksi luentoja on taas odotettavissa joulun tienoilla, joten tarkoitus olisi kuitenkin nyt nauttia tästä käytännönläheisyydestä. Jotenkin vain olen saanut buukattua lähiviikot aivan täyteen:

* eilen elukan, oikiksen, lääkiksen ja hammaslääkiksen bileet Jenny Woossa (ihan kiva reissu)
* tänään onneksi vain dissektio eturaajan nivelistä klo 13-15 eli sain nukkua pitkään - lisäksi ohjelmassa oli haalarien sovitusta :)
* huomenna opiskelukaverin tuparit tässä ihan lähellä - pukukoodina naamari
* lauantaina pitäisi yhden opiskelukaverin tulla mun luokse yöksi evakkoon, kenties leffailta herkkujen kera
* sunnuntaina tai alkuviikosta yksi kaveri Tampereelta käymään
* tiistaina TOKO
* keskiviikkona ja perjantaina työvuorot eläinlääkäripäivillä, jos vain saan harkat sovittua jotenkin, tiistaina pakollinen koulutus näihin
* keskiviikkoiltana S ilmeisesti tulee tänne ja on viikonloppuun asti, koska tulee tekemään pääsykokeita torstaina ja perjantaina
* lauantaina lemmikkimessuille yhdistyksen ständille pyörimään ja illalla kotopuoleen synttärijuhliin
* sunnuntaina takaisin kotiin...

Saas nähdä, missä vaiheessa iskee burnout... tarvitsen kuitenkin sitä omaa palautumisaikaa aika paljon, että jaksan. Pitäis vaan osata sanoo "ei" välillä. Toisaalta toki hyvä, että on ohjelmaa :)

Oman osansa tähän väsymykseen tekee nyt alkanut pimeä ja sateinen sekä kylmä ajanjakso. Tekisi mieli vain kerätä talvivarastoja ja kääriytyä peiton alle horrostamaan. Minulle on viimeiset viisi vuotta iskenyt syksyisin aina kaamosmasennus/-väsymys, eikä tämä vuosi taida tehdä poikkeusta - etenkään kun näin etelään ei kuulemma ole lunta odotettavissa oikein koko talvena :( Aiemmin olen sinnitellyt kirkasvalolampun avulla, mutta nyt ei ole sitäkään...



Siinä taas yksi joululahjaidea, ovat vain häpeällisen kalliita...

Näillä (Multitabs, satsumat, Calcichew D3 Forte (kun en maitotuotteita syö eikä D-vitamiinia riitä näillä leveysasteilla), tee sekä ihanainen sarastuslamppuni, Philipsin Wake-up Light):



Tuo sarastuslamppu on kyllä tosi loistokeksintö - on huomattavasti helpompaa herätä valon täyttämään huoneeseen ja radion ääneen kuin inhottavaan piippaukseen pimeässä huoneessa. Lisäksi tuo toimii lisävalona, radiona, siitä löytyy eri herätysääniä ja äänenvoimakkuus sekä valon kirkkaus ovat säädettävissä. Rakkautta <3

Onneksi joulu on tulossa ja saa aloittaa glögikauden. Lisäksi pakkanen on täynnä marjoja, sieniä ja kalaa!



Tänään kävin metsästämässä naamaripohjaa huomisiin bileisiin ja Prismasta sellaisen lopulta löysinkin (1,90e). Tuunailun jälkeen naamari/silmikko näyttää tältä:



Vielä kun jostain olisi saanut sulkia, olisi voinut saada jotain näin upeaa aikaan:



(kuva osoitteesta Pilailupuoti.com)

Samalla ostin myös muutamia juttuja makkariin, että tästä saisi jotenkin inhimillisemmän... uskaltaudun laittamaan pari päivityskuvaa, vaikken vielä ihan tyytyväinen olekaan:





Uusia yksityiskohtia siis kaikki nuo luumunväriset oikeastaan: pari tuikkukippoa, keittiöstä siirretty pullo, kaapista kaivettu kukkaruukku (kaikki eivät näy kuvissa), orkidea-taulu ja tuikkutelineet seinällä, pyöreä matto, naulat laukuille, parit uudet tyynyt (yhdessä mustavalkoinen Eiffel-torni <3 ja pari tyynyliinoista itse tuunattua luumunväristä:)





PS. Osteologian tentti oli mennyt ihan kivasti läpi sittenkin :) Nyt tuntuu, että tiedän paremmin, miten noita lihaksiakin opetella...

DNA:ta ja dissektioita

Oli vain pakko tulla kertomaan, että nyt sitä on sitten saatu skalpelli käteen ensi kertaa ja olemme päässeet harjoittelemaan dissektioita yliopiston tutkimuskäyttöön luovutetuilla kuolleilla eläimillä. Aika jänskää on ollut, itse saimme kohteeksi n. 1/4 hevosen. Ekat viillot olivat vaikeimpia, sitten homma muuttui ihan mielenkiintoiseksi ja jopa - niin, kivaksi :) Hajut vaan ovat välillä aika messevät - etenkin näin loppuviikkoa kohden enenevissä määrin, vaikka oma yksilömme ei olekaan pahin tapaus. Tänään oli kuitenkin jossakin vaiheessa hetkeksi istuttava lepuuttamaan, kun veri tuntui pakenevan liiaksi päästä. Yökötyksestä tai muusta sellaisesta ei ollut kyse (seurasin edelleen silmä kovana, mitä muut tekivät ja koitin autella), mutta pitkään paikalla seisominen ja katseen kohdistaminen yhteen pisteeseen keskittyneesti tekivät tehtävänsä...

Kuvia ei aiheesta juuri ole, koska dissektiosalissamme ei saa kuvata. Tässä kuitenkin googlesta napattu kuva, eli tämännäköisestä toiminnasta kyse (herkkäkatseisimmat voivat jättää katsomatta, vaikkei kuva minusta paha olekaan :)



(flickr.com/photos/80048737@N00/1894695583)

Mutta näissä töissä oppii sitä käytäntöä kyllä korvaamattomalla tavalla. Tehtävänämme on siis etsiä eri eläimistä (kissa, koira, hevonen) joka päivä eri lihasryhmiä ja demota eli osoittaa sitten oppimisemme maikoille. Tuntuu, että lihakset jäävät paremmin päähän kuin luut. Tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että olen löytänyt paremman opiskelutaktiikan: Nomenclature-kirjan sijaan koetan hahmottaa lihakset suuremmista kokonaisuuksista eli kokovartalokuvista, aidoista valokuvista ja tietokonemallinuksista, joissa lihaksia pääsee kääntelemään ja vääntelemään :)

Leikkelyjen lisäksi meillä on nyt aamuisin n. 3 tunnin rupeama biokemian labroja. Eilen selvitimme spektrofotometrialla lehmän veren albumiinipitoisuuksia ja tänään aloimme eristää DNA:ta kiinankääpiöhamsterin soluviljelmän soluista. Tulee ihan C.S.I:mainen olo :] Ja sikäli oon ihan fiiliksissä, et nyt näitä todella pääsee näkemään käytännössä, kun viime keväänä samoja asioita joutui pänttäämään Gallesta kuvitellen jutut mielessään. Valmennuskurssien kannattaisi kyllä tehdä ekskursioita näihin tutkimusmenetelmiin tutustumiseksi. Ymmärtäminen helpottuisi huomattavasti. Tosin jo kuvat (kuten omalla kurssillamme) auttavat jo pitkälle - ei tarvitse tyytyä vain omaan mielikuvitukseensa.

Tosi mielenkiintoisia, mutta myös rankkoja päiviä (8.30-16). Onneksi loppuviikosta vähän helpottaa.

Valkoisten seinien vastustajia

Tämän kämpän seinät ovat tyypillisesti vitivalkoiset, joten tauluilla on merkittävä rooli kotoisuuden tuojina. Toistaiseksi löytyy aika paljon vain pikaratkaisuina hankittuja sisustusjulisteita, joita olisi myöhemmin tarkoitus kehystää tai hankkia uusia/lisää...

Olisi kiva tehdä sisustustauluja itse kankaasta ja eilen inspiroiduin ihan uusiin sfääreihin katsellessani Marimekon tarjontaa. Ihania!



Tästä saisi upean taulun tai verhot olkkariin... limejä lehmiä konitohtorille, nam :) Mulla ei nyt olekaan kuin nuo yhdet limet verhot, pitäis olla kyllä talveks jotkut vaihtarit...



Sama toisenvärisenä sopisi kuin nakutettu makkariini...



Tai tämä "Unelmia"-kuosi, aivan täydellinen makkarini väritykseen :) Sääli, että ovat niin kalliita... no, tässä joululahjavinkkejä ;)

Paljastan myös suuren haaveiluni kohteen. Tämä taulu sattui silmiini joskus viime talvena ja ajattelin, että jos joskus pääsen elukkaan, niin hankin tämän seinälleni. Vielä ei ole ollut varaa ja sijoitustakin vähän mietin (kyllä se saattaisi sopia keittiön ja kylppärin väliselle seinälle, eikö?), että sopiiko nykyiseen sisustukseen, mutta tästäkin lahjana ilahtuisin suunnattomasti. Jo sille antamani merkitys tekee siitä tunnearvoltaan rakkaan, vaikka se vasta haaveissa onkin:



Ilmeisesti tuossa on siis kyseessä jonkin vanhan pariisilaisen (Pariisi, ah <3) eläinklinikan (Clinique Cheron) mainos/kyltti. Ellei sitten ole ihan vain taiteellista hapatusta. Mutta upea joka tapauksessa :)

Viikko VetMedissä

True gonnabe-eläinlääkärin taustakuva ;D

Viikko on taas vilahtanut ohi varsin nopeasti. Nähtävästi en juuri viikolla ehdi postailla mitään, mutta nyt tuleekin sitten oikein tulvana, kun ehtii kirjoitella. Pitäisi vissiin opetella käyttämään tuota julkaisuajastinta :P Olen juossut aika lailla pää kolmantena jalkana nyt viimeiset viikot vain paikasta toiseen, enkä muista, milloin viimeksi olisin saanut olla kokonaisen päivän tai viikonlopun vain kotona - tekemättä mitään ihmeellistä. Nyt tänäänkin piti lähteä ulos erään uuden tuttavuuden kanssa, mutta taidankin jäädä vain kotiin palautumaan :)

Tässä kuitenkin tämän viikon kuulumisia.

Maanantaina ja tiistaina oli vapaaehtoista osteologian kertausta dissektiosalilla, eli sai käydä katselemassa luita ja luurankoja keskiviikon tenttiä varten vielä, jos koki siitä olevan apua. Itse en lähtenyt, vaan tyydyin lukemaan kotona. Otin jälleen aika rennosti, mutta nyt tentti ei sujavascript:void(0)junutkaan aivan yhtä hyvin. Kysymykset olivat nimittäin vastoin arvelujamme (ja viime vuoden tenttiä) hieman erilaisia: esim. annettiin jokin luunosa, jolle piti kertoa vastine kropasta/vastakohta (tulkinnanvaraista...), latinankielisille termeille vastinpareja ja artikulaatiopareja (esim. minkä kanssa patella artikuloi). No, toivottavasti menisi läpi kuitenkin...

Keskiviikkona alkoi myös uusi jakso - lihakset ja nivelet, jossa pääsemmekin jo kunnolla leikkelyn makuun keskiviikosta alkaen. Pyörtyilystä varoiteltiin ja vaihtovaatteet käskettiin ottaa roiskeiden varalta mukaan ;) Myös solun aineenvaihdunta- eli biokemman kurssilla alkavat laboratoriotyöt, eli varsin käytännönläheistä opiskelua on seuraavaksi luvassa - kivaa!



Kirjapinoni on kasvanut fysiologian ja anatomian kirjoilla. Mukana myös kuuluisa Königin anatomian kirja kirjastosta lainattuna versiona. Sen kyllä haluaisin omaksenikin, koska siinä on hyviä vertailukuvia ja kokonaiskuvia sekä _valokuvia_ ihan oikeista rakenteista ja preparaateista. Todella miellyttävä lukea! Sääli vain, että hintaa 240e ja koska on niin uusi kirja, niin kaikkia virheitä ei vielä ole ehditty korjata...



Pinon päällimmäisenä nakottaa myös aiemmin hehkuttamani stetoskooppi laatikossaan <3 Kovasti olen jo Iipun sydäntä harjoitellut auskultoimaankin :) Ihan tarkasta paikasta en vielä tiedä, mutta noilta main se sydän ainakin hyvin kuuluu.



Muuten viikko on kulunut rästihommia (pyykit, siivous...) hoitaessa ja sisustussuunnitelmia tehdessä. Jotain yleishyödyllistä olen saanut ostettuakin, kuten pyyhkeitä, maton ja koristetyynyjä eli makkarin sisustus hieman jo etenee... Kuvia luvassa myöhemmin.

Eilen tänne myös saapui kolmen naisen porukka lentokenttähotelloimaan. Oli kyllä kiva saada vieraita - tykkään laittaa kotia jotakuta varten (mm. sytytellä lyhtyihin kynttilöitä), tehdä ruokaa (eilen kanasalaattia ja patonkia) ja odotella vieraita. He siis lähtivät aamulla seitsemän maissa kohti lentokenttää ja Amsterdamia, eikä siinä illallakaan kovin montaa tuntia ehditty viettää, ennen kuin porukka halusi nukkumaan. Mutta sitäkin mukavampaa oli - tervetuloa vain uudestaankin, jos tämän satutte lukemaan! :) Ja kiitos vielä kaikista runsaista tuomisistanne (mm. ruokia, kanerva ja nuo syksyiset lehdet postauksen viimeisessä kuvassa, tyksin kovasti <3 Itse valo-oksat ovat kotopuolen reissulta parin viikon takaa...).

Loppuun muutama syystunnelmakuva kodistamme:









Kirpeitä syyspäivien jatkoja, upeat kelit on ainakin tänä vuonna ollut! :)

Chocolate for a Woman's Soul

Usein, kun kerron karppauksestani, ihmiset ihmettelevät, että enkö sitten voi mitään herkkuja syödä. Mutta voi kyllä - kaikkein tärkein on karppauksessa pieninä määrin aivan luvallista, nimittäin suklaa! Ei tosin maitosuklaa (jota ei useimmiten enää tee edes mieli), vaan tumma, 70-> -prosenttinen. Tässä muutamia 70% ykkössuosikkeja.



Fazer Thin Dark

Perus tumma suklaa, mutta fazermaisen täyteläinen. Ohut, 100g levy. Nams.

Fazer Thin Dark Cocoa Nibs

Muuten sama kuin edellinen, mutta joukossa myös kookospavun murusia, jotka antavat suklaalle kivan rouheisen rakenteen. Itse tykkään kaikista tuollaista sattumista (esim. muinaisina aikoina suklaanougat-jätski, jätski strösseleillä tai keksijauheella jne.).

Marabou Premium Dark Mint

Tämänhetkinen ykkössuosikkini - näitä syön jopa vähän liikaa :D Jos tykkää minttusuklaasta, tämä on ihan mieletön hitti. Ihanaa <3 Ja hiilareita ei kuitenkaan 35% enempää (normaali tumman suklaan prosenttiosuus on 33).

Kiitos vain eilisille vieraille näistä herkuista ! :)

Joulu tulee !

... jo parin kuukauden päästä :D

Siitä huolimatta oli jo Prisman hyllyt notkuvina joulupalloista ja muusta krääsästä. Eilen poikenneiden vieraiden (juttua myöhemmin kuulumispostauksessa) kanssa tuli myös juttua lasisista joulupalloista, joita etenkin ulkomaiden joulutoreilla myydään. Itsellänikin on näitä pari ja lisääkin haluaisin :) Kiva jouluinen keräilykohde. Juttelimme pallojen sijoittelusta ja niinpä kun vastaani sattui tänään alla oleva kuva (LivingEtc:stä), oli se aivan pakko laittaa tännekin:



Aivan ihana tapa, näyttävät tuossa tosi hienoilta - etenkin kun on monta samanlaista yhdessä.

Toinen ihana inspiraatiokuva LivingEtc:ltä:

Syysruokia

Ruokavaliotilanteeni elää edelleen, enkä ole vieläkään varmaan löytänyt sitä itselleni parhaiten sopivaa (tai kaikkea, mitä välttää). Tällä hetkellä elän kuitenkin karpaten, viljattomana, maidottomana (lukuunottamatta voita, joka vielä pitäisi korvata jollakin muulla...), sokerittomana, makeutusaineettomana, (jokusia poikkeuksia lukuunottamatta) ja soijattomana. Puuh. Näiden sijaan kuluu sitten opiskelijanäkökulmasta hunajaa maksavia hunajaa (;D), kookoshiutaleita, kookosmaitoa, lihaa, kasviksia ja mantelijauhetta.

Tässä kuitenkin muutama syys-lokakuun karppituotos:

Kasvis-lihapullat juuressoseen kera



Valmistus:

Sekoita kulhossa lihapyörykkäainekset eli jauheliha, mausteet (esim. sipulijauhe, pippuri, suola, paprikajauhe), 1-2 kananmunaa sekä halutessasi pussillinen sulatettuja kasvissuikaleita, suppilovahveroita tms. tasaiseksi tiiviiksi taikinaksi ja muotoile siitä pellille tasakokoisia pulloja. Paista 225 asteessa n. 15 min tai kun kaunis ruskea väri on saavutettu.

Juuressosetta varten keitä pussillinen keittojuureskuutioita kypsäksi, kaada sauvasekoittimen kulhoon, heitä sekaan hieman mausteita (suolaa, yrttisuolaa, tuoreita yrttejä tms.), sulate-/tuorejuustoa ja tai kermaa/voinokare (minun tapauksessani kookosmaitoa ja sitä voita) ja soseuta tasaiseksi. Herrrrkkua!



Liha-kukkakaalisoselaatikko



Valmistus:

Keitä yksi tuore kukkakaali (tai vastaava määrä pakastekukkista) kypsäksi. Paista sillä välillä jauheliha ja mausta se makusi mukaan. Lisää halutessasi joukkoon myös kasviksia (pakastesuikalekasvikset ovat ihania, tuoreet tietysti vielä ihanampia).

Soseuta kypsä kukkakaali pienen voinokareen ja suolan (halutessasi myös muiden mausteiden kera) sauvasekoittimella. Sekoita jauheliha ja kukkissose keskenään ja kaada voideltuun vuokaan. Paista uunin alatasolla 200 asteessa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Hyvää!




Kanankoivet sweet & sour -kastikkeessa



Olen jo pidempään yrittänyt kehitellä hyvää sweet & sour -kastiketta itse, karppiaineksista kaupan korkeita hh-prosentteja sisältävien tilalle. Tässä yksi yritelmä.


Valmistus:

Sekoita 1,5 dl tomaattisosetta (myös ketsupilla pääsisi hyvään lopputulokseen, mutta siinä on yleensä paljon sokeria), 1 rkl valkoviinietikkaa, 1-2 tl hunajaa (tai vastaava määrä makeutusjauhetta) ja kasvissuikaleita kulhossa. Maistelemalla ja lisäilemällä aineksia makuaistiinsa luottaen pääsee parhaaseen tulokseen ;)

Kaada kastike vuokaan kanankoipien päälle ja väleihin ja paista koipipakkauksen ohjeen mukaan uunissa kypsäksi.


Kesäkurpitsalasagne




Tähän löytyy ohje karppiresepteistä:

http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=452

Itse kuitenkin tapani mukaan jouduin soveltamaan aika paljon, eli korvasin juustokastikkeen tomaattisoseen ja kookosmaidon sekoituksella. Aika hyvää tuli näinkin (ja maku vain parani seuraavina päivinä), mutta en uskalla kuvitellakaan, miten ihanaa olisi juustolla ja kermalla valmistettuna :) Kesäkurpitsa sopii jauhelihan kylkeen kyllä todella hyvin!

Sisustushaaveilua

Ihanaa on ollut laittaa omaa, uutta kotia kuntoon :) Keittiöön ja olkkariin alan pikku hiljaa olla tyytyväinen, vaikka on niissäkin vielä kehittämisen paikkoja. Sen sijaan makkari ja kylppäri ovat hienoisia murheenkryynejä.

Makkari ensinnäkin on vielä aivan liian tyhjä ja kliinisen vaalea, kylmä ja kolkko. Tahtoisin saada sinne hieman lämpimämpääkin sävyä ja elävyyttä pintoihin. Olenkin heti taloustilanteen niin salliessa ajatellut lisätä tuohon nykyiseen taivaansiniseen sävyyn vähän vaikkapa luumua - tähän tyyliin:





Myös tuo suklaanruskea sekä valkoinen näyttävät tuossa hyviltä lisäväreiltä.

Tällaisia näyttäisi olevan IKEA:ssa tarjolla:



Matto 7,95e



Koristetyyny 5,95e

Ja tietty sitten jotain sävyyn sopivaa taulua/koriste-esinettä lisäksi... Jotenkin tuosta makkarista pitäisi kuitenkin houkuttelevampi saada. Ehkä myös joku naulakko ja peili? Akvaariokin olisi tänne jossakin vaiheessa tulossa...

Se on siis valmiina odottelemassa, odotellut jo pari vuotta elämäni vakiintumista. Tämännäköinen, mutta hieman pienempi (ja muistaakseni ilman noita metalliputkia tuo jalusta):



Merkiltään Wromak ja ihan tehdastilauksena tilattu tuossa värissä eli vaahteran sävyisenä. Sen kun vaan joku lähtisi minulle tuomaan...

Toinen harmaita hiuksia aiheuttava huone on sitten kylppäri, joka on ensinnäkin aivan liian iso - asukastoimikunnan puheenjohtajan mukaan siksi, että siellä voisi pyörätuolillakin liikkua... Joka tapauksessa vaikea sisustettava pitkien vaaleiden seinien vuoksi. Ja valitettavasti aiemmin esittelemäni kalatarrat eivät tahdo pysyä kostuvassa seinässä kiinni :( Harmi. Tästä huoneesta laitan päivitystä vasta, kun saan ideani kokoon ja uuden toimintasuunnitelman laadittua ;) Oikean värisiä pyyhkeitäkään en ole sinne mistään löytänyt... eipä toisaalta rahatilannekaan ole järin suotuisa. Mutta kiva, että riittää mietittävää pidemmäksi aikaa.

Marley & Me - life and love with the world's worst dog

Ihanat kirja ja leffa, suosittelen :')

“A dog has no use for fancy cars, or big homes, or designer clothes. A waterlogged stick will do just fine. A dog doesn’t care if you’re rich or poor, clever or dull, smart or dumb. Give him your heart, and he’ll give you his.

How many people can you say that about?
How many people can make you feel rare, and pure, and special?

How many people can make you feel... extraordinary?”

"Koiran kanssa joskus myöhään...

...harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan
Nukkuvaa kaupunkia
Ja mä kelaan, että kaikki
Taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne..."



Hyvin on siis sopeuduttu - tuntuu melkein kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Voi toki olla, että jossain vaiheessa tulee takapakkia, mutta nyt ainakin tuntuu ihan mahtavalta asua täällä ja elää tätä elämää :) Hienoa on ollut myös huomata, miten hyvin sitä itse pärjääkin vieraassa kaupungissa ja miten kivoja ihmiset täällä ovat.





Viime viikolla tosiaan saatiin stetarit, mikä oli aivan loistojuttu. Kiitos vain ne sponssanneelle firmalle. Ja yllättävän laadukkaan oloinen kapistus olikin, piti heti auskultoida Iippua ja kyllähän sieltä sykkeen kuuli :) Keuhkoäänien erottaminen ei niin helppoa enää ollutkaan.

Muuten ollaan nyt opiskeltu noita luita aika intensiivisesti. Ensin niistä on ollut luennot (eturaaja, takaraaja, pää jne), sitten pakollisissa harkoissa/demoissa samaisia spinoja, fossia, forameneja, cristoja, tubereita, tuberculumeita, tuberositaksia, margoja ym. kuoppia, harjanteita, kyhmyjä ja uurteita on sitten koitettu paikantaa aidoista irtoluista ja luurangoista. Hyvin homma kyllä konkretisoituu, kun pääsee noin niitä tutkailemaan. Kirjamme vain ei ole paras mahdollinen - haaveilen paremmasta anatomian kirjasta, jossa olisi mustavalkoisten piirroskuvien sijaan oikeita valokuvia. Siitä noita on paljon helpompi hahmottaa. Sääli vain, että hintaa ko. opuksella on n. 240e...

Tänään etsimme luurakenteita myös lehmiltä (näin vastasyntyneen vasikan ja lehmän, jolla oli luukku kyljessä pötsinäytteitä varten...), hevoselta ja koirilta palpoimalla eli tunnustelemalla. Siis neljä tuntia pakollista eläinten silittelyä ja kotiin - kivaa :D En ole tainnut koskaan olla noin lähellä hevosta ja lehmää - pieneläimet ovat aina olleet enemmän minun juttuni. Mutta on kyllä virkistävää, että heti alusta asti tulee tuota käytäntöäkin mukaan. Ennen kaikkea nyt tuli kuitenkin huomattua, kuinka vähän noita oikeasti vielä osasin oikeasta eläimestä tunnistaa - moni muu haltsasi homman jo paljon paremmin :D Kirjasta olisinkin voinut osata noita näyttää, mutta juuri niinhän noita ei pitäisi opetella. Tehtävää siis tälle viikonlopulle riittäisi, kun ensi keskiviikkona on tentti aiheesta. Sitten siirrytäänkin jo lihasten leikkelyyn ja opiskeluun.



Viime viikonloppuna kävin kotopuolessa ensi kertaa kuuteen viikkoon. Oli osakseen vähän ahdistavakin reissu ja kaipasin takaisin Vantaalle. Äkkiä sitä vain tänne kotiutui. Kuuteen viikkoon en kuitenkaan kotopuolessa ollut käynyt ja toisaalta oli kivaakin - erityisesti kavereiden ja perheen näkeminen. Olin vain ehkä hieman turhan täyteen buukannut koko viikonlopun erinäisiä tapaamisia ja leipomista(omenapaistosta, muffinseja, sienipiirakkaa...), joten varsinaiselle rentoutumiselle jäi turhan vähän aikaa. Ja koko kaupunki on aika nähty. Hyvin mielin siis palasin takaisinkin. Toin mukanani myös uuden näytön rikkoutuneen tilalle, kyllä taas kelpaa :) Aika raahaaminen oli paluumatkan tavaroissa mutta ystävällisten sivullisten ja kaverien avulla siitäkin selvittiin.



Rästejä jäi vähän opiskelun suhteen, vaikka junassa koitinkin noita luita opiskella. Niinpä koko viikko olikin sitten aika tiukka rästien kirimisen suhteen ja jouduin skippailemaan joitakin luentoja. Vaan eipä noista tietyistä (biokemia) juuri mitään irti saakaan - paremmin asiat ymmärtää kirjoista. Lisäksi tiistaina oli TVT-tentti eli tietotekniikkataitojen pakollisen kurssin tentti. Vähän turhaankin sitä stressasin, koska suhteellisen helposti siitä lopulta läpi pääsi. Mutta ko. projekti ruuhkautti vielä luiden pänttäämistä entisestään. Tänään tuli myös tulokset ensimmäisestä varsinaisesta tentistä (solut ja kudokset eli solubilsa ja histologia) - kudospiirustukseni olivat kelvanneet ja 4 oli napsahtanut arvosanaksi :) Tosi kiva, kun nyt päätin, etten täällä stressaa yhtään mistään arvosanoista (niitä kun ei missään myöhemmin katsota), joten otin ehkä rennommin kuin koskaan ja silti meni ihan kivasti :) Toki varmasti vaikeampiakin tenttejä on luvassa...



TOKOilemaan emme ole nyt ehtineet ja ensimmäinen kurssi loppuikin tällä viikolla. Iipulla alkoi nyt kaiken lisäksi juoksut - parempi pysyä siis hetken aikaa poissa myös EKY:n kentältä. Nyt on kuitenkin tästä kiva jatkaa, koska saimme tosi kannustavaa palautetta tuolta Koiviksen kurssilta ja itsekin olen tytössä selkeää kehitystä ja asennemuutosta havainnut. Kotona käyminen oli pikkuiselle kyllä kovasti mieleen - se sekosi onnesta erityisesti S:n nähtyään. Tekee Iipullekin hyvää huomata, etteivät vanhat tutut kadonneet elämästämme tyystin. Ja hyvä matkustaja siitä on kehkeytynyt - osaa jo ottaa rennosti, vaikka vaunussa olisi paljonkin muita koiria. Saa olla ylpeä :) Eikä matkapahoinvointiakaan ole ilmennyt.



Tänään illalla oli sitten ns. treffit yhden uuden tuttavuuden kanssa. Käytiin Lintsin valokarnevaaleilla - maailmanpyörässä ja Kieputtimessa :) Oli kyllä tosi hienoksi laitettu paikka, mutta yllättävän vähän ihmisiä. Mahtoivatko ottaa pahasti takkiin tuosta? Sitten poikkesimme vielä yksillä jossakin irkkupubissa Sörkässä. Ihan kiva ilta :) Huomenna olisi täällä jonkin sortin naapuribileet. Voisi koittaa hankkiutua paikalle, josko saisi vaikka koiralenkkiseuraa jatkon kannalta. Ensi viikolle sovin tänään myös yhden tapaamisen vanhan, Helsinkiin pari vuotta sitten muuttaneen kaverin kanssa :) Ja samoin tuli varattua hytti Luonnontieteilijöiden Jouluristeilylle joulukuussa - onpahan jotakin, mitä odottaa!





Täällä siis kaikki hyvin, Vantaa kuittaa.