So Scandi

Olen pitänyt ns. joulusisustusmakuani aina varsin perinteisenä, paikoitellen ehkä jopa hieman jenkkityylisenä.

Brittiläistä joululehteä selaillessani törmäsin kuitenkin otsikkoon  "So Scandi", jonka alle oli koottu poroja, neulekuviotähtiä, lumihuurteinen joulukuusi ja punavalkoinen värimaailma sen ympärillä. Skandinaavisuuteen viittaava sana vilahteli muutenkin lehden sivuilla itseäni puhuttelevien esineiden ja kuvien kohdalla. Onko siis niin, että makuni on kuitenkin vain juuri maantieteellisen sijaintimme mukainen?

Paha sanoa. Sen verran kuitenkin tykästyin termiin ja ylipäätään siihen, että joku muukin niputtaa porot, neuleet, lumihiutaleet sekä punavalkoisuuden yhteen, että samasta teemasta haettiin myös inspiraatio tämänvuotisiin joulukortteihin.

Materiaalit piti tietenkin hankkia viimeistä punaisen kuoren lähetyspäivää edeltävänä päivänä ja vääntää kokoon deadlinen koputellessa ovelle, mutta siihen nähden näistä tuli mielestäni ihan kivoja.

Niiiiin skandeja. Haha.

Jollei jouluna ole lunta, helikopterinko lainaa hän?

Jatketaan teemalla joulu ja pk-seudun anti. Lauantaina kävimme nimittäin Malmin lentokentän joulutapahtumassa - ennen kaikkea sen mainostetun joulubrunssin vuoksi.

Olimme varanneet pöydän, koska lentokentän kahvilassa on hyvin rajallisesti tilaa. Pöytämme oli mukavasti ikkunan vieressä ja oli pakko räpsäistä pari kuvaa tonttulakit päässään huseeraavista työntekijöistä.

Pian puiden takaa ilmestyi kuitenkin helikopteri ja pian toinenkin.

Lasten riemuksi helikopterilla saapui paikalle joulupukki.

Kaikkea tätä kuvaillessani erehdyin syömään lautaseni puolityhjäksi, ennen kuin muistin kohdistaa objektiivini sitäkin kohden.

Brunssi oli aika arkinen, ylläolevassa kuvassa näkyvät sen jouluiset osat, eli silli, sienisalaatti ja rosolli. Näiden lisäksi tarjolla oli ainakin karjalanpiirakoita ja leipää, salaattia, uunijuureksia, kanaa ja lihapullia.

Jälkkärit sen sijaan olivat varsin jouluisia: piparkakkuja, valkohomejuustoa, marinoituja luumuja, konvehteja ja ilmeisesti jonkin sortin riisivanukas. Ateriakokonaisuus ei ehkä ihan täyttänyt odotuksia, etenkin kun hintaakin oli viisi euroa enemmän kuin Merimakasiinin joululounaalla.

 Miljööstä ja tunnelmasta kuitenkin pisteet!

Joulubrunssilta jatkoimme Jumbon joulukaaokseen. Jo ennen Tammistoa oli aika monta autoa jonossa. Olisi vissiin voinut valita jouluostoksille jonkin muunkin päivän kuin lauantain.

Kuvista välittyy myös pk-seudun viimeaikainen iloinen säätilanne. Lumi, etkö voisi tulla?

Kuudes kahdettatoista

Itsenäisyyspäivää vietettiin meillä jälleen varsin perinteisissä merkeissä: paljon hyvää, suomalaishenkistä ruokaa ja linnanjuhlat.

Alkupalaksi valmista kanttarellikeittoa, jota jatkoin hieman leipäjuustolla ja itse poimimillamme kanttarelleilla.

Tätä on vain pakko saada vähintään kerran vuodessa. Aina siitä asti, kun löysin reseptin. Kyseessä on siis tietenkin leipäjuustosalaatti puolukkakastikkeella.

Pääruokana oli tänä vuonna hirvenkäristystä juurestikuilla ja kanttarellikastikkeella.

Leipäjuustoa oli sen verran runsaasti, että siitä riitti vielä jälkiruuaksikin. Lakkoja ei löytynyt isonkaan marketin pakastealtaasta, joten vadelmiin oli tyytyminen. Toimi kuitenkin noinkin!

Linnanjuhlavalvojaisten snäkit olivat myös tuttua, perinteistä linjaa. Ruisnappeja ja -leipää kylmäsavuporo- ja lohitäytteellä, itse tehtyjä karjalanpiirakoita sekä munavoita.

Linnanjuhlissa oli tänä vuonna ilmeisesti ainakin seitsemän eläinlääkäriä, mutta itse onnistuin bongaamaan vain neljä. Vaan kaipa se oli ihan hyvin, kun toisella silmällä keskityin karjalanpiirakoiden vääntämiseen. Päivän muita aikaansaannoksia olivat piparkakkutaikinan tekeminen, pitkä lenkki koirien kanssa, kylpyhuoneen joulusiivous sekä saunominen pitkän kaavan mukaisesti.

Kai sitä joskus voisi kehitellä jotakin uuttakin näiksi juhlapyhiksi, mutta kun ne perinteet ne vain ovat niin rakkaita. Jopa vain muutaman vuoden jälkeen.

Jouluinen lounas

Hyvää joulukuuta - itse kullekin säädylle! Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, etten tänäkään vuonna pääse joulumarkkinoille. Ainakaa Helsinkiä pidemmälle. Aina tuntuu sattuvan joku force majeure tielle, vaikka kuinka alkaisin jo syyskuussa suunnitella, että tänä vuonna ainakin. Vaan ei, ei tänäkään vuonna. Tämänvuotiseen esteeseen liittyy oikeastaan kaksi osatekijää: viikonlopputyöt ja eläinvahdin puute. Buu!

Ei auta kuin yrittää ottaa ilo irti pk-seudun jouluannista.

Toissapäiväisen vapaapäiväni kunniaksi kävimme korkkasimme annin tutkailun Merimakasiinin joululounasbuffetilla. Sijaintipaikka oli Länsisatama ja ravintolapöydän ikkunasta saattoi vain haaveilla laivan kyytiin hyppäämisestä ja edes Tallinnan joulutorille pääsystä.

Jälleen kerran kalapöytä oli the thing. Savu- ja graavikalat olivat ymmärtääkseni paikan itse valmistamia ja ihan todella hyviä kaikessa yksinkertaisuudessaan! Sinappisilli oli turhan tujua makuuni, mutta silakat, katkaravut Skagen ja mäti yllättivät positiivisesti!

Salaatit, kinkku ja laatikot edustivat hyvin perinteistä linjaa eli kylmät veivät pelin jälleen 10-0. Jälkkäreitäkin oli aika rajallinen valikoima tarjolla.

Hinta-laatusuhde oli kuitenkin kohdillaan, sillä lysti kustansi alle 15e per naama. Ihan käynnin arvoinen kokemus, mikäli jouluruokahammasta jo kolottaa!

Joulun odotusta

Heipä hei! Huono (liian paljon elämää nähnyt) kamera ja pimeät päivät ovat nakertaneet bloggausintoa, mutta ette varmaan ylläty siitä, millaisissa tunnelmissa täällä on viime viikot menty. Jep, nyt saa vissiin jo julkisestikin joulufiilistellä?

Löysin pari vuotta sitten ihanan jouluneuleen, joka alkaa olla jo niin nukkavieru, että oli pakko hamstrata muutama lisää. Samaan tilaukseen tarttui myös lumihiutalekorvikset viime vuonna saamani kaulakorun kavereiksi.

Maailman kivoimpia joulupapereita!

Mulla on myös aina ollut jotenkin yltiöromanttinen kuva pähkinöiden särkemisestä pähkinänsärkijällä, joten Lidlin tyrkkytarjouksesta tarttui tällainen matkaan. On muuten yllättävän haastava laji tuo särkeminen! Onnistun singottelemaan kuorenpalasia kaikkiin ilmansuuntiin... siis noiden pienimpien pähkinöiden kanssa, joita ylipäätään saan rikki. Vinkkejä?

Joulumausteita...

... joulusaippuoihin.

Viime viikolla lumi käväisi ohuena puuterikerroksena myös Vantaalla ja tokihan se innoitti laittamaan myös terassin joulukuntoon.

Kotihan on näyttänyt tältä jo hetken. Ja en muuten ollut minä, joka halusi joulukodin näin varhain tänä vuonna.

Kaikki on näköjään mahdollista.

Pienenä motivaattorina taisi kuitenkin toimia tämä - vihdoinkin täydellinen sisustustakka ilman turhia krumeluureja ja eläväisellä tuliefektillä. Lämmittää tuvan tarvittaessa yhtä tehokkaasti kuin edellinenkin, jonka itse asiassa kuskasimme kotipuoleen. Saa sitten sielläkin edes oman huoneen lämpimäksi. Vanhempani viihtyvät huomattavasti viileämmissä lämpötiloissa kuin itse viihdyn. Ja täytyy sanoa, että takan lämmöstä nauttivat kissat ja Taikkiskin.

Uusia jouluruokareseptejä on myös testailtu.

Innostuin viime joulun jälkimainingeissa kovasti ajatuksesta koostaa runsas kalapöytä. Kalalisukkeet ovat aina joulupöydän ja ravintolabuffettien parasta antia, joten mikseipä panostaa niihin itsekin? Kävimme läpi seitsemän sillireseptiä, joista jatkoon päätyi neljä.

Lisäksi kokeilimme helppoa ja herkulliseksi ylistettyä joululimppua, josta kieltämättä tuli aika hyvää. Ihan erilaista ainakin kuin aiemmin käyttämämme resepti. Ehkä täksi jouluksi voisi tehdä molempia?

Suuret ovat siis jälleen suunnitelmat, etenkin kun olen vielä aatonaattona töissä. No, pitää vain yrittää saada kaikki ajoissa valmiiksi. Suunnittelu ainakin on aloitettu ajoissa!

Eksoja, eksoja!

Heti Italian kurssin perään oli vuorossa toinen huikea kurssi Suomessa. Eksoja - kuinkas muutenkaan. Tällä kertaa lintuja ja matelijoita. Matelijoista lähimpänä sydäntäni ovat kilpikonnat, sillä lapsuudessani meillä oli kotona ja sukulaisilla punakorvakilpikonnia. Niistä tämä eläinharrastukseni ja -innostukseni oikeastaan silloin 5-vuotiaana alkoikin. Lintuja en puolestaan ole koskaan omistanut, joskin yhden eksäni kanssa harkitsimme joskus ruusukaijasten hankintaa ja roikuimme siilejä lemmikkimessuilla esitellessämme kohtuullisen säännöllisesti myös lintuharrastajien standilla. No, kaijasia ei koskaan tullut, mutta linnut sinänsä kyllä kiinnostavat.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja ensimmäisenä päivänä keskityttiin lintuihin. Aluksi kävimme läpi lintujen tavallisimpia sairauksia ja iltapäivä oli omistettu käytännön harjoituksille, joita eniten odotinkin. Perusopetuksessa meitä varoiteltiin kovasti siitä, että linnut voivat klinikalla kuolla jo käsittelyyn, joten halusin saada ihan kädestä-käteen -opastusta nimenomaan lintujen turvalliseen käsittelyyn stressaavissa klinikkaolosuhteissa. Sitä harjoiteltiinkin yllä näkyvillä kyyhkyillä, jotka olivat hurjan kilttejä ja helppoja käsitellä.

Pääsimme harjoittelemaan myös veri- ja kupunäytteiden ottamista, verisivelyiden tekemistä ja tulkintaa sekä muuta mielenkiintoista. Linnuilla on niin erilainen anatomia ja fysiologia, että kurssi avasi kyllä ikkunan ihan uudenlaiseen maailmaan. Verisolutkin ovat ihan erilaisia kuin nisäkkäillä.

Toisen päivän rakenne oli vastaava, mutta aiheena tosiaan matelijat. Tätäkin päivää varten meille oli saatu kerättyä hieno valikoima demoeläimiä: useampia liskoja, käärmeitä ja kilpikonnia.

Matelijoidenkin kanssa harjoiteltiin peruskäsittelyotteita, verinäytteenottoa, sukupuolen määritystä, suun avaamista...

... ja ultraamista!

Kurssin vetäjänä toimi tsekkiläinen matelijalääkäri, joka sai kyllä tartutettua innostustaan meihin kuulijoihinkin.

Nyt on siis tämän syksyn kurssit käyty ja katse kääntyy hiljalleen kohti ensi vuotta ja sen mukanaan tuomia haasteita. Onpa sitä vain tullut valittua mielenkiintoinen ammatti!