Viime viikon sunnuntaiaamupäivän ajanvietteeksi olin bongannut edellispäivän paikallislehdestä kurpitsanviljelijän sadonkorjuujuhlat. Mäntsälässä puutarhuriksi opiskeleva viljelijä oli päättänyt testata amerikkalaisten kurpitsojen kasvattamista Suomessa ja mikä olisikaan parempi keino hankkiutua sadosta eroon! Autojen määrästä päätellen idea houkutteli useita halloweenin - tai ehkä vain kurpitsojen - ystäviä paikalle.
Ja kurpitsojahan siellä riitti - eri kokoisia ja -muotoisia jokaiseen makuun.
Hienointa oli kuitenkin päästä näkemään, miten kurpitsoja kasvaa pellon täydeltä. Tällaisesta näystä olin haaveillut siitä asti, kun olin nähnyt amerikkalaislasten pääsevän valitsemaan vastaavilta pelloilta omat kurpitsansa. Hauska perinne!
Eri lajikkeitakin oli nähtävillä.
Kurpitsoja tarttui lopulta mukaan neljä erikokoista. Osa kurpitsoista oli kärsinyt pakkasvaurioista, joten ne myytiin puoleen hintaan.
Kahdella ja puolella eurolla sai lisäksi lautasellisen herkullista kurpitsasosekeittoa. En ollut aiemmin moista maistanutkaan mutta ihan huikealta maistui etenkin nuotion äärellä lokakuisessa auringonpaisteessa nautiskeltuna.
Aina siihen asti, kunnes onnistuin kumoamaan loppulautasellisen syliini... O:n kommentti jälkeenpäin: "Mulle ei kyllä ikinä tulisi mieleen kuvata keittolautasta sylissä...". Jep. Mulle tuli. Joskin nää on niitä insidenttejä, jotka jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan varmaan kuuluisi jättää kertomatta... Haha.
Kotoa kurpitsat löysivät nopeasti paikkansa terassilta. Viileässä niiden pitäisi selviytyä halloweeniin asti - lukuunottamatta ehkä pakkasvaurioista kärsineitä yksilöitä.
Myös syyskukat valittiin tänä vuonna halloweenia silmällä pitäen. Mielestäni näistä tuli nyt paljon kivemmat kuin viimevuotisista.
Lisäksi toteutin pari viikkoa sitten yhden pitkään kuolaamani esineen hankinnan.
Staubin emaloitu valurautapata kestää varmasti sukupolvelta toiselle - ainoa asia, joka vaati hieman harkintaa ja hampaiden kiristelyä, oli padan hinta. Ehkä se kuitenkin osoittautuu arvoisekseen.
Ensimmäinen padalla kokkailtu ruokalaji oli oikeastaan yhdistelmä kahdesta jenkkireseptistä. Ruokaan tuli herkkusieniä, omenalohkoja, myskikurpitsaa, ruusukaaleja, kuivattuja karpaloita, sipulia, valkosipulinkynsi, chilipalko, pekonia, naudanlapaa, pari Fond du Chef -kuutiota, suolaa, mustapippuria, kolme pientä laakerinlehteä ja uunista tultua tuoretta persiljaa. Kuullotin sipulit ja valkosipulit sekä ruskistin pekonit padassa, minkä jälkeen lisäsin loput aineet sekä vettä. Koko komeus sai hautua uunissa n. 4h, minkä jälkeen kasvikset olivat pehmeitä ja liha ylikypsää - ihan tarkoituksella. Kypsennyksen puolivälissä lisäsin pataan myös hiukan hunajaa.
Ja hyvää tuli! Ihanaa syysruokaa, johon chili toi yllättävästi lisäpotkua. Patakin toimi hienosti. Pitäisikö sitä pykätä lokakuun lopulla jonkinsortin halloween-illallinen pystyyn?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti