Happy Halloween

Tämänvuotinen halloweenin aika on jostakin syystä ollut todella onnellista aikaa. Onnellista ja kiitollista. Kaikki on hyvin juuri näin. O:n kanssa tuli lokakuun alkupuolella viisi vuotta täyteen, minkä kunniaksi mies toi mulle tällaisia.

Moni muu varmaan olisi toivonut ruusuja, mutta minulle tämä oli merkki siitä, että kyllä se naisensa jo tuntee.

 Pieni oma halloween-maailmamme oli nimittäin silloin jo syntymässä. Tykkään niin kovasti tuosta mustan, valkoisen ja oranssin kontrastista. Ja kurpitsat, ne on ihania. Ja hiiret ja korpit. Käkkyräoksat. Kynttilät. Vanhat kirjat. Lepakot. Kissat. Ah. What's there not to love?

Onhan tuota tavaraa bileajoilta sen verran monta laatikollista kertynyt, että olisi hölmöä rakastaa niitä vain laatikoissaan varastossa. Etenkin kun viime vuonna halloween vilahti ohi Italiassa ultraäänikuvantamista opiskellessa. Kyllä tuntui tyhjältä.

Matto tosin on uusi. Haaveilin siitä monta vuotta, mutta tänä vuonna kyllästyin haaveiluun ja tilasin sopivan näköisen pienellä riskillä netistä, Mattotukku.fistä. Matto taisi lähteä samana päivänä ja olla perillä seuraavana. Älyttömän nopeaa ja hyvää palvelua sekä hyvänlaatuinen matto! Lämpimät suositteluni, jos on matolle tarvetta.

Haaveilin myös tilaavani kollaasiin pari uutta halloweenimpaa julistetta, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Onneksi on tuo pöllö.

Takan päälle on kiva tehdä asetelmia.

Lepakot pääsivät tänä vuonna ikkunaan.

 Graafiset kuviot toimivat kivana tehosteena.

Yksi tämän vuoden ainoista uusista hankinnoista oli yllä näkyvä kurpitsa, jonka sisällä on pienet pattereilla toimivat ledivalot. Kaunis! Kuva ei oikein tee oikeutta. Ja ehkä tuo kara olisi kiva sprayata mustaksi.

Kivoin hankinta kuitenkin lienee tämä pääkallokokoelma. Katselin netissä halloween-kauppojen luurankotarjontaa ja ihmettelin, miten vapaalla kädellä ne oli muotoiltu. Teki mieli hankkia jotain aidomman näköistä ja ei kun tuumasta toimeen.

Oli pakko tilata kerralla kaikki lempieläimeni - kissa, kani, gerbiili ja siili mukaanlukien. Koiraa tosin ei ollut, joten piti tyytyä kettuun.

Aitoa luutahan nämä eivät ole, vaan muotin mukaan valettuja, mutta sen verran yksityiskohtaisia, että näitä voi hyödyntää myöhemmin myös ammatillisiin tarkoituksiin. Josko vaikka joskus sattuisi olemaan ihan ihkaoma vastaanottohuone...

Kurpitsatilalta haetut kurpitsat veisteltiin viime viikonloppuna muotoonsa.

O kauhistui, kun kaivoin tämän mallin netin uumenista ja toivoin samanlaista. Yllättävän helpoksi tuo kuitenkin osoittautui, kun piirsi ääriviivat kurpitsan kylkeen.

 K-Raudasta tarttui matkaan pari kummituspensasta.

Viime sunnuntaina söimme kahdestaan halloween-aterian.

Alkupalaksi silmiä...

Pääruuaksi kurpitsa-broileri-parmesaanipastakastiketta mustapapupastalla.

Ja jälkkäriksi karpihkoa suklaapiirakkaa.

Mukavaa pyhäinpäivää itse kullekin!

Syysherkkuja

Muutama ruokakuva menneen syksyn ajalta. Reseptit ovat itselläni sen verran hyvässä tallessa, etten koe tarpeelliseksi rustata niitä tähän, mutta jos jotakuta kiinnostaa jokin tietty resepti, niin kysyä saa.

Meidän syksyymme kuuluvat aukottomasti sienet ja alkusyksystä vaikuttikin siltä, että niitä saadaan tänä vuonna runsaasti. Yllä olevassa kuvassa syksyn ensimmäiset suppilovahverot elokuulta. Voita, sipulijauhetta ja suolaa - mitään muuta ne eivät kaipaa. Taivaallisia!

Kerrankin satuin löytämään myös lampaankääpiä aivan tuoreeltaan, madottomina. Ja luulen, että tässä on paras tapa loihtia niistä ruokaa: pyöräytys rikotussa kananmunassa, sitten mantelijauheessa tai korppujauhoissa, sitten pannulla voissa. Molemmille kyljille hiukan suolaa ja pippuria.

Herkkua!

Karppisienirisottoakin olen ehtinyt vääntää jo usempaan otteeseen. Tänä vuonna olen myös uhrannut siihen niin kanttarelleja kuin suppilovahveroitakin. Erittäin hyvää ja helppoa!

Mantelijauheella onnistuu myös kalan leivitys ja turkkilaisesta jugurtista pyöräyttää nopeasti raikkaan kastikkeen kylkeen.

Tässä puolestaan kuha sai hunnukseen kermaista herkkusienikastiketta ja juustoa. Lisukkeena Sienestäjän pannuvihanneksia eli sellaista valmista vihannesosastolla myytävää kasvisseosta. Taivaallinen annos!

Yksi tämän syksyn uusia ja ehdottomasti herkullisimpia reseptikokeiluja olivat juustoiset kukkakaalipihvit. Näistä tuli ihan älyttömän hyviä! Söimme friteerattujen muikkujen lisukkeena, mutta sopisivat moneen muuhunkin. Maku on miedon herkullinen.

Omenapaistos on ns. peruskauraa - ilman sitä kauraa, mutta tänä vuonna uutena juttuna kokeilin karppia vaniljakastiketta, joka onnistui ihan loistavasti. Vähän työläämpi se toki on kuin vaikka loraus vaniljalla maustettua kermaa, mutta vähän fiksumpi tarjottava esim. vieraille.

Joskin pakko kai myöntää, että tänä syksynä olemme sortuneet harvinaisen usein myös noutoruokaan. Tai oikeastaan kotiinkuljetuspalveluun. Uusia ravintoloita kun ilmestyy Pizza Onlineen kuin sieniä sateella. Ja niistä saa jopa ihan fiksuja ruokia.

Kävin myös ystäväni kanssa opiston ruokakurssilla, josta tarttui muutama kiva resepti matkaan.

Tässä poke bowl eli havaijilaishenkinen raakamarinoitua kalaa sisältävä lounaskulho, jollaisia kuulemma bisnesmiehet rapakon takana tällä hetkellä mielellään nautiskelevat. Ihanan raikas ja kevyt ruoka!

Samaa ei sen sijaan voi sanoa kurssin jälkiruuasta eli frozen yoghurtista suolapähkinä-kinuskilla kuorrutettuna. Alkuperäinen resepti oli omaan makuuni aivan liian makea, mutta pienellä kikkailulla tästä sai paitsi juuri sopivan, myös karpin. Erittäin herkullista!

Suuren kurpitsajuhlan tuntua

Viime viikon sunnuntaiaamupäivän ajanvietteeksi olin bongannut edellispäivän paikallislehdestä kurpitsanviljelijän sadonkorjuujuhlat. Mäntsälässä puutarhuriksi opiskeleva viljelijä oli päättänyt testata amerikkalaisten kurpitsojen kasvattamista Suomessa ja mikä olisikaan parempi keino hankkiutua sadosta eroon! Autojen määrästä päätellen idea houkutteli useita halloweenin - tai ehkä vain kurpitsojen - ystäviä paikalle.

Ja kurpitsojahan siellä riitti - eri kokoisia ja -muotoisia jokaiseen makuun.

Hienointa oli kuitenkin päästä näkemään, miten kurpitsoja kasvaa pellon täydeltä. Tällaisesta näystä olin haaveillut siitä asti, kun olin nähnyt amerikkalaislasten pääsevän valitsemaan vastaavilta pelloilta omat kurpitsansa. Hauska perinne!

Eri lajikkeitakin oli nähtävillä.

Kurpitsoja tarttui lopulta mukaan neljä erikokoista. Osa kurpitsoista oli kärsinyt pakkasvaurioista, joten ne myytiin puoleen hintaan.

Kahdella ja puolella eurolla sai lisäksi lautasellisen herkullista kurpitsasosekeittoa. En ollut aiemmin moista maistanutkaan mutta ihan huikealta maistui etenkin nuotion äärellä lokakuisessa auringonpaisteessa nautiskeltuna.

Aina siihen asti, kunnes onnistuin kumoamaan loppulautasellisen syliini... O:n kommentti jälkeenpäin: "Mulle ei kyllä ikinä tulisi mieleen kuvata keittolautasta sylissä...". Jep. Mulle tuli. Joskin nää on niitä insidenttejä, jotka jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan varmaan kuuluisi jättää kertomatta... Haha.

Kotoa kurpitsat löysivät nopeasti paikkansa terassilta. Viileässä niiden pitäisi selviytyä halloweeniin asti - lukuunottamatta ehkä pakkasvaurioista kärsineitä yksilöitä.

Myös syyskukat valittiin tänä vuonna halloweenia silmällä pitäen. Mielestäni näistä tuli nyt paljon kivemmat kuin viimevuotisista.

Lisäksi toteutin pari viikkoa sitten yhden pitkään kuolaamani esineen hankinnan.

Staubin emaloitu valurautapata kestää varmasti sukupolvelta toiselle - ainoa asia, joka vaati hieman harkintaa ja hampaiden kiristelyä, oli padan hinta. Ehkä se kuitenkin osoittautuu arvoisekseen.

Ensimmäinen padalla kokkailtu ruokalaji oli oikeastaan yhdistelmä kahdesta jenkkireseptistä. Ruokaan tuli herkkusieniä, omenalohkoja, myskikurpitsaa, ruusukaaleja, kuivattuja karpaloita, sipulia, valkosipulinkynsi, chilipalko, pekonia, naudanlapaa, pari Fond du Chef -kuutiota, suolaa, mustapippuria, kolme pientä laakerinlehteä ja uunista tultua tuoretta persiljaa. Kuullotin sipulit ja valkosipulit sekä ruskistin pekonit padassa, minkä jälkeen lisäsin loput aineet sekä vettä. Koko komeus sai hautua uunissa n. 4h, minkä jälkeen kasvikset olivat pehmeitä ja liha ylikypsää - ihan tarkoituksella. Kypsennyksen puolivälissä lisäsin pataan myös hiukan hunajaa.

Ja hyvää tuli! Ihanaa syysruokaa, johon chili toi yllättävästi lisäpotkua. Patakin toimi hienosti. Pitäisikö sitä pykätä lokakuun lopulla jonkinsortin halloween-illallinen pystyyn?