Yksi blogini tärkeimmistä tavoitteista on alusta asti ollut välittää tietoa eläinlääketieteellisessä opiskelusta ja alasta, jolle koulutuksemme meidät valmistaa. Niinpä koenkin velvollisuudekseni kertoa nyt myös alaamme opiskeluvuosieni aikana kohdanneista muutoksista, jotka eivät varsinaisesti mieltä ylennä.
Nimittäin silloin, kun päätin hakeutua eläinlääkikseen, eläinlääkäreistä oli pulaa ja työtilanne oli mitä mainioin. Näin meille ainakin kerrottiin ja mitä tuossa olen kurssikaverieni kanssa jutellut, niin useammilla se vaikutti selkeästi alanvalintaan. Eläinlääkäripulan vuoksi opiskelijoiden sisäänottomääriä nostettiin muistaakseni 55:stä nykyiseen noin 70:een vuotta ennen kuin itse kumarruin pääsykoepaperin ääreen. Silloin sisäänottomäärän nostaminen lottovoitolta - lisäsihän se selvästi omia sisäänpääsymahdollisuuksiani. Näin jälkeenpäin ajateltuna lottovoitto olisi ollut, kun sitä päätöstä ei olisi tehty.
Eläinlääkäreitä eläköityy tällä hetkellä noin parisenkymmentä vuodessa. Uusia eläinlääkäreitä valmistuu Helsingistä se noin 70 vuodessa ja lisäksi suurin osa Virossa opiskelleista suomalaisista, eli arviolta toistakymmentä eläinlääkärinalkua palaa Suomeen töihin. Uusia työpaikkoja ei synny samalla tahdilla, joten huonommankin matikkapään omaavalle valkenee nopeasti, että kaikki ei tässä yhtälössä nyt toimi. Etenkään, kun EU:n rajojen ollessa auki maahamme virtaa jatkuvasti työtä etsiviä eläinlääkäreitä muualta Euroopasta, etenkin itäblokin maista. Ja mikä kätevintä, heille kelpaavat matalammatkin palkat, joten töitä varmasti järjestyy. Eläinlääkärien työtilannehan on todella surkea suurimmassa osassa Eurooppaa ja vastavalmistuneiden on todella vaikea saada oman alan töitä. Suomessa on tähän asti vältytty vastaavalta, mutta mikä takaa, ettei samaan tilanteeseen päädytä meilläkin? Ei mikään.
Aikaisemmin esimerkiksi tiettyihin, syrjäisempiin maamme kolkkiin on ollut todella vaikeaa, jopa mahdotonta, saada eläinlääkärin sijaista. Nyt hakijoita on yhtäkkiä saattanut olla lukuisia. Tämä kuvastaa tilanteen nopeaa muuttumista ja kehityssuunnasta tuntuu olevan koko eläinlääkärikunta huolissaan. Ilmiselvä ratkaisu tilanteen parantamiseksi tuntuisi olevan tiedekunnan sisäänottomäärien laskeminen entiselle tasolleen tai jopa sen alle, mutta ilmeisesti tähän ei olla ryhtymässä, koska eläinlääkäreitä ei vielä näy työttömyystilastoissa. Lisäksi voidaan miettiä, onko reilua, että juuri meidän oma, kansainvälisestikin arvioituna laadukasta eläinlääketieteen opetusta antava yliopistomme joutuisi supistamaan opiskelijamääriään vain siksi, että emme voi vaikuttaa rajojen yli saapuvaan työvoimaan.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa opiskelijan kannalta? Kovempaa kilpailua, hankalampaa kesä- ja muiden töiden saantia sekä alhaisempia palkkoja. Mitään kovin korkeitahan ne eivät tällä hetkelläkään ole - ainakaan pieneläinpuolella. Tähän asti töiden saanti on kuitenkin ollut vielä ihan kohtalaisen helppoa, eikä hakijoiden opiskelupaikalla, arvosanoilla tai useimmiten edes työkokemuksella ole ollut suurta merkitystä töidensaannin kannalta. Tulevaisuudessa niillä alkaa varmasti olla väliä. Saankin olla kiitollinen siitä, että valmistun nyt, kun työkokemusta on ollut vielä helppo kartuttaa, mutta se ei poista mielessäni vellovaa huolta opintonsa nyt tai lähivuosina aloittavien puolesta. Millainen lieneekään tilanne heidän valmistuessaan?
Niinpä, jos siellä ruudun ääressä joku pohtii uravalintojaan, niin valitettavasti joudun varoittamaan, että alan työmahdollisuudet eivät enää tällä hetkellä näytä niin valoisilta kuin aiempien vuosien kirjoituksistani on saattanut ymmärtää. Kannattaa siis harkita valintojaan tarkkaan.
