Jokuset teistä ovat pyydelleet kuvia uudesta kodistamme, joten ajattelin kutsua teidät nyt virtuaaliselle tupatarkastuskierrokselle näin joulun alla. Tervetuloa!
Tässä laaja näkymä
pirttiimme. Pohjaratkaisu muistuttaa olo- ja makuuhuoneen osalta edellistä, lattioiden väri on tismalleen sama ja monia muitakin yhtäläisyyksiä löytyy, mutta paljon myös eroja. Suurin osa niistä vain positiiviseen päin. Oikeastaan ainoa huono, harkitsemista vaatinut puoli tässä oli asunnon pienempi koko. Neliöitä on tässä noin kolme vähemmän kuin edellisessä, mutta se tuntuu huomattavasti enemmältä, kun sauna nappaa osansa ja on tässä ehkä muutama hukkaneliökin. Lisäksi lattiapinta-alaa syövät aiempaa suurempi sohva- ja ruokapöytä, mutta en kyllä vaihtaisi kumpaakaan pois! Ovat vieläpä edullisia Tori.fi-löytöjä molemmat ja ihan metsästämällä metsästetty.
Tilaa haukkaavan sohvapöydän vuoksi TV-taso olisi vielä suunnitelmissa vaihtaa kapoisempaan ja muihin kalusteisiimme paremmin mätsäävään malliin, mutta vielä ei ole sattunut sopivaa kohdalle.
Mitä tulee tämän vuoden joulusisustukseen, niin punaisen määrä on tänäkin vuonna vähentynyt entisestään valkoisen kustannuksella ja tehosteväreinä on sitten hopeaa ja mustaa. Uutta ovat lähinnä nuo Vallilan Herbarium -verhot, jotka löysin tyrkkytarjouksena Cittarista sekä istuintaljat. Tavoitteena on ollut luoda sellainen pehmeä, kodikas ja lämpöinen tunnelma - paljon pehmeitä tekstiilejä, tuikkivia valoja ja ripaus kimellystä. Joulutunnelmaan on virittäydytty myös kuuntelemalla enemmän joululauluja kuin koskaan, kittaamalla enemmän glögiä kuin koskaan ja virittämällä TV toistamaan kuvaa rätisevästä takkatulesta. Päällä on tietysti viihtynyt joulunpunainen oloiluhaalarini sekä lämpöiset pörrösukat, mutta nenän alla koukuttavien romaanien sijaan lähinnä tenttikirjat tai lisuriartikkelit. Joulun tuoksua on irroiteltu niin kuusen tuoksuisesta tuoksuöljystä, piparitaikinasta kuin lyhtyyn kissoilta suojaan piilotetusta hyasintistakin. Etenkin uudessa kodissa itse valittujen tuoksumaailmojen luominen on minusta tärkeää. Se luo sitä oman kodin tuntua.
Unohtamatta tietenkään kuusta, joka kotiutui meille edellisen sanottua sopimuksensa irti. Tässä kuusessa on suloinen kevyt lumikuorrutus, mutta se ei erotu juurikaan kynttilöiden ollessa päällä. Kaupassa pohdin, onko kuusi meille liian pieni, mutta pikemminkin päin vastoin! Melkoisen tilanhan se tuosta lohkaisee etenkin tuon syvän TV-tason kanssa, mutta muuten kyllä tykkään!
Tänä vuonna meillä oli myös tavoitteena saada kaikki lahjat 15. päivään mennessä hankituiksi ja aika hyvin se onnistuikin - mitä nyt vielä paria postin mukana odotellaan. Samoin päätimme paketoida lahjat jo hyvissä ajoin. Voi olla, että vielä kiroan tätä päätöstä, kun yritämme saada lahjat ehjinä ja nätteinä saajilleen asti, mutta tavoitteena oli ainakin vähentää viimeisten päivien stressiä ja kiirettä sekä vapauttaa lisää aikaa rentoutumiselle. Lahjoille piti luonnollisesti kuitenkin keksiä jokin säilytyspaikka ja mielestäni tämä porosäkki sopi meille kuin nakutettu!
Ensimmäisten kuvien ottaminen sujui mainiosti ilman häiriötekijöitä, mutta sitten eräs pikkujätkä päätti saapua sekoittamaan hiukan pakkaa!
Ja pian toinenkin.
Ja sitten kolmas.
Lopulta sain napattua kuvan, jollaista ei tässä blogissa vielä ole nähtykään: koko meidän laumamme yhdellä kertaa. On siinä ollut kyllä itselläkin totuttelemista, kun esimerkiksi kylppäriin saattaa seurata koko viiden eläimen lössi. Ihan uskomattoman mahtavaa
♥ Ehkä uusi koti sai tytöt unohtamaan vanhat tappelupaikkansa? Tai sitten Iipun sterkka, Ledin rauhoittava vaikutus, O:n sinnikkäät ja rohkeat yhteisulkoilutukset sekä aika ovat tehneet tehtävänsä. Luultavasti nämä kaikki yhdessä. Parempaa joululahjaa en olisi voinut toivoa. Joskin heti kun sanon näin, pessimisti minussa nostaa päätään. Miten käy, kun Taikkiksen juoksut taas alkavat? Entä kun vierailulle tulee ystäväni kahden koiransa kanssa? Entä jos tunteet kuumenevat luusta tai lelusta? Näiden epäilysten takia emme myöskään ole uskaltaneet vielä riisua tytöiltä kuonokoppia, vaikka mitään yhteenottoja ei olekaan sattunut. Tässä vaiheessa ei ole varaa ottaa takapakkia. Ei askeltakaan. Onneksi kopat eivät tunnu häiritsevän, eivätkä tytöt yritä saada niitä pois päästä. Niiden kanssa voi juoda, haukotella, nukkua, syödä nameja ja todistettavasti myös puklata. Tokikaan koko päivää niitä ei pidetä päässä, eivätkä tytöt näin ollen ole vielä 24/7 yhdessä.
Se siitä sivujuonteesta, takaisin kotimme esittelyyn.
Uudessa kodissamme on tosiaan vähemmän neliöitä ja esimerkiksi kaksi vaatekaappia vähemmän säilytystilaa. Häkkivarasto ja keittiön säilytystilat sen sijaan osoittautuivat hieman tilavammiksi. Joka tapauksessa tarvitsimme kuitenkin säilytystilaa esimerkiksi kirjoilleni ja eläinten tavaroille, joten hankimme eteiskäytävään seinän pituudelta puolikorkeita kaappeja, jotka kuuluvat Ikean Bestå-sarjaan. Tykkään ihan superisti noista korkeakiiltoisista ovista, peilaavat niin hienosti ja mätsäävät korkeakiiltoiseen pöytäämme. Kissat tykkäävät myös, kun pystyvät vaihtamaan olinpaikkaansa korkeaa tasoa pitkin lattian sijaan.
Keittiö on avomalli ja kaiken kaikkiaan ihan toimiva. Tykästyin siinä alunperin kovasti tuohon keraamiseen lieteen ja kaarevaan hanaan, mutta myös neutraalit värit ja se jo kertaalleen mainittu odotettua runsaampi säilytystila yllätti positiivisesti. Nuo kulmakaapit nimittäin jatkuvat vielä ovien yli nurkkaan asti ja sinne sai hyvin säilöttyä sesonkiastioita, joita käytetään vain harvoin.
Joulun tuoksua keittiöön levittävät piparkakkukuusi, neilikkaklementiinit, omenat sekä kanelitangot.
Terassin olettekin jo nähneet, joten sen voinee kuitata yhdellä kuvalla. Kaikki ihana lumi on sulanut pois, nyyh.
Makkarin puoli on vielä aika keskeneräinen ja kaipaisi hiukan piristystä, mutta vielä en ole ehtinyt paneutua siihen sen kummemmin. Akvaario on tällä hetkellä aika epäergonomisessa paikassa vedenvaihtojen kannalta, sillä pohjalle ylettääkseni joudun seisomaan jakkaralla selkä väärässä. Voi siis olla, että allas muuttaa muualle, mutta tuosta se näkyy aika kivasti myös olohuoneen puolelle ovien ollessa auki.
Yksi uuden kotimme parhaista paikoista on kuitenkin vielä esittelemättä - nimittäin kylpyhuoneosio.
Täällä ei alunperin ollut suihkuverhotankoa, mutta parin hutiostoksen jälkeen Jyskistä löytyi imukupeilla varustettu tanko ja kevyt verho, jotka suostuivat pysymään ylhäällä. En nimittäin halua, että shampoopullot ovat ensimmäisenä silmissä, kun kylppäriin astuu.
Yksi naurettavia onnenhihkaisuja tänä syksynä aiheuttaneista hankinnoista on tämä: pesutorni! Puoli-ilmainen second-hand-löytö sekin. En ole koskaan suostunut stressaantumaan eläinten karvoista, mutta pakko kai se on myöntää, että kyllähän sitä kolmen pitkäkarvaisen koiran ja kahden puolipitkäkarvaisen kissan taloudesta alkaa jo löytyä. Mukavasti vielä kaikissa mahdollisissa värisävyissä. Ja ihan kaikista materiaaleista karvat eivät tahdo pesukoneessa irrota. Niinpä päädyimmekin aikaisemmassa kodissamme usein pesemään pyykkiä pyykkituvassa oman koneen sijaan, sillä siellä kuivausrumpu pyöräytti pyykit karvattomiksi. Tässä uudessa talossa ei yhteistä pyykkitupaa ole, mutta mikäpä sen ihanampaa kuin että tällainen luksus löytyy omasta kylppäristä! Ollaan nyt niin tykästytty tuohon yhdistelmään, että miltei kilpaillaan, kumpi saa pestä pyykkiä ja pyykkikori ammottaa lähes aina tyhjillään! Tehokkaita ja hiljaisiakin ovat ja vielä digitaalinäytöt! Miten pienestä voikaan ihminen olla onnellinen.
Toiselta seinältä löytyy sitten toinen onnen aihe: oma sauna. Vihdoin! Kyllähän tässä jo seitsemän vuotta ilman elettiinkin.
Saunasta on tullut myös Jodan lempipaikka, joten yleensä emme pidä laudeliinaa siellä muuten kuin saunottaessa.
Joda rakastaa maata jälkilämmöissä pitkin pituuttaan lauteilla. Taisi nytkin toivoa jotakin sen suuntaista säpinää tai sitten herra vain halusi esitellä teille valtakuntansa. Saunapäiviksemme ovat valikoituneet nyt tiistai ja lauantai +/- yksi päivä, tarvittaessa vaikka kuinka monta päivää suuntaan tai toiseen. Se on sitä oman saunan autuutta. Kuten esimerkiksi jouluinen löylytuoksu ja vilvoittelu omalla terassilla.
Sellainen koti meillä. Nyt kun olemme päässeet kunnolla kotiutumaan, niin kyllä tämä vain ihanalta paikalta tuntuu! Juuri sellaiselta kuin
kodin kuuluukin.
