Hyvä hermorakenne

"Nelosella tahti kiristyy. Esimerkiksi oftalmologiaa (silmätauteja) opiskellaan vain neljä päivää ja sitten on tentti."

Tällainen lausahdus on jäänyt mieleeni ykkösvuodelta. En muista enää, missä tilanteessa sen kuulin - tai keneltä - mutta siitä asti olen alitajuisesti kammoksunut ajatusta kyseisestä kurssista.

Entä jos sairastun juuri silloin? Entä jos satun kärsimään burn outista tai elämä kaataa muuten vain sontaa niskaan?

Silloinhan missaan ainutlaatuisen tilaisuuteni oppia eläinten silmäsairauksia. 

Sen kurssin tai oikeastaan niiden kurssien, eli neurologian ja oftalmologian, aika on nyt ja ainakin toistaiseksi olen tauti- ja burn out -vapaa. Suurin syy siihen lienee paljon sisätauteja löyhemmin koostettu kurssiaikataulumme. Ensimmäistä kertaa koko syksynä meillä on useampia klo 9 alkavia aamuja ja klo 12 päättyviä päiviä. Ah, mitä luksusta! Kumpikin kurssi kestää tosin vain viikon, eli ensi viikon perjantaina saan taas hikoilla tenttipaperin ääressä.

Tämän viikon ajan olemme opiskelleet neurologiaa varsin case-, jopa problem based learnig -suuntaisella mentaliteetilla ja neurologisen tutkimuksen perusteita on kerrattu jokaisella luennolla. Kerrankin tuntuu siltä, että nämä asiat saattaisi muistaa vielä myöhemminkin...

Mikä parasta - stressitasoni on laskenut normaaliksi ja aikaa on riittänyt jopa itsenäiselle neuroanatomian kertaukselle...

... ja neurologisen tutkimuksen harjoittelulle. Ideana on siis löytää mahdolliset hermostolliset puutokset testaamalla ja tarkkailemalla mm. erilaisia refleksejä, asentotuntoreaktioita ja liikkumista.

Tiistaina meillä oli aiheen tiimoilta pakollinen hevosen tutkimisharjoitus ja tänään vuoron saivat pieneläimet. Itse kiikutin paikalle tiimin Iippu + Undo.

Molemmat selvisivät koekaniinin roolistaan hienosti. Iippu nyt olikin aika varma nakki, joten erityisen iloinen olin siitä, että Undo ei järjestänyt kohtausta, vaan antoi tehdä sen, mikä tehdä piti. Makasi jopa hetken aikaa kyljellään, niin että saimme nakutella kumivasaralla polviin! Koulun suhteen fiilikset ovat siis jälleen hyvät: tällaista tämän opiskelun kuuluisikin olla! Hyväksytty sisätautien tentti ei yhtään himmentänyt hyvää fiilistä.

Illansuussa kävimme citylenkkeilemässä.

Dorka kiven kolossa ja päivän asu! Hahhahamuahaha.

Illansuussa nähtiin leikki, jonka Taikkis aloitti raahaamalla itsensä kokoisen makuupesän makkarista olohuoneeseen. Undo keksi hypätä kyytiin ja niin sitä vietiin kissanpoikaa pesän kyydissä pitkin olkkarin lattiaa...

Kamera ei valitettavasti pysynyt perässä - tässä ainoat kuvat, joista tunnisti valkoisen mytyn kissaksi ja harmaan koiraksi.

Joudutte siis vain luottamaan sanaani: näky oli hulvaton. Ylväs itämaan tietäjä ja häntä harmaissa vaunuissa hartiavoimin eteenpäin kiskova vetojuhtansa.

Meidän koomikot ♥