Shake it like a polaroid picture!

Vinkki reissajille: pieni polaroid-kamera on helppo ja kiva tapa pitää matkapäiväkirjaa. Kuvat kehittyvät hetkessä (ilman ravistamista!), ovat juuri sopivan kokoisia matkapäiväkirjan väliin ja säilyvät, vaikka digikuvat katoaisivat tai jäisivät kehittämättä.

Meillä on käytössä Instax Mini 8, jonka löysimme Torista parilla kympillä viime keväänä. Monethan ostavat näitä häihin tai juhliin ja myyvät sitten tarpeettomana pois, joten vaikka nämä eivät uutenakaan maksa omaisuuksia, on second-hand myös ihan kätevä tapa löytää kamera.

Kameran lisäksi ei tarvita muuta kuin matkapäiväkirja (mielellään kierreselkäinen, jotta joustaa paksuussuunnassa), filmiä, kynä ja pieni liimapuikko

Miinuspuolena tästä kyseisestä kamerasta voisin mainita sen, että välillä filmit (jotka maksavat noin euron kappaleelta) jäävät jumiin kameran sisälle, jolloin kyseinen filmi menee aina hukkaan.

Mutta aina kun se toimii (eli useimmiten), on tuloksena varsin söpöjä pikku kuvia, joiden kehittymistä on aina jännittävää seurata.

Kuvallista matkapäiväkirjaa pitämällä itselle jää reissuista hieno muisto ja kirjasta on kiva vertailla reissuvuosia keskenään. Tänä vuonna olemme esimerkiksi jo tehneet yhtä monta reissua kuin viime vuonna ja kautta on vielä jäljellä!

Suosittelen!

Repo rankana

Kesälomani ensimmäisenä viikonloppuna suuntasimme Repoveden kansallispuistoon, johon olimme jo pitkään haikailleet.

Ensimmäisen yön eli torstain ja perjantain välisen yön tosin yövyimme Vääksyn matkaparkissa, sillä O:lla oli työpaikan virkistyspäivä perjantaina ja se käsitti risteilyn, jonka päätepiste oli aivan tuossa matkaparkin lähellä. Itse puuhastelin perjantain rästissä olleiden opiskelujuttujen parissa ja illalla jatkoinme matkaa Repovedelle.

Olimme yötä Tervajärven parkkipaikalla, joka oli rauhallinen, mutta ehkä hieman tylsiin maisemiin vievä lähtöpaikka. Kävimme perjantai-iltana puolessavälissä Kuutinkanavalle johtavaa reittiä, mutta käännyimme illan hämärtyessä ja vatsojemme kurniessa lopulta takaisin päin.

Lauantaina ajoimme autolla Ketunlenkin lähtöpisteelle eli Lapinsalmen parkkipaikalle. Olisimme heittäneet Ketunlenkin, mutta riippusilta oli remontissa, eivätkä korvaavat veneyhteydet enää kulkeneet.

Käännyimme siis riippusillalta takaisin.

Maisemat Repovedellä olivat omaan makuumme ehkä hiukan tylsiä ja mielestäni polut saisivat olla polkuja eivätkä tasaisiksi lanattuja kivituhkabaanoja.

Tämä ketunlossi oli kuitenkin hauska ja ehdottomasti tämän reitin parasta antia - ainakin näin riippusillattomana aikana.

Toki Repovedelle jäi vielä nähtävää. Ainakin Olhavanvuori pitää joskus käydä valloittamassa.

 Me kuitenkin jatkoimme tässä vaiheessa matkaa Iittiin, josta löysimme kivan yöpymispaikan aivan veden ääreltä. O pulahtikin heti saavuttuamme yöuinnille.

Seuraavana päivänä pienen googlailun jälkeen jatkoimme matkaa Iitin Hiidenvuorelle, jota Kymenlaakson Koliksikin kutsutaan.

Hieno paikka!

Taisi jopa maisemiltaan viedä tällä kertaa voiton Repovedestä.

Tämä juuri on sitä karavaanailun parasta antia: vapaus vaihtaa maisemaa aina halutessaan, muuttaa suunnitelmia matkan varrella ja löytää itsensä paikoista, joista ei ollut aiemmin kuullutkaan.