Jotta ei lipsahdettaisi täysin vaunuilu-blogiksi, niin sipaistaanpa tähän väliin hiukan jatkokouluttautumispostausta. Luvassa taas pari kuvaa kuolleista elämistä, eli mahdollisten herkkien lukijoiden kannattaa skipata tämä!
En muista, tulinko jo aiemmin maininneeksi, että tänä vuonna osallistun näillä näkymin yhteensä neljään jatkokoulutukseen ulkomailla - kolmeen eksoaiheiseen ja yhteen kissa-aiheiseen. Kaksi takana, kaksi vielä edessä. Lisäksi kotimaisia koulutuksia on ehtinyt olla tänä vuonna jo kaksi ja kaiketi ainakin yksi vielä pitäisi keksiä, kun työnantajakin tarjoaisi vuosittain yhden kotimaisen kurssin.
Täytyy sanoa, että aika äärirajoilla tässä kouluttautumisessa kyllä tänä vuonna mennään - ennen kaikkea taloudellisesti. Jaksan kuitenkin vielä uskoa siihen, että kurssit maksavat itsensä takaisin - tavalla tai toisella.
Joka tapauksessa vuoden ensimmäinen ulkomainen jatkokoulutus sijoittui tammi-helmikuun vaihteeseen ja Italiaan. Tälle matkalle O ei lähtenyt mukaani - olimmehan olleet samassa paikassa juuri ennen joulua. Vaihdoin kokeeksi kadun toisella puolella sijainneeseen hotelliin ja tykkäsin tästä kyllä enemmän kuin edellisreissun majoituksesta.
Etenkin tuo kylpyamme oli ihana pitkien kurssipäivien jälkeiseen rentoutumiseen! Muutenkin oli kiva, kun tunsi jo paikat. Asemalta hotellille löytäminen oli helppoa ja läheisestä 24/7 kaupasta oli helppo hakea evästä.
Kurssin aiheena olivat tällä kertaa fretit ja jyrsijät. Etenkin frettiluennot olivat huiput - ennen kaikkea frettitutkijoina ja -lääkäreinä toimivien luennoitsijoidensa puolesta. Heillä tuntui olevan tavoitteena kertoa meille kaikki, mitä tietävät freteistä, joten luennot ja päivät tuppasivat venymään, mutta parempi niin. Jyrsijäluennoista vastasi patologiaa, mutta myös praktiikkaa tekevä diplomaatti, jonka jyrsijäkokemus pohjasi ennen kaikkea laboratoriojyrsijöistä ja ruumiinavauksista kerrytettyyn kokemuksiin. Ei siis ehkä ihan niin käytännönläheinen lähestymistapa kuin frettiluennoilla, mutta varsin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kuitenkin.
Käytännön harjoituksissa treenailtiin jälleen kirurgiaa ja pieniä toimenpiteitä.
Järjestettynä iltaohjelmana meillä oli tällä kertaa taidemuseovisiitti sekä viinin ja pienten iltapalojen maistelu.
Bongaa hevonen!
Kävimme myös muiden kurssilaisten kanssa ihan omatoimisesti syömässä ainakin yhtenä iltana. Tutustuin myös läheiseen ostoskeskukseen ja jotai pientä kivaa tuli joulun alennusmyynneistä myös shoppailtua.
Tästä reissusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli. Oli kiva huomata, että pärjää yksinkin ulkomailla - edellisestä kerrasta olikin jo kymmenisen vuotta. Vaikka tokihan myös kurssikavereista oli seuraa, niin että ei tuolla ihan yksin tarvinnut olla ja suomeakin pääsi puhumaan. Lisäksi jo tutuiksi käyneissä paikoissa oli helppoa olla ja rentoutua, ja mikä ihaninta - aurinkokin välillä näyttäytyi.
Milan - we'll meet again, soon.
