Tuoksuja ja tunteita

Tänä vuonna ehdin ja jaksoin rakennella joulufiilistä aika mukavasti iltavuoropainotteisesta joulukuustani huolimatta. Sanotaanko vaikka, että yöaika tuli hyvin hyötykäytettyä ja nautin, kun sain hiippailla pimeässä, kuusen, jouluvalojen ja -tuoksujen valtaamassa kodissamme puuhastelemassa joulun eteen. Ja kuten aiemmin mainitsin, käväisimme myös keskustassa Tuomaan markkinoilla. Steissille oli tullut hauska uusi koirapatsas odottamaan kivimieheltä palloa.

Stockan jouluikkuna piti siinä matkan varrella käydä myös kurkkaamassa.

Markkinoilla tuntuivat olevan melko lailla samat myyjät kuin viime vuonnakin ja löysimme kaiken, mitä lähdimme hakemaankin: poroa, siikaa, joulujuustoa ja O lahjaherkkuja.

Samana iltana kävimme myös laulamassa kauneimpia joululauluja goes pop -versiona jälleen.

Tuomaan markkinoilta pois lähdettyämme poikkesimme parissa pop up -joulumyyjäispaikassa ja yhdessä pääsin haistelemaan Skog-kynttilää, jota oli kehuttu joulukuuselta tuoksuvaksi. Tykästyin, mutta koska reilu 30e oli mielestäni vähän liikaa kynttilästä, päädyin tilaamaan sen miniversion.

Harmillisesti tuoksu jäi hyvin miedoksi.

Samoin tämän Yankee Candlen kuusiversion. Molempia yhdessä polttamalla jonkinlaista tuoksua oli kyllä aistittavissa kynttilöiden läheisyydessä, mutta ei sellaista kunnollista kuusi on tuotu huoneeseen -elämystä.

Stockalta tarttui matkaan myös Woodwickin uusi tuoksu Cranberry Cider miniversiona. Nämä rätisevät hauskasti palaessaan.

Kuitenkin kaikkein parhaan joulutuoksun kotiin antaa edelleen vanha tuttu Gladen kausituoksu, joka harmillisesti alkaa olla jo niin vanha, että liekö noita enää ensi vuonna mistään löytääkään... Korvaaja olisi jo kiva löytää.

Mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän toki myös ihan autenttiset tuoksut alkavat levitä kotiin. Perinteinen neilikka-appelsiini ja jouluomena-kulho, hyasintit kissaturvallisissa astioissa ja aidot piparit löysivät paikkansa kodistamme tänäkin vuonna.

Kun pari vuotta sitten rakensimme tällaisen lahjaksi veljeni perheelle, en kuvitellut, että pian pääsisin tekemään samanlaista myös omaan kotiimme. Toki hiukan erilaisella lauman kokoonpanolla. Kahden lapsen ja yhden kissan sijaan saimme nyt leipoa kolme shelttiä vaunun pihalla kirmaamaan.

Tämä oli yksi niistä projekteista, joita puuhastelin yöllä iltavuorosta kotiuduttuani. Leivontaosuuden teimme yhdessä, mutta kokoamiseen ryhdyin O:n jo nukkuessa. Sillä lopputuloksella, että sain todella kipeän ja pitkään vaivanneen palovamman sormeni päähän, vaunun takaosasta tuli ruma ja meinasin hermostuksissani heittää koko roskan pois. Onneksi päätin kuitenkin vielä katsoa, pystyisikö O pelastamaan tilanteen ja hänen rauhallisuudellaan ja kärsivällisyydellään väkersimmekin homman loppuun palovammavapaata pikeeriä liimana käyttäen. Se kuivuu huomattavasti hitaammin, mutta luulen, että jatkossa meillä tullaan käyttämään vain sitä. Lopputulos on jopa kauniimpi ilman sokerisaumoja.

Joulusiivoukseen lisäpuhtia toi tämä jouluinen puhdistussuihke. Tämä tuoksui oikeasti hyvältä - viimevuotinen oli hieman liian tuju.

Kotiin ja lahjoiksi sekoittelin jouluntuoksuisia pyykkietikoita Osmian eteerisistä piparkakku- ja hyasintti-tuoksuöljyistä. Näitähän siis käytetään huuhteluaineen tapaan. Liimasin käyttöohjeet etiketin toiselle puolelle ja koristeina käytin joulukorteista yli jääneitä materiaaleja. Hiutaleet ovat joltakin aiemmalta vuodelta, sinetit tältä vuodelta.

Hiukan vanhahtava, perinteinen tyyli paketoinnissa jaksaa edelleen viehättää, joten tänä vuonna hankin myös sinettitarvikkeet. Sinettimassaa voi sulattaa sellaisesta perinteisestä kynttilän näköisestä pötköstä tai sitten kuumaliimapistoolin avulla. Koska kaapista sattui löytymään pistooli ja luin tämän tavan olevan helpompi, päädyin käyttämään sitä.

Sulatin vahatangoista kuumaliimapistoolin avulla leivinpaperille pyöreähköjä vahakiekkoja, joihin painoin sitten sinettileiman.

Hetken jäähtymisen jälkeen sinetit olivat käyttövalmiita.

Ehkä ensi vuonna tulen käyttäneeksi niitä myös paketteihin.

Aatonaatonaattona iltavuoroni jälkeen ajoimme kotipuoleen. Aatonaatto kului paketoinnin, limppujen paiston ja muiden jouluvalmistelujen merkeissä.

Aattoaamu käynnistyi lähes uunituoreella joululimpun palasella ja joulusaunalla. Perheemme halusi tänä vuonna perinteistä poiketen syödä jo aikaisin iltapäivällä. Menu oli melko perinteinen, joskin lohta taisi olla tarjolla ennätyksellisen monessa muodossa: graavina, savuna, loimuna, rullana, pateena ja salaattina ainakin.

Kahvipöytää varten toimme mukanamme kaksi uutta leivonnaiskokeiluani: piparkakkublondieta ja Minna Canthin tapaan tehtyä maustekakkua, jonka koristelin Nutella-kuorrutuksella, piparimuruilla ja Lidlin jouluisilla vadelmatoffee- ja valkosuklaakoristerakeilla. Näistä ainakin omaksi suosikikseni nousi gluteeniton ja karpihko pipariblondie, jonka koostumus muistutti piparkakkutaikinaa. Päälle ripottelin karppia valkosuklaata, kuivattuja pehmeitä karpaloita ja pistaasipähkinöitä murskattuna. Varsin makeaa, mutta jouluista.

O hoiti lasten riemuksi illalla jälleen menestyksekkäästi pukin tuuraamisen.

Tämän jälkeen kävimme vielä koirien kanssa kävelemässä jouluisessa kaupungissa, veimme kynttilät haudoille ja palasimme availemaan lahjoja. Ne ylittivät kyllä kaikki odotukset, joita ei sinänsä kauheasti ollut.

Joulupäivä ja tapaninpäivä sujuivat sukuloinnin parissa. Muutaman lautapelinkin kerkesimme vanhempieni kanssa pelaamaan, mikä oli mukava uusi kokemus. Kuitenkin kotiin palattuamme fiilis oli rentoutuneen sijasta ehkä vielä pidempää lomaa kaipaava. Onneksi välipäivät töissä sujuivat melko rennoissa tunnelmissa ja uusivuosi tarjosi vielä toisen neljän päivän loman, mutta tällä kertaa ilman mitään velvoitteita ja puuhasteluja.

Latasimme Netflixin koekäyttöön ihan vain hömppiä joululeffoja varten.

Nuuna osallistuu limpun voiteluun parhaaksi katsomaltaan paikalta ♥

Rentoutuminen - check!