Elokuun alkupuolella meillä oli hiukan pidempi viikonloppu käytettävissämme, joten suuntasimme rannikolle, Kustaviin. Olen lomaillut siellä lapsuudessani jokusen kerran, joten oli nostalgista palata noihin maisemiin. Olimme ajatelleet majoittua Lootholman leirintäalueelle, mutta siellä oli saapuessamme varsin täyttä, paikkoja ei ollut eritelty tai merkitty kunnolla, eikä meille osoitettu tiettyä paikkaa, vaan käskettiin vain katsoa, mahdummeko jonnekin. Emme sitten kehdanneet änkeä muiden väliin, vaan vaihdoimme osoitteekseemme läheisen SFC Mussalon, josta sateenkaaremme pää sitten löytyikin - kirjaimellisesti.
SFC-alueilla
(SF-Caravan ry:n jäsenyhdistyksen omistuksessa ja/tai hoidossa oleva leirintäalue eli yleensä karavaanareiden talkoovoimin ylläpitämä alue) tuntee yleensä itsensä tervetulleeksi, kun isäntä tulee joko jalkaisin tai pyörällä näyttämään vapaat paikat, auttaa tarvittaessa peruuttamisessa ja esittelee alueen palvelut ja toiminnot. Niin myös tällä kertaa. Paikasta tulikin heti yksi O:n suosikeista - omaan makuuni siellä oli turhan vähän merenrantaa fiilisteltäväksi.
Sen verran käytiin kuitenkin telttailijoiden puolella, että Mauka pääsi näkemään meren...
... ja kokeilemaan luonnollista kiipeilypuuta.
Kävimme pyörähtämässä kalamarkkinoilla ja satamassa, jonka muistan lapsuuden syksyistäni. Vähän aurinkoisempana tosin...
Ja olisipa ollut ihanaa hypätä saaristolautan kyytiin kohti Ahvenanmaata! Edelliskerrasta on jo ihan liian monta vuotta ja nyt kun koirien mukaanottaminen olisi majoituksen puolesta ollut helppoa, eivät lomapäivät riittäneet. Ehkä ensi kesänä?
Moneskohan vuosi, kun totean näin...
Jos satutte joskus liikkumaan tuolla, suosittelen maistamaan läheisen ravintolan kustavilaista pitsaa. Oli ihan älyttömän hyvää!
Sunnuntain retkikohteemme oli Pärkänvuori luolineen.
Ihan hieno paikka, joskin osaa luolista oli hiukan hankala hahmottaa, eikä paikalla ollut juuri opasteita.
Seuraavana viikonloppuna matkasimme kotipuoleen kummipoikani syntymäpäiville, emmekä malttaneet jättää vaunua kotiin. Pääsimme matkaan vasta myöhään perjantai-iltana iltavuoroni jälkeen ja Tampereen paikkeilla O oli niin väsynyt, että meinasi nukahtaa rattiin. Niinpä pysähdyimme lepäämään Puskaparkki-karttaan merkitylle parkkipaikalle.
Aamu valkeni sateisena...
... mutta huomasimme pysäköineemme aivan uimarannan viereen!
Niinpä aamupesut kuitattiinkin
ex tempore -henkisellä talviturkin heitolla järvessä. Mukavan virkistävää!
Se olikin sitten tasan ainoa luonnonvesiin pulahtamiseni tänä kesänä.
Loppukesän viimeisimmän reissun kohteena oli SFC Valasranta, joka sijaitsee Pöytyällä Pyhäjärven rannalla, eli ihan kohtuullisen matkan päässä meiltä kotoa.
Mutta miten upeaa, että osa vaunupaikoista oli aivan biitsin äärellä...
... joka jatkui silmän kantamattomiin.
Tokikaan biitsikeleistä ei tälläkään kertaa tarvinnut edes haaveilla. Oli niin tuulista ja sateista, että ulkoa päin leirimme oli hyvin askettinen.
Onneksi hyvässä seurassa vaunussa viihtyy sateellakin!
Ja kun sade taukosi, pääsimme tutustumaan lähiseudun lenkkimaisemiin. Informatiivinen opastaulu keskellä metsää ja hiidenkirnu.
Epätarkka kännykkäräpsy, mutta pakko oli tämäkin kuva tänne tuupata - en nimittäin koskaan aiemmin ole löytänyt luonnosta eläimen sarvea, vaikka paljon olenkin metsissä rämpinyt. Melkoinen aarre!
Lisäksi metsästä löytyi hiukan toisenlaisiakin aarteita - sieniä. Ne jalostuivat illalla grillissä leivitetyn kuhan lisukkeiksi.
Varsinainen pääruokamme olivat kuitenkin ravut, joita olin jemmannut pakastimessa jo edellisvuodesta. Enpä olisi voinut uskoa valmisrapuja niin herkullisiksi kuin miksikä nämä osoittautuivat.
Meidän rapujuhlia viettäessämme ulkona räiskyivät ilotulitusraketit venetsialaisten kunniaksi. Onnea ovat paukkuvarmat eläimet! Olisi ollut ihana istuskella iltaa ulkona ja ihailla kausipaikkalaisten valokoristeluja, mutta järveltä tuuli todella kylmästi ja voimakkaasti. Illan kuitenkin kruunasi yöllinen uikkarisauna
(miehet ja naiset sekaisin) ja mukavat uudet tuttavuudet.
Aamulla kokkailimme uudella grillillämme englantilaisen aamiaisen. Hyvästä ruuasta ei ainakaan jäänyt tämäkään reissu kiinni!
