Pappeli... passeli matto eläinperheeseen?

Meille kotiutui viime viikolla uusi matto, joka löysi heti paikkansa olohuoneesta. Toinen vaihtoehto olisi ollut ruokailuryhmän alunen, mikäli olohuone ei jostakin syystä olisi toiminut.

Aiemminhan meillä on ollut olohuoneessa korkeanukkainen polypropyleenista valmistettu matto.

Toisin kuin voisi luulla, on tämä mielestäni toiminut eläinperheessä oikein hyvin. Tahrat eivät ole imeytyneet kovinkaan syvään ja suurilta (oksennus, ripuli) vahingoilta on oikeastaan aika pitkälti vältyttykin. Matto on kuitenkin aika työläs pestävä ja kuivuu hitaasti. Pikku hiljaa värikin on taittunut enemmän harmaata kohti. Ensimmäinen tilapäisratkaisumme toissajouluna oli hankkia tilalle toinen vastaava (hyvästä tarjouksesta tietenkin) ja kiikuttaa ensimmäinen häkkivarastoon odottomaan kohtaloaan. Vuoden päästä olimme kuitenkin samassa toisenkin maton kanssa. Tällä kertaa ratkaisu oli maton pesettäminen pesulassa. Mielestäni matto palasi pesulasta aika nuhjuisena, joskin ehkä vähän vaaleampana. Pesulakuitin kommenteissa sanottiin, että nukka oli (jo ennen pesua ollut) vaurioitunutta. En ihmettele tällä käyttöasteella. Hintaa pesetykselle kertyi maton hinnan verran ja kuten sanottu, lopputulos ei ihan tyydyttänyt.

Tietenkin jälkiviisaana voisi sanoa, että ei varmaan olisi kannattanut hankkia sitä halvinta tarjousmattoa, mutta köyhä tekee ratkaisunsa lompakon paksuuteen perustuen, joten turha jossitella. Punnitsin vaihtoehtoja ja sen sijaan, että olisin päätynyt kokeilemaan onneani häkkivarastossa nököttävän maton kanssa, päädyin vilkuilemaan uutta mattoa. Sellaista, jonka kanssa ei tarvitsisi murehtia tahroista, pesettämisestä tai nukan kulumisesta, mutta joka kuitenkin olisi kaunis ja ennen kaikkea - valkoinen. En nimittäin vain osaa enää kuvitella minkään muun väristä mattoa olohuoneeseemme, niin raikas tuo valkoinen on.

Vaihoehtoja ja suosituksia tutkailtuani päädyin kokeilemaan muovipunosmattoa. Vaihtoehtoinani olivat Pappelina, Horredsmattan ja suomalainen yritys, joka ei juuri nyt mattoja toimita. Päädyin Pappelinaan lähinnä sen kehutun laadun ja helmiäiskiillon vuoksi, vaikka Horredsmattan olisi ollut hieman edullisempi.

Tämä väri on siis mattavalkoisen ja metallinkiiltovalkoisen sekoitus, josta tulee kaunis, hohtava, valoa heijastava pinta.

Materiaali on muovia eli rätillä tai luudulla pyyhkäistävissä tai pesuhuoneessa pestävissä.

Matto on yllättävän paksu ja laadukkaan tuntuinen. Toki natisee jalan alla niinkuin muovin voisi kuvitellakin ja Neatomme saa sen reunat tehokkaasti rullalle, mutta muuta huonoa en ole siitä vielä keksinyt.

Päinvastoin, olen kovinkin ihastunut tuohon helmiäiskiiltoon, joka antaa parastaan nyt kevätauringon alkaessa suoda kirkkaimpia säteitään.  

Voi olla, että talvikaudeksi tai ainakin jouluksi vaihdan jatkossakin lämpöisen ja pehmeän lattialle polypropyleenimaton, mutta kevät- ja kesäkausi mennään nyt ainakin tällä. Puhtaanapitohaasteita ei ole vielä ilmennyt, mutta voin niistäkin sitten tarvittaessa raportoida myöhemmin.

Onko teillä kokemuksia muovipunosmatoista eläinkodeissa?