Pintaa syvemmältä

Joku teistä halusi kuulla, mitä akvaarioharrastuksellemme kuuluu, joten tässäpä tuoreita kuvia ja ajatuksia siltä saralta. Isompi akvaariomme on Fluval Edge II, joka toimii tällä hetkellä lähinnä mehiläissukarapujen kotina eläinkaupasta tuliaisina saapuneen pilkkutaudin pyyhkäistyä koko edellisen asukaskannan loppukeväästä kerralla mennessään.

 Kasvikunnaksi on valikoitunut lähinnä hidaskasvuisia, tummanvihreitä keihäslehtiä ja jaavansaniaisia. Edgen vakiovalaisin asettaa rajoituksensa kasveille, enkä toistaiseksi ole keksinyt, mikä olisi sellainen tähän joukkoon istuva, korkeaksi kasvava taustakasvi. Ideoita otetaan mielellään vastaan! Nythän altaan korkeudesta jää puolet hyödyntämättä, eikä mikään peitä suodattimen vedenottoputkea, eikä lämmitintä (jonka nyt muutenkin voisi vaihtaa vähän pienempään ja esteettisempään). Joku ihana korkea juurakkokin tuohon sopisi, mutta sen pitäisi vain olla sellainen, että mahtuisi tuosta Edgen yläaukosta sisään. Ei siis parane tilata netistä, vaan pitäisi vaivautua ihan akvaariokauppaan - haha.

Näihin asukkaisiin sen sijaan olen oikeinkin tyytyväinen. 

Samoin kalastaja- vai pitäisikö sanoa ravustaja-Nuuna.

Ja mikä ilahduttavinta: ovat päättäneet pistää oikein perheenkin pystyyn! Yllä olevassa kuvassa kiven päällä näkyy yksi muutama päivä sitten huomaamistani rapuvauvoista.

 Ja tässä toinen, joskin ihan väärän värinen? Mikä lie risteytys tai luonnonoikku, sievä kuitenkin <3 br="">

Tarkkoja kuvia oli ihan mahdoton ottaa, mutta tässä punavalkoinen lapsukainen vertautuu lähes täysikokoiseen rapuun. Ja eilisen vedenvaihdon yhteydessä huomasin vielä kaksi näitä vauvoja puolet pienempää tyyppiä. Ihanaa! Hihkuin innoissani ääneen.

Tässä puolestaan kakkosakvaariomme, joka muutti keittiön nurkkaan ehkä kesäkuun alussa. Malliltaan hän on biOrb ja mitoiltaan erittäin nano, tarkoitusperänään olla lähinnä sisustuselementti.

 Nykyisin nuo johdot ovat vähän kauniimmin...

biOrb on taas näitä sarjassamme "pitkäaikaisia haaveitani". Alkaessani suunnitella nanon hankintaa arvoin pitkään Fluval Edgen ja biOrbin välillä. biOrb (etenkin Life, tämä malli on Flow) on hauskasti muotoiltu ja olisi sopinut ihan täydellisesti silloisten kissahyllyjemme alle. Sen verran koko biOrbin toimintaperiaate kuitenkin epäilytti, että päädyin sitten kuitenkin Edgeen - etenkin kun sellainen sattui lopulta käytettynä kohdalle. biOrb jäi kuitenkin kaivelemaan ja nanon paikka on jo pitkään ollut katsottuna keittiön nurkassa. Pohdin, olisinko kaivellut Fluval Edge I:mme siihen, mutta muuten valkoinen keittö kaipasi kuitenkin mielestäni kevyempää muotoilua jatkokseen. Joten biOrb.

Akvaarion toimintaidea perustuu siihen, että pohjamateriaalina toimiva keramiikkarae toimii biologisena suodattimena ja sen keskellä oleva ilmastinputki kierrättää ja hapettaa veden ja tekee altaan keskelle jatkuvan kuplavanan. Haastavan pohjamateriaalin vuoksi aidot kasvit eivät oikein viihdy (paitsi kiviin ja kantoihin kiinnitettynä), mutta biOrb tarjoaa mitä moninaisemman valikoiman kohtalaisen aidon näköisiä tekokasveja. Samoin tuota ilmastinputkea ympäröimään myydään aika hienoja sisustuselementtejä. Päädyin nyt kokeilemaan allasta ensin näin kun se on tarkoitettu, mutta mikäli menetän hermoni, vaihdan pohjamateriaalin joskus tavalliseen hiekkaan, istutan altaaseen oikeita kasveja ja vaihdan tekniikan perinteiseen. Tai ehkä vaihdan isompaan biOrbiin - sellaiseen, johon voisi ottaa vaikka ihan kalojakin. Mutta silloin todennäköisesti päätyisin melko radikaaliin modifiointiin. Sisustuselementtinä tämä toimii ihan kivasti näinkin.

Vai mitäs tykkäätte?

Summer Time Sadness

Tämä kesä on ollut oikea saamattomuuden multihuipentuma. Niin paljon toteutumattomia suunnitelmia. Turhautumista. Ärsyyntymistä. Eilen mm. teimme turhan reissun Hankoon. Piti lähteä Bengtskärin majakalle, mutta retki peruttiin kovan aallokon vuoksi. Eikä siitä tietenkään voitu laittaa retken varanneille esim. tekstiviestiä, ehei. Alla neljän tunnin yöunet ja rankka päivystys. Vastassa sateinen pikkukaupunki, joka ei houkutellut muuhunkaan kesänviettoon. Tyhjä reissu. Kerrankin kun pääsimme liikkeelle. Tyypillistä.

Tässä puolestaan juhannuskuviamme. Juhannuksen viettoa rajoittivat työkuviot, joten kotiin jäätiin.

 Grillattiin.

Leivottiin.

Paljuiltiin.

Juhannuspäivänä luin yllä näkyvän kirjan lähes yhteen soittoon loppuun, vaikka oli pitänyt lähteä telttailemaan. Ei vain jaksanut.

Lopulta pykäsimme teltan pystyyn terassille. Pitihän se edes testata - uusi kun oli ja edellinen telttaretkemme vuosia sitten meni vähän pieleen, kun Taikkis yritti koko yön murtautua ulos teltasta.

Tässä yksilössä oli kuitenkin reippaasti tilaa myös koirille ja koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä vieressämme koko yön.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä vanhaan tuttuun retkipaikkaan makkararetkelle, mutta siellä oli paikallisten asukkaiden toimesta estetty parkkeeraaminen retkipaikan lähettyville, joten pieleen meni sekin suunnitelma. Makkarat ja halot oli kuitenkin hankittu ja olipa O käynyt uuden retkikirveen ja makkaratikutkin hakemassa, joten pakkohan sitä oli suunnitelma B kehitellä.

Päädyimme Jakomäkeen.

Voi kesä, kesä. Sinuun kohdistettuja odotuksia on aina niin vaikea täyttää.