Winter tales

Lumi tuli ja lumi meni. Tämä postaus on ollut työn alla viimeisen viikon, mutta yksi kiva kommentti sai minut lopulta ottamaan itseäni niskasta kiinni ja pykäämään tämän ulos.

Tammikuu toi vihdoin talven Vantaalle ja lunta oli yhtäkkiä saman verran kuin ensimmäisinä Vantaan vuosinani. Nämä kuvat ovat toissa viikolta ja viime viikolla lumen määrä taisi tuplaantua, ennen kuin suli pois.

Taikkis on koiristamme ainoa, joka ei ole ymmärtänyt kasvattaa pohjavillaa, joten sai pahimmilla pakkasilla hiukan fyllinkiä ympärilleen.

Viime viikon lauantaina kaivoimme sukset esiin ja kävimme heittämässä pienen hiihtolenkin koirien kanssa lumisissa peltomaisemissa. Taikkiksella oli maailman kivointa ja taisimme me ihmisetkin hiukan hihkua riemusta. On se vain niin kivaa tuo koirahiihto, vaikka sitten kerran talvessa!

Valkoisten maisemien innoittamana valkoinen pääsi hallitsemaan myös kotiamme. Kuusi toki on jo riisuttu laatikkoonsa odottamaan ensi joulua. Vaan saapa nähdä, kuinka nopeasti tällä kertaa alan kaivata värejä piristeeksi.

Talvi-iltaisin on ollut ihana kotoilla oleskeluasuissa, lämmittää saunaa ja antaa takan puhaltaa lämpöä luihin ja ytimiin...

... sekä palata jälleen arkikokkailujen pariin. Jostakin kumman syystä alan kylmillä ilmoilla kaivata erityisesti keittoja.

Osittain Budapestin matkan innoittamina päädyimme kokeilemaan gulassikeittoa, josta tuli ihan superhyvää - oikein yllätyin. Maukasta ja hieman tulista, lämmintä ja juuri talveen sopivaa.

Tässä puolestaan uunijuureksia ja maissijauheella sekä soijarouheella leivitettyä turskaa sekä omasta päästä sovellettua kermaviilikastiketta. Herkkua!

Vaan eipä tässä todellisuudessa ihan liikaa ole ehtinyt löhöilemään, sillä vaihdoin vuoden vaihteessa työpaikkaa ja ylitöitä on riittänyt heti alusta pitäen lähes joka päivälle. Tavoitteenani oli päästä oppimaan uutta ja kehittymään ja jo ensimmäinen kuukausi on täyttänyt odotukseni niiltä osin ihan täysin. Välillä toki edelleen kaipaan tuttuja kuvioita ja työkavereita, mutta eipä sitä elämässään tai työssään mihinkään koskaan etene, jos jää aina vain mukavuusalueelleen, eikä haasta itseään.

Ja jos hyvin käy, lopputuloksena saattaa olla entistäkin suurempi mukavuusalue.

Uutta vuotta ja raclette-kokeiluja

Uuttavuotta juhlistettiin meillä tänäkin vuonna varsin rauhallisissa merkeissä, sillä olin itse iltavuorossa töissä. Kun vihdoin pääsin kotiin, oli O kuitenkin siivonnut ja laittanut kaiken valmiiksi pienimuotoista juhlistusta varten, joten juhlafiilis nousi nopeasti.

Haikailin jo viime vuonna raclette -grillin perään - olenhan suuri juustojen ja grillatun ruuan ystävä. Tänä vuonna se oli sitten pakko kotiuttaa ja testata. Pohdiskelimme pitkin viikkoa, että mitä ihmettä siinä kannattaisi grillata - googlailimme ja keräsimme listaa muiden suosituksista. Peruna on kai yksi perinteisimmistä, mutta meillä sitä ei sattuneista syistä nähty. Erilaisia kasviksia, sisäfileetä, broileria, katkarapuja, kylmäsavuporoa, nakkeja, ananasta ja cocktail-kurkkuja sen sijaan kyllä.

Oikeasti grilli pitäisi sijoittaa illanistujaispöydän keskelle, mutta meitä epäilytti mahdollinen ilmaan nouseva käry ja rasvan roiskuminen, joten toteutimme kokeilun liedellä. Kyllähän sitä roisketta ja käryä hiukan irtosi, mutta yllättävän vähän kuitenkin.

Metsästimme oikeaa raclette-juustoa Citymarketista ja lisäksi olimme varanneet muitakin rasvaisia (vähintään 25 %) juustoja tarjolle.

Kun sitten pääsin maistamaan ensimmäistä kokeilulautasellista, koin valaistumisen: on ihan sama, mitä raclette-juuston kanssa tarjoilee, koska itse juusto on ihan taivaallista.  Mielettömän hyvää. Maukasta, lämmintä ja ihanaa. Parhaiten sen kanssa tuntuivat kuitenkin toimivan miedot maut: nakit, herkkusienet, kesäkurpitsa - varmasti myös se peruna. Tomaatti ja paprikakin saavuttivat hieman suosiota. Poro, sisäfilee ja katkaravut eivät niinkään. Myös ananas, raclette-juusto ja sinihomejuusto toimivat!

Grillailun lomassa kävimme ulkona ihastelemassa raketteja ja polttamassa tähtisadetikkuja. 

Seuraavan päivän ateria koostui perinteisemmistä nakeista, juurestikuista, majoneesisalaateista ja O:n mieliksi myös erinäisistä frittiruuista. 

Hyvin toimivat nämäkin, mutta eiköhän tuo raclette nyt tullut jäädäkseen. Etenkin, kun vielä saataisiin hiottua sille se täydellinen menu.

Sääntömääräinen joulupostaus

Huomaa, että joululoma tai "joulunaikaiset vapaapäivät" ovat olleet rentouttavia, kun on kyennyt erkaantumaan täysin sellaisista arkisista asioista kuin blogi. Vasta nyt tuli mieleen edes käydä kuvasatoa läpi. Kuvasatoa, joka tosin jäi aika laihaksi. Tuntuu, että nämä samat kuvat on nähty blogissa jo kuutena aiempanakin vuonna.

Tätä tosin ei. Veljeni perhe hankki tänä vuonna asuntovaunun ja aloitti karavanaarielämän, joten kun tällaiset piparkakkumuotit osuivat sattumalta käsiin, ei tilaisuutta voinut jättää hyödyntämättä.

Olin aatonaattona sen verran myöhään töissä, että olimme kotipuolessa vasta puoli yhden maissa yöllä. Askartelimme silloin mm. tuon piparkakkuluomuksen ja muutaman muunkin lahjan valmiiksi ja pääsimme nukkumaan vasta aika myöhään. Samasta syystä herääminen viivästyi aika pitkään. Perinteiset puuronkorvikkeet tuli kuitenkin syötyä ja joulurauhan julistus nähtyä. Sitten joulusaunaan ja sieltä piparkakkuautoa ja -vaunua toimittamaan. Lyhyt hautausmaapyrähdys ja jouluaterialle.

Omasta joulumenustamme kylmäsavulohitartar, mäti, punajuurilaatikko, yksi sillilaatu ja katkarapu Skagen päätyivät myös kotikodin joulupöytään.

O toimi tänäkin vuonna joulupukkina veljeni lapsille. Tänä vuonna oli aavistuksen panostetumpi ulkomuoto pukilla kuin viime vuonna. Täytyy nostaa hattua, sillä tyypillä on kyllä luontainen kyky viihdyttää lapsia.

Ja kissoja. Molemmat kissamme ovat aivan rakastuneita O:hon. Ja kyllä, Nuuna on aivan itse kiivennyt tuohon olalle keikkumaan ja kehrää sekä leipoo silmät sirrillään.

Vaikka kyllä yllä näkyvä kaksikko taitaa tästä laumasta enemmän minuun olla leimaantuneita. Karmivan realistinen kuva sekaisine hiuksineen ja silmäpusseineen, mutta kuvasi hyvin joulupäivän tunnelmia.

Itsehän palasin töihin heti maanantaina, mutta väliviikolle sattui kuitenkin mukavasti pari arkivapaata, joiden aikana saattoi nauttia vielä joululoman illuusiosta kotona.

Joululimppua, glögiä ja turkkilaista jugurttia piparkakkumausteella - hyvä iltapalasetti.

Vapaapäivinä oli myös aikaa tutkailla saatuja joululahjoja. Kuvasin niistä vain pienen osan, koska suurin osa otettiin käyttöön tai sijoitettiin paikoilleen heti sunnuntai-iltana. Yllä olevassa kuvassa ihanan jouluiselta tuoksuvia hemmottelutuotteita Yves Rocherilta. 

Uudet työkengät. Crazy Cat Lady, eh?

Lemmikkien joulu -sarjaa <3 br="">

Savonian alkupalalusikoita ja voiveitsiä. Saa kattauksia vähän yhtenäisemmäksi.

 Luin kirjaa koskevan blogitekstin joulun alla ja kiinnostuin. Olisi hyvä opetella luopumaan turhasta tavarasta etenkin näin vähäisellä säilytystilalla varustellussa asunnossa. Kirjan pääideana on käydä koko maallinen omaisuutensa läpi ja kysyä jokaiselta esineeltä, tuottaako se itselle iloa. Jos ei, tulee siitä luopua kevyemmän elämäntyylin saavuttaakseen. Kirja oli erityisen kevytlukuinen ja muutamassa tunnissa luettu. Sen inspiroimina olemme "konmaroineet" joulun jälkeen jo seitsemän kaappia läpi.

Tässä yksi heti paikkansa löytäneistä joululahjoista: muhkea punainen neulepeitto.

Ja tässä toinen: uusi saunajakkara.

Innostuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sisustamaan myös kylpyhuoneen jouluisaksi ja samalla tuli huomattua, miten huonoon kuntoon edellinen, muovinen saunajakkaramme oli joutunut. Oli siis aika toivoa uutta ja tällä kertaa puista.

Kaiken kaikkiaan takana on siis jälleen aivan ihana joulunalus- ja -jälkeisaika. Harmillista on vain se, miten nopeasti se aina vilahtaa ohi.