Lähiöbrunssi

Sunnutaiaamun brunssi on yksi niistä asioista, joista olin haaveillut pari vuotta, ennen kuin sain sen toteutettua. Todennäköisesti olisin haaveillut vielä pari vuotta lisää, jos kesä olisi ollut yhtään kauniimpi. Meillä tulee usein sunnuntaisin tarve tehdä jotakin mukavaa, arjesta irrottavaa - lauantain jäädessä usein sluibailupäiväksi. Hienoilla keleillä on kiva retkeillä, mutta nyt, kun kesä tuntuu jääneen taakse ja vaihtuneen syksyyn jo kuukausi sitten, piti keksiä jotakin sisäilma-aktiviteettia. Nyt viimeisen reilun kuukauden aikana se on kolmena sunnuntaina ollut brunssi.

Ensimmäisellä brunssilla kävimme Jumbon Fazerilla, joka jätti vähän kylmäksi. Tuntui siltä, että brunssiin ei oikein oltu jaksettu paneutua. Teetäkin oli tarjolla vain yhtä sorttia. Toiset kaksi kertaa olemme käyneet Rastilan leirintäalueen Lähiö-nimisessä ravintolassa, josta tämän postauksen kuvatkin ovat. Siellä meininki ollut hiukan eri. Munakkaat tarjoillaan valurautapannuista ja ne sisältävät munan lisäksi kasviksia ja yrttejä. Sillit lienevät kotona tehtyjä - ainakin maistuvat siltä - ja niitä on tarjolla useampaa sorttia. Savulohi maistuu paikan päällä savustetulta ja on ihan todella hyvää.

Lisäksi tarjolla on makkaroita, erilaisia kasvis- ja salaattilisukkeita, talossa leivottua leipää, muroja, jogurttia, mysliä, marjoja, erilaisia herkullisia juustoja, smoothieta, vohveleita ja suklaakakkua... ainakin. Ja se, että smoothie tarjoillaan tuollaisesta ihanasta pilttipurkista puhuttelee ainakin omaa esteettistä silmääni väkevästi. Mitä ihanaa panostusta!

Vohvelit saa paistaa omin pikku kätösin vohveliraudoilla valmiista taikinasta. Kylkiäisinä on ollut hilloa, kermavaahtoa ja Nutellaa.

Niin että jos satutte liikkumaan Itä-Helsingissä, niin ainakin meidän kokemustemme perusteella kannattaa poiketa.

Siellä tehdään ruuan ystävistä näin onnellisia!

PS. Vinkkejä muista kivoista brunssipaikoista keskustan ulkopuolella otetaan vastaan!

Kesähuone

Heipä hei, pitkästä aikaa! Tämä postaus on levännyt blogini luonnoksissa jo varmaan kuukauden päivät. Vanha läppärimme, joka oli jo pitkään vedellyt viimeisiään, sanoi lopulta sopimuksensa irti ja hetken aikaa häilyimme tietokoneettomassa tilassa. Pari päivää sitten saimme uuden koneemme kotiin, joten pitihän se päästä pukaamaan tämä vihdoinkin pihalle.  Kyseessä on siis lyhyt esittely kesähuoneestamme, eli terassistamme, joka nyt kesäkaudella on noussut arvoon arvaamattomaan.

Värimaailma koostuu vaaleanpunaisesta, mintusta ja lilasta - tämänvärisiä parvekejuttuja kun sattui jo löytymään omasta takaa. Uusia juttuja ovat matto, perhostyyny, printtityyny, kukkalaatikot, aurinkotuoli ja jo aiemmin esitelty hyötykasviteline. Se sai muuttaa lasien sisäpuolelle, sillä Suomen suvi sateineen ja tuulineen ei tuntunut miellyttävän herkkiksiä, eli tomaattia ja yrttejä.

Tomaatteja ja mansikoita ollaankin nyt saatu tasaiseen tahtiin ja uusia on vielä runsain mitoin tulossa.

Kesän harvat aurinkoiset päivät olen pyrkinyt hyödyntämään aurinkotuolissa terassin puolella. Taikkis on myös melkoinen auringon- ja lämmönpalvoja. Liekö tullut emäntäänsä.

Yhden kesäkirjani, yllänäkyvän, olen saanut luettua loppuun. Toista aloitin, mutta Joda oksensi sen pilalle. En ole varma, pitäisikö se tulkita vastalauseeksi. Kyseinen kirja käsitteli nimittäin muitakin eläimiä kuin kissoja.

Kissat ovat ulkoilleet pihalla valjaissa ja leikkineet ruohonleikkuria. Piha on niin pieni, niin että Jodakin uskaltaa liikkua sillä vapautuneesti.

Täällä siis kaikki hyvin. Miten siellä?