What we've been up to

Kuulumisia ja kuvia viime viikonlopulta sekä menneeltä viikolta. Piti jo alkuviikosta postailla, mutta keskiviikon tentti ja muut pikku projektit vaativatkin huomionsa...

Yllä yksi tämän hetken kivoimmista projekteistamme: joulukalenteri, jonka parilliset luukut täytän minä O:lle ja parittomat O minulle. Jännä nähdä, mitä toinen keksii, kun kuulemma ei ole vielä yhtäkään luukullista ostettuna ja kun yritin antaa vinkkejä, minkä tyylisiä juttuja pusseihin voisi ujuttaa, tuli pyyntö, etten ohjailisi enempää. Ei sitten, ollaan hiljaa ja odotellaan!

Mulla on jo melkein kaikki, jotain pientä täydennystä pitäisi vielä hakea. Kalenterin pussit askarreltiin siis ihan valmiina saatavista joulupusseista, joihin liimattiin palat tuollaista koristepaperia numeroiden rustaamista varten.

Toinen kiva juttu: kissojen ensimmäinen uusi puu saapui. Tai no, puu ja puu - raapimistynnyrihän tämä. Zooplussan perinteinen Diogenes XXL. Toivottavasti se ei lahoa ihan samaa vauhtia kuin Atlakset. Utu yritti purra siinä roikkuneet höyhenlelut välittömästi irti, joten katsoin viisaammaksi irrottaa ne heti alkumetreillä naruonnettomuuksilta välttyäksemme. Lelut saavuttivat suuren suosion ihan irrallisinakin ja niiden perässä onkin menty kovaa koko viikko!

Vaikka Utu varsinaisesti omikin tynnyrin itselleen, on kaverikin hyväksytty yläpetiä jakamaan muutaman kerran. Ja välillä Utukin pääsee vierailulle Jodan linnaan, eli terasilta väliaikaisesti makuuhuoneeseen siirrettyyn Catherine-puuhun, josta on hyvä tiirailla lintuja. Tämähän hankittiin alunperin pentu-Jodan turvapaikaksi ja sellaiseksi se todellakin on vuosien saatossa muodostunut. Sitäkin tosin jouduimme madaltamaan ylimmän tolpan huojumisen vuoksi.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina ehdimme nauttia lumisesta säästä metsälenkkien muodossa. Löysimme pari kivaa uutta lenkkipaikkaakin.

Loppuviikosta saimme vihdoin tytöille myös tilaamamme kuonokopat, jotka mahdollistavat koko lauman yhtäaikaisen irti pidon. Törmäsin jollakin koirapalstalla keskusteluun, jossa monet kertoivat käyttävänsä useinkin kuonokoppia (sellaisia muovisia, väljiä ristikkomalleja, joissa saa juotua ja oltua muutenkin normaalisti) lenkeillä tai muissa tilanteissa, joissa koiriin ei voi täysin luottaa. Samalla hetkellä muistin, että ongelmakoirakouluttaja oli suositellut meillekin kuonokoppien hankintaa koulutustilanteita varten (ja sen teimmekin, mutta kouluttajan suosituksesta hankimme kankaiset versiot, jotka häiritsivät koiria), joten päätimme kokeilla. Ja kas, eivätpä kopat tyttöjen elämää haitanneet, vaikka tulikin tilattua vähän turhan suuret. Eivät ottaneet kertaakaan yhteen, eivät edes yrittäneet. Sen sijaan näimme jopa pari leikkiin kutsua ja yhdessä juoksentelua. Ehkä ne aistivat meidän koppien luomasta turvallisuuden tunteesta aiheutuneen rentoutuneen mielentilamme? Niin tai näin, yhteenvetona: jee!

Illalla päätin kokeilla karppia rahkajuustoreseptiä toivoen, että tästä saisi uuden herkun joulupöytään. Resepti koostui purkista rahkaa, kahdesta purkista kermaviiliä ja mausteista.

Yön yli siivilässä valumassa ja tässä lopputulos.

Maku oli ihan hyvä ja ulkomuodollisestikin tuo muistutti kotijuustoa, jollaista olisin halunnutkin siitä tulevan. Harmillisesti rakenne vain jäi todella pehmeäksi ja tuorejuustomaiseksi. Sääli!

 Vuoden ensimmäiset heisse Elsässerit sen sijaan onnistuivat ja viime joulun lahjalasit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön.

Saunan jälkeen uni maittoi uusissa puhtaissa lakanoissa. 

Maanataina esitimme seminaarityömme lehmistä vesivälitteisten epidemioiden tartuntalähteinä ja antibioottiresistenssin leviämisestä kotieläinten ja jätevesien välityksellä ja keskiviikkona oli tosiaan tentti vesi- ja sisäilmahygieniasta. Se olikin sitten viides tentti tälle lukukaudelle ja toiseksi viimeinen sellainen. Vielä olisi jäljellä lopputentti joulukuussa sekä yksi ryhmätyö, joiden jälkeen alkaa olla tämä lukukausi taputeltu.

Tänään olisi luvassa vielä joulukorttien askartelua ja eksovihon täydentelyä jatkokoulutuksen materiaaleista. Päädyin nyt kokoamaan eksoasioita, eli diagnostiikkaa, lääkityksiä, tukihoitoja ynnä muita tärkeitä juttuja ihkauuteen, Barcelonasta hankkimaani vihkoon ja onnistuin vieläpä löytämään siihen teemaan sopivia kiiltokuvia tulevien työpäivien piristykseksi.

Eipä siis muuta kuin ihanaa alkavaa viikonloppua itse kullekin!

Joulutunnelmaa terassilla

Olipa kiva huomata, että vielä siellä ollaan! Kiitos siis kommenteista ja tykkäyksistä edelliseen! Olikin pakko tulla vilauttamaan kuvia meidän uudesta terassista, kun sain sen vihdoin jonkinlaiseen kuosiin ja viikonloppu toi tullessaan kauniin valkoisen kuorrutuksen myös pieneen pihaamme.

Suurin osa terassin elementeistä löytyi vanhoista varastoistani, mutta tuo patterikäyttöinen pieni ledikuusi, havukranssi ja alla olevat talviset kasvit (jotka etsiskelevät vielä paikkaansa) ovat varta vasten hankittuja.

Ripustin pihapuuhumme viikolla kokeeksi talipallon ja muutaman kerran siinä on jo joku talitiainen killunut - huikeita riemunkiljahduksia aiheuttaen. En ole varma, ovatko kissat vielä hoksanneet lintutelkkariaan - sehän tässä nyt on tausta-ajatuksena, kuinkas muutenkaan. Ei sillä, etteikö lintujen talviruokinta muutenkin ajatuksena kiinnostaisi. Ei vain ole aiemmin ollut oikein mahdollisuuksia.

Muuten hyvä, mutta tassut jäätyy!

Luru-norppanen.

On sillä korvatkin.

Pieni rakkauseläin♥

Iltatunnelmaa. Hämärässä tuo tila on mielestäni parhaimmillaan - jouluvalojen ja kynttilöiden tuiketta ja lämpöiset taljat, jotka houkuttelevat istuskelemaan saunomisen lomassa. Korkea aita antaa hyvin näkösuojaa.

Sellainen se. Aika tavalla pienempi kuin edellinen, mutta ollaan kyllä tykätty! Vanha grillaillessa käytetty pöytä ja tuolit saivat nekin vielä jäädä pihamme kulmaan, mutta saapa nähdä, miten selviävät talvesta. Piti suojata ne pressulla, mutta eipä vielä keritty kuin vasta ajatuksen tasolle... Saisiko pressuja vielä jostakin halvalla?

Itse asiassa tämä terassiratkaisu vaikutti aika paljonkin asunnonvalintaamme. Kun lähdimme etsimään uutta kotia, oli minulla ajatuksena, että oma pieni piha ja ulko-ovi olisivat koirien kannalta huisin kivat - olinhan tottunut omaan sisäänkäyntiin jo edellisessä Vantaan kodissani. Kissoille voisi sitten rakentaa tarhan sinne pihalle.Samoin toivoin, että kissoilla riittäisi ikkunoiden kautta enemmän seurattavaa kuin entisen kotimme varsin hiljainen sisäpiha. O:n mielestä lasitettuun parvekkeeseen tottuneiden kissojen piti kuitenkin ehdottomasti saada myös lasitettu parveke, sillä kissatarhasta riittäisi iloa vain kesäkaudeksi.

Toistaiseksi näyttää siltä, että uusi kotimme on täyttänyt kaikki nämä toiveemme - niin mahdottomalta kuin niiden kaikkien yhdistäminen alunperin tuntuikin.

Terveisiä Vantaalta

Heippa pitkästä aikaa! Kirjoitusinto on kytenyt tässä pari päivää, joten ajattelin tulla jakamaan hiukan kuulumisia. Kuten arvata saattaa, niin puuhaa on uuden kodin parissa riittänyt. Lisäksi opinnot työllistävät ihan yllättävän paljon, kun tenttejä on parin viikon välein (nyt jopa viikon välein) ja koko ajan on jotain ryhmätyötä väkerrettävänä. Eivät vissiin tahdo päästää meitä liian helpolla näistä kursseista...

Erilaisia ekskursioita on myös riittänyt. Elintarvikehygienian vaihduttua ympäristöhygieniaan vierailimme yhdellä viikolla jätevedenpuhdistamolla, vesilaitoksella ja Ämmässuolla. Saman viikon perjantaina osallistuin omasta pussista kustantamaani lisäkoulutukseen, joka käsitteli jyrsijöiden yleisimpiä sairauksia. Ehdoton lempparini kyseisen viikon vierailuista!

Labrat ovat niinikään jatkuneet aika säännönmukaisesti - eilenkin viljeltiin vielä seitsemän bakteerimaljaa ja mittailtiin v. 2005 kuivatuista suppilovahveroista säteilyä. Edellisviikolla tutkittiin omista kodeista tuotuja laskeumamaljoja, joilla kasvoi iloisesti erilaisia homeita, sekä vapaavalintaisista lähteistä napattuja juoma- ja uimavesinäytteitä. Jänniä aikoja...

Hiukan valoa tulevaisuuteen luovat keväällä koittavat valinnaiskurssit. Ihan kaikki eivät vielä ole varmistuneet ja parin päällekkäisen kohdalla joudun vissiin tekemään valinnan, mutta näillä näkymin luvassa olisi lisäoppia ainakin iho- ja syöpätaudeista. Olisi noita toiveita ollut monesta muustakin aihepiiristä, mutta tietysti meidän kohdallamme tarjonta on jotenkin kovin suppea. Harmi, kun sitten valmistumisen jälkeen niistä lisäopeista pulitetaan melkoisia hintoja. Vaan eipä sille mitään mahda.

Lisurikin on edistynyt aivan liian hitaasti, kun koko ajan on jotain muita kouluhommia päällä. Pitäisi vain osata ottaa sille aikaa. Ehkä sitten eläinlääkäripäiväviikolla tai joululomalla tai...

Kotona alkaa pikku hiljaa näyttää kodilta. Ei vielä sellaiselta, että kuvia lähtisin esittelemään, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Niinkuin ensimmäisestä kuvasta ehkä voi päätellä, täällä on jo melkein täysi joulutunnelma päällä. Glögiä kuluu, tuoksukynttilät palavat ja jouluvalot tuikkivat. Korttiaineet on hankittu ja ensimmäiset lahjatkin jo tilattu. Kerrankin sain sentään aloitettua ajoissa! Itse olisin ehkä halloweenin jäljiltä tyytynyt vielä johonkin välimuotoiseen sisustukseen, mutta O:n mielestä siinä ei ollut tolkun häivää, joten näillä mennään.

Eläimet ovat sopeutuneet hyvin, mitä nyt Joda oli alkuun pari päivää hiukan järkyttynyt. Kissat tykkäävät uudesta pitkästä pöydästä ja pitkästä kaapistosta sekä ennen kaikkea saunasta.

Katettu terassikin tulee varmasti olemaan hitti, jahka ilmat sallivat siellä hengailun. Toistaiseksi siellä käydään kohtuullisen lyhyillä pyrähdyksillä. Koirien kanssa olemme varmuuden vuoksi ottaneet haukkupannan ja äänien nauhoituksen käyttöön, sillä edellisen muuton yhteydessä ne innostuivat haukkumaan poissaollessamme. Luullakseni kehittämämme kikat toimivat kuitenkin hyvin, joten olen tämän asian suhteen kohtuullisen rauhallisin mielin.

Pidentyneisiin koulumatkoihin on ollut totuttelemista, mutta toisaalta on ihan kivaa vaihtelua nähdä taas ihmisiä ja maisemia sen 5 min pyörämatkan sijaan. Olen jollakin kierolla tavalla tykännyt aina bussilla matkustamisesta, se on sellaista hyvää, omaa nollailuaikaa, musiikit korvilla. Pientä kulttuurishokkia on ehkä muutenkin ollut ilmassa, vaikka tuttuja paikkojahan nämä ovat. Saas nähdä, itse olen sitä mieltä, että tämä on vain tilapäinen koti ja vaihe, mutta O on sitä mieltä, että täällä asutaan ja pitkään. Hänellä tuo kotiutuminen kävi hyvinkin nopeasti ja paremmat liikenneyhteydet ovat miellyttäneet.

Eipä mulla oikeastaan sen kummalisempaa tähän kohtaan. Pahoittelut pitkästä postaustauosta, toivottavasti siellä vielä on joku? Postausaiheita olisi mielessä, mutta katsotaan, mitenkä niille saisi riivittyä aikaa. Leppoisaa viikonlopun odotusta!

Halloween 2014

Huuh, muutosta, halloweenista ja ensimmäisestä arkiviikosta Vantaalla selvitty! Saimme tosiaan uuden asunnon avaimet käteen kaksi viikkoa sitten perjantaina ja viime perjantaina olivat tupareinammeki toimineet juhlat, joihin osallistui noin 16 henkeä. Teimme muuton suurilta osin kahdestaan, joten aika haipakkaa piti, etenkin kun samaan aikaan piti myydä vanhoja huonekaluja ja hankkia uusia, siivota molempia asuntoja, leipoa ja koristella. Valmistelimme juhlia ja viimeistelimme muuttoa aivan viime hetkiin asti ja näissä kuvissakin näen lähinnä kasan asioita, joita olisi voinut tehdä paremmin, joten pohdin hetken aikaa, kehtaako näitä julkaistakaan. Mutta antaa nyt mennä. Juhlavalmisteluihin saimme parina viimeisenä iltana apuja ystävältäni A:lta, jota ilman mistään ei varmasti olisi tullut mitään! Kiitokset siis sinne suuntaan vielä!

Yksi lempparijutuistani tämän vuoden koristeluissa oli tuo sohvapöydän asetelma. Tykkään tuosta arkusta kovasti, se olisi sopinut useampaankin paikkaan! Tällä kertaa se sai kuitenkin toimia sinisten sipsien tarjoiluastiana. Kyllä, onnistuin viimeinkin löytämään näitä kolme vuotta havittelemiani erikoisuuksia, eli sinisestä perunalajikkeesta valmistettuja sipsejä halloweeniksi. Sipsien alta, arkun pohjalta paljastui pieniä luurangon kappaleita. PartyLiten käytettynä ostamastani kurpitsasta puolestaan löytyi halloween-karkkeja.

 Näitä piti ripustella koko valkoisten verhojen mitalta, mutta enpä kerinnyt.

 Parvekkeellamme viime vuodesta majaillut puu hyödynnettiin uudestaan.

Uudessa asunnossamme on kahden vaatekaapin ja muutaman muun säilytyshuonekalun verran vähemmän säilytystilaa, joten päätimme hankkia olohuoneen ja eteisen yhdistävälle pitkälle seinälle rivistön Ikean Bestå-kaappeja. Niiden päälle mahtui mukavasti useampikin asetelma.

Avokeittiömme teemana oli teurastamo ja kaikki tarjoiltavat edustivat erilaisia ruumiinosia, ikään kuin teurastamon tuotteita. Ensimmäistä kertaa ikinä kattauksen värit olivat valkoinen, punainen, musta ja hopea aiemman musta-oranssin värimaailman sijaan.

 Pöydän päästä löytyi myrkkypöytä, josta sai ammentaa asiaankuuluvia juomia.

 Sitten ruokia. Ensinnä ilmakuivatulla kinkulla vuorattu pääkallo ja parmankinkkusalaatti. Kuvassa pää on hölmösti peittynyt noihin rehuihin, harmi etten tajunnut ottaa siitä myöhemmin kuvaa.

Mozzarellasilmiä oliiveilla, tomaateilla ja basilikalla. Näistä olisi pitänyt tajuta ottaa kuva ylhäältä päin...

Aivolevite ja "homeista" patonkia.

Pizza-käsi.

Juustoluita ja salsaa, resepti sama kuin viime vuonnakin.

Sama gluteenittomana eli vhh-suolakeksit ja salsa.

 Makeista tarjolla silmiä eli cake popseja minttusuklaan makuisista Dominoista ja valkosuklaasta.

Gluteeniton aivokakku.

 Katkottuja sormia valkosuklaaverellä ja mantelikynsillä.

Tänä vuonna ruuan määrä oli vihdoinkin järkevä, eikä rääppeitä jäänyt juurikaan.

Terassillekin viriteltiin halloween-tunnelmaa, vaikka loppupeleissä siellä taisikin olla turhan kylmä vieraille.

Kurpitsa oli tänä vuonna hiukan erilainen, mutta mielestäni ihan soma kuitenkin!

Olenko muistanut mainita, että meillä on täällä pieni pihan pläntti? Sinne viriteltiin pienimuotoinen hautausmaa.

Kylppärin teema oli araknofobia. Tähän olisi voinut panostaa vielä paaaaljon enemmän, jos olisi ehtinyt. Nämä kuvat on otettu itse asiassa vasta dagen efterinä ja sen jälkeen, kun O oli jo ehtinyt repiä suurimman osan seiteistä alas ja tekoveret olivat huuhtoutuneet suihkuvesien mukana viemäristä alas, eli kuvat antavat osviittaa perjantai-illan kuosista.

Kylppäriin oli viritelty hämärä valaistus ja liiketunnistimella toimiva pieni valaisi valaisi suihkuverhon takana piileskelleen ruumiin ja hämähäkin, kun pönttöä lähestyi.

Muutama tunnelmakuva. Ensimmäisenä ihana ebola-tiimi! Kiva, kuinka toiset jaksavat panostaa.

 O oli verinen kirurgi ja itselläni oli verinen lääkärintakki ja peruukki. En tainnut ikuistua yhteenkään kuvaan, mutta eipä se liene suurikaan menetys. Tänä vuonna oli pakko yrittää päästä helpolla pukujen suhteen.

Innoituksensa asumme saivat tästä tyypistä.

 Muutamat toivat tuliaisia.

Kivointa tämän vuoden juhlissa oli omalta kohdaltani ainakin se, että tänä vuonna ehdin istua alas ja jutella vieraiden kanssa jotakuinkin alusta loppuun. A apuemännöi sen verran taidokkaasti, että eipä tarvinnut ruokien lisäilystäkään huolehtia.

Meiltä jatkoimme keskustaan juhlimaan ja kun viimein pääsimme kotiin, nukahdimme varmasti jo ennen kuin päät koskivat tyynyyn.