Syyspäivä Kangasalla

Ikivanhoja kuulumisia on taas päivittelemättä, joten palaan ajassa viikonloppuun kaksi viikkoa sitten, jolloin matkasin pitkästä aikaa Tampereelle tai oikeastaan Kangasalle T:n luokse ypöyksin, ilman yhdenkään yhtä koiraa tai kissaa. Rasti seinään! Oli se sen verran outoa varata junasta paikka, kun oli niin paljon enemmän valinnanvaraa. Hahah. Junamatka sujui mukavasti gastroenterologian parissa. Oli mulla se elintarvikehygieniankin kirja matkassa, mutta siihen sain tartuttua vasta paluumatkalla.

Kävimme illalla pitkällä lenkillä T:n koirien kanssa ja tutustuimme samalla T:n uusiin kotimaisemiin. Kipusimme kuuluisalle harjulle, jonka laella kulki yllä olevassa kuvassa näkyvä valaistu lenkkireitti.

Lenkin jälkeen oli kotoisa olo, kun molemmat koirat linnoittautuivat kylkiini kiinni T:n valmistellessa ruokaa. Tyyppi oli käynyt meksikolaisella ruuanlaittokurssilla ja kokkaili nyt sen mukaiset ateriat, eli itse tehtyä salsaa, guacamolea, papumuhennosta (joka oli ihan taivaallista), kanaa sekä salaattia, lisukkeena ranskankermaa.

Valvottiin myöhään ja parannettiin maailmaa. Mikäs sen kotoisampaa. 

Sunnuntaina poikettiin Ideaparkissa ja ostin pari pientä sisustusjuttua tulevaa uutta kotia varten. Sitten olikin aika hyvästellä T ja suunnata kohti Tikkurilaa, jossa O olikin jo vastassa.

Samalla viikolla oli pakko itsekin testailla meksikolaista lähestymistapaa ruuanlaittoon - tosin salsan ja guacamolen suhteen oikaisin. Näyttää muuten kohtuullisen etovalta tuo teollinen guacamole! Kunnon halloween-kamaa.

Loppuviikosta teimme jälleen uuden retken potentiaalisiin sienimaastoihin ja kas, vihdoinkin! Koko pk-seutuaikani ensimmäiset suppilovahverot! Ja metsään jäi kasvamaan vielä paljon pieniä alkuja. Ei se paikka mikään huikea ollut, mutta ehdottomasti sellainen, joka pitää käydä tarkistamassa toistamiseenkin.

Saman viikon lauantaina oli Hämeenlinnassa erään firman organisoima vapaaehtoinen koulutuspäivä, jonka aiheena olivat koirien infektiotaudit. Puitteet olivat todella hienot ja luennoista etenkin koirien pneumoniaa eli keuhkotulehdusta käsitellyt pläjäys oli kaikessa käytännönläheisyydessään oikein hyödyllinen.

Koulutuksen jälkeen päivänsä sukuloiden viettänyt O nappasi minut kyytiin ja käytiin vielä lenkittämässä koirat Hämeenlinnan maisemissa. Meidän oli tarkoitus tutustua kaupunkiin hieman tarkemminkin, sillä Hämeenlinna on aina ollut yksi niistä kaupungeista, joihin voisin kuvitella muuttavani. Ilma oli kuitenkin sateinen ja kylmä, kuten kuvista ehkä välittyy, joten tyydyimme hieman lyhyempään lenkkiin. Plan B oli etsiä jokin kiva ravintola, jossa käydä syömässä, sillä sattui olemaan 3-vuotisvuosipäivämme, mutta eipä löytynyt parkkipaikkaa eikä ravintolaakaan ja siinä kohtaa, kun yleensä niin lehmänhermoiselta O:lta oli mennä hermot vieraassa kaupungissa suhaamiseen, totesin, että ehkä nyt on vain parempi myöntää tappio ja lähteä kotiin. Saa sitä ruokaa sieltäkin.

Tavataan Hämeenlinna sitten joskus vähän paremmalla säällä, eikös?