Suuria sellaisia! Haha. Ja ällöjä kelmeitä keinovalokuvia. Harmillisesti kuvausolosuhteita ei aina pysty valikoimaan.
Perjantain suurin saavutus näkyy yllä: kolme pussillista suppilovahveroita ja pussillinen orakkaita pakkaseen. Samalla koirat saivat juoksennella vajaan pari tuntia metsässä, eikä pieni sadekaan haitannut - sehän tietää vain lisää sieniä. Käytiin siellä samassa sienipaikassa uudelleen ja saatiin ihan kohtuullinen saalis verrattuna viime kertaan. Orakkaita en ole milloinkaan löytänyt niin paljon kerralla kuin nyt. Osaa emme tosin jaksaneet edes perata, kun keittiön viemäri meni tukkoon ja piti alkaa sitä setvimään siinä samalla, kun katsottiin Vain elämää.
Toinen saavutus oli ensimmäisen Atlaksen purku. Mun on jo pitkään tehnyt mieleni räjäyttää molemmat puut, sillä ne on jokailtaisilla ralleilla ja valtaisalla käyttöasteella kulutettu lähes puhki. Kirjaimellisesti.
Joda oli asiasta vahvasti eri mieltä. Se ei edes ollut puussa projektiin ryhtyessämme, mutta kipitti pian todistamaan, että vielä tämä kelpaisi.
Kun isäntäväki ei tahtonut uskoa, oli oma tahto ilmaistava hieman selvemmin.
Lopulta oli pienen kissan pakko luovuttaa. Tuosta pesästään se ei kyllä luopunut, vaan jouduin kantamaan sen toiseen Atlaksen pussiin, jotta saimme puun purettua. Muutaman tolpan jätimme vielä raapimispaikaksi ja alapöntön lepäilytasoksi.
Pehmusteet ovat siis tässä kunnossa. Seuraavaksi niistä oltaisiin tultu mätkähtämällä läpi.
Onneksi kissoiltakin löytyy sopeutumiskykyä ja taljakin on aika jees, etenkin toisen kainalossa. Nyt pitäisi nopeasti keksiä jostakin seuraajat näille puille, koska uuteen kotiin ne eivät enää lähde. Toisesta Atlaksesta repsottavat sisalnarutkin. Vähän sääli kyllä toisten puolesta - ovathan nämä puut olleet tyyppien tärkeimmät paikat koko reviirillään, jota kodiksemmekin kutsutaan. Nyt ne joutuvat luopumaan molemmista kerralla. Parvekkeen puu on sentään vielä kuosissaan. Ikävintä on se, että valtaisista etsiskelyistä huolimatta emme ole löytäneet puita, jotka vaikuttaisivat sekä käytön että katseen kestäviltä. DIY-tie saattaa osoittautua ainoaksi mahdollisuudeksi, mutta siihenkään projektiin ei juuri nyt olisi oikein aikaa, ei materiaaleja, työkaluja tai välttämättä edes osaamista. Visio kylläkin.
Yksi aikasyöppö projekti onkin jo käynnissä. Tässä sen satoa lauantailta.
Saas nähdä, tuleeko sitä edes kutsuttua ketään. Tällainen puuhastelu on kuitenkin kivaa taas pitkästä aikaa!
Enkä ole tätäkään vissiin blogin puolella muistanut vielä esitellä. Vaihdettiin pikku-Fluval isompaan tuossa kesällä, jotta saataisiin kalastaja-Utulle jotakin jännempää ohjelmaa telkkariinsa.
Pakkailimme myös muutaman laatikollisen ja kassillisen tavaraa kirppikselle ja saimme jopa vihdoinkin varattua pöydän. Ties montako kuukautta sekin on ollut työn alla.
Sunnuntain ohjelmaan kuului mm. uuden teepannun korkkaus pitkän ja rauhallisen aamiaisen merkeissä sekä metsälenkki Vantaan maisemissa.
Opintojen puolella elintarvikehygieniassa on edetty ruokamyrkytyspatogeeneista elintarvikkeiden hygieeniseen laatuun, joka tentittiin viime torstaina. Eilen alkoi sitten teollinen hygienia ja tällä viikolla on luvassa labratöitä maitoon liittyen. Käytännössä olen jälleen siirtynyt aika pitkälti itseopiskelumoodiin ja käyn yliopistolla vain sen, mitä tarvitsee. Sopii omalle oppimistyylilleni parhaiten.
Viime- ja edellisviikoilla toteutimme ryhmissä tehdyn projektityön, jossa piti suunnitella, tutkia ja raportoida kahden elintarvikkeen (meidän kohdallamme kolmioleipä ja graavilohi) elintarvikehygieeninen laatu, eli että löytyykö tuotteesta aistinvaraisia muutoksia, pH-muutoksia, ruokamyrkytysbakteereja tai pilaajabakteereita. Oikein hyvälaatuisia ovat, vaikka muutoin tämän kurssin jäljiltä uskaltaa tuskin syödä yhtään mitään hyvin mielin. Haha.
Tämän lisäksi on pitänyt tehdä ja palauttaa ruokamyrkytystehtävä, jossa piti aineiston pohjalta laskiskella epidemian inkubaatioaikaa, oireiden jakaantumista ja selvitellä, mikä kerrotuista elintarvikkeista voisi olla epidemian takana. Muutoin tämän syksyn ohjelma on aika säännönmukaisesti koostunut aamupäivien luennoista ja iltapäivien labroista.
Tylsintä on se, ettei oikein ehdi lueskella niitä juttuja, mitkä kiinnostaisivat, kun EH-opiskelun ohessa pitäisi raapustella kasaan myös lisuria. Onneksi se nyt alkaa jo vähän hahmottua ja nyt on jo jopa muutama sivu tekstiä kasassa. Saas nähdä, vielä en ole vakuuttunut sen valmistumisesta kevääseen mennessä...
