Tervehdys pitkän hiljaiselon jälkeen! Joku oli käynyt toivomassa päivitystä, joten mikäpä jotten samalla tuuppaisi kuvia tänne, kun tuuppasin niitä someenkin. Jouluisia sellaisia loppiaisen kunniaksi!
Tänä vuonna vietimme joulun ensimmäistä kertaa kotikotona. Pitkään olen tästä puhunut ja pitkään sitä harkinnut. Vanhempani ilmoittivat jo kauan sitten, että aikovat lähteä jouluksi reissuun, joten saimme suunnitella oman joulumme rauhassa alusta asti. Tällainen siitä sitten muotoutui.
Vaikka valmistelut saatiinkin hoidettua hyvissä ajoin, jätimme kinkun paiston aattoyölle. Tämä aiheutti O:lle hiukan ylimääräistä valvomista, mistä johtuen herra olikin aamulla aika väsynyt.
Lunta saatiin tänä jouluna kivasti. Meille joulun alla muuttanut Taneli-tonttu sai komennuksen terassille, sillä Mauka oli hulluna sen villaiseen tuoksuun ja yritti retuuttaa sitä.
Jo lähes perinteinen piparkakkuvaunu tuhoutui nanosekunneissa tämän kuvan ottamisen jälkeen, kun pieni mustakorvainen raketti syöksyi lattialta sen päälle, pelästyi ja pinkaisi pois. No, jäipä sentään pari kuvaa muistoksi.
Kuusi vaihtui tänä vuonna Hollannista tilaamaani aidommannäköiset oksat omaavaan yksilöön. Harmillisesti tämän kanssa ei voi käyttää perinteisiä kuusenkynttilöitä, sillä ne sulattavat muovineulaset kuumuessaan lasiin kiinni. Kuusenvalojen kanssa käytiinkin tämän joulun alla melkoinen kamppailu ja sellaisia perinteisiä jäin kyllä kaipaamaan... Harmi, että ledikynttilät ovat vielä tosi himmeitä.
Toisillemme ostamat joululahjat puimme tänä vuonna punaiseen, valkoiseen, mustaan, harmaaseen ja vihreään väriin.
Viimeisten päivänvalotuntien aikaan kävimme lumisella lenkillä, minkä jälkeen saunoimme pitkän kaavan mukaan.
Jouluateria katettiin valkoisen ja vihreän sävyihin.
Uutta kattauksessa ovat Kastehelmi-vesilasit ja Iittalan viinilasit.
Lohikakku onnistui tänä vuonna aivan erityisen hyvin. Nyt tähän tuli paketillinen kylmäsavulohta pilkottuna, pieni purkki siianmätiä (poksuu vähemmän kuin kirjolohen mäti!), rasia tuorejuustoa, purkki ranskankermaa, kuohukermaa vaahdotettuna, sitruunamehua, valkopippuria, tuoretta tilliä, tuoretta ruohosipulia ja tietenkin liivatteet.
Kinkku oli toinen vuoden onnistujista - kiitos siitä O:lle. Hän oli myös kuorruttanut ja koristellut kinkun aattoaamun hämärissä. Minulle jäi vain tarjoiluastian koristelu. Mielestäni nuo havut ja viikunat sopivat kinkun ympärille aivan erityisen hyvin! Kaloja puolestaan pukevat carambolan siivut, sitruuna, ruohosipuli ja tilli. Sinne tänne sujautin myös rosmariinin oksia. Koen, että koristeet tuovat ruokiin tarvittavan ripauksen juhlallisuutta.
Lisäksi mainittakoon erikseen myös tuo kinkun omenainen kastike, johon tuli aika vapaalla kädellä annostellen omenasosetta, kanelia, lihalientä ja ehkä hiukan jotakin makeutusta. Toimi minun suuhuni täydellisesti kinkun kaverina, joskin O arvosti enemmän perinteistä sienikastiketta.
Laatikot tein myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa aivan itse ja O:n toiveesta tarjolla oli nimenomaan perinteisiä laatikoita, eli lanttua, porkkanaa ja perunaa.
Joulusalaatti, kylmäsavuporo ja graavilohi olivat myös huikeita, mutta niistä en saanut nälissäni julkaisukelpoisia kuvia.
Jälkkäreinä oli piparkakkurahkaa, viime vuonna paikkansa joulupöydässämme vakiinnuttanutta piparkakkublondieta ja hiukan joulun lahjaleipomuksista yli jäänyttä taatelikakkua.
Ja jouluaterian seesteisyydestä päästiin muutamassa tunnissa kunnon lahjavalvojaiskaaokseen, haha!
Joulunpyhinä ja välipäivinä ehdimme piipahtaa myös vaunulla. Niin tosiaan, meillä on nykyään uusi vaunu ja vuosipaikka - en ole varma, olenko näistä täällä puhunutkaan.
Joka tapauksessa aivan ihanan ja tunnelmallisen pienen joulun onnistuimme itsellemme rakentamaan, vaikka tietysti läheisten kanssa vietetyissä jouluissa ja lapsuuden maisemissa on oma taikansa. Saapa nähdä, miten ensi vuonna?
Tunnelmallista loppiaista ja ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille!
PS. Jos haluatte, että kirjoittelen joskus vielä jotakin, niin laittakaa jotain aihetoivomuksia :)
