Hämmennyksekseni olen viime päivinä saanut useamman kommentin, joissa on kyselty postausteni perään. En ole missään vaiheessa tehnyt tietoista päätöstä bloggaamisen lopettamisesta, postaustauosta tai mistään muustakaan sellaisesta, jotenkin aika on vain hurahtanut kaikkeen muuhun. Ja jotenkin kai ajattelin, ettei se ketään kiinnostakaan. Vaan jos näin pitkän tauonkin jälkeen useampikin teistä on vielä jaksanut käydä täällä kurkkimassa ja jopa jättämässä kommenttia, niin tokihan voin jälleen ottaa itseäni niskasta kiinni.
Mitä siis kuuluu? Kiitos kysymästä, oikein hyvää. Halloweenin jälkeen iskeydyimme täydellä teholla kiinni joulutouhotuksiin. Kävimme Berliinissä joulutorimatkalla ja kyllä, poikkesimme jopa kahdesti juuri sillä surullisenkuuluisalla terrori-iskun kohteeksikin joutuneella torilla. Se oli itse asiassa lempparimme. Tuntui ihan kammottavalta lukea uutisia tapahtuneesta paria viikkoa myöhemmin ja se jää kyllä varmasti ikuisesti varjostamaan tuohon matkaan liittyviä muistojani.
Näistä kuvista ei kuitenkaan tuo huoli ja murhe vielä paista. Sen sijaan saatatte huomata, että hankimme parahiksi ennen reissua myös molemmille uudet rillit, haha.
Kotimaan kamaralle päästyämme piti tietenkin poiketa myös Helsingin joulutorilla, jolta tarttui tänä vuonna matkaan lähinnä vain luksusherkkuja: savustettua poroa, graavisiikaa, lahjatoffeita sekä erilaisia juustoja, kuten piparijuustoa. Lisäksi nautiskelimme annoksen peuramakkaraa ja punajuurilisuketta, jotka toimivat yhdessä yllättävän kivasti, joskin kalpenivat kyllä aika 100-0 Saksan joulumarkkinoiden herkuille.
Joulukuussa minulla oli myös harvinaisen paljon viikonloppuvuoroja, joten jouluostoksille ja muille -valmisteluille jäi huomattavasti vähemmän aikaa kuin edellisvuosina - huolimatta siitä, että aloitin lahjojen hankkimisen jo hyvissä ajoin marraskuussa. Ja ehkä se lahjojen ostelu lähtikin hieman lapasesta, ensi vuonna voisi taas tyytyä hiukan vähempään.
Lisäksi minut hyväksyttiin syksyllä pieneläinsairauksien erikoistumisohjelmaan, jonka osalta puuhastelin iltaisin kasaan eräänlaista potilaspäiväkirjaa. Erikoistumisohjelman ensimmäisinä kuukausina pitää siis kirjoittaa Excel-taulukkoon lyhyt kuvaus jokaisen työpäivän jokaisesta potilastapauksesta. Tavallaan aika kiva juttu - näkee ihan konkreettisesti, miten erilaisia tapauksia tulee hoidettua. Kääntöpuolena blogin avaamiselle ei vain tuntunut löytyvän tyhjää koloa.
Tammikuu on puolestaan vierähtänyt jonkin sortin post-joulu-tunnelmissa. Olenko mahtanut täällä mainitakaan, että O sai tosiaan syksyllä oman alansa töitä ja itse päädyin nyt jatkamaan vielä samassa työpaikassa kuin koko vuoden 2016. Lyhyt sijaisuuspätkähän tämä on, mutta arvostan sitä suuresti ja olen siitä kiitollinen. Kummallekaan meistä ei siis kuitenkaan kertynyt tänä vuonna juuri minkäänlaista joululomaa, joten olemme nyt sitten tammikuussa ikäänkuin takautuvasti herkutelleet, juoneet glögiä ja pelailleet lautapelejä senkin edestä. Viimeiset pari kertaa viime viikonloppuna näkemämme La La Land -leffan soundtrackin tahdissa.
Lautapelithän eivät tosin ole kuuluneet yleensä perinteiseen joulurepertuaariimme, mutta muutama viikko sitten tuli sellainen olo, että olisi kiva pelata jotakin, eikä kaapista löytynyt kuin Muuttuva labyrintti. Samoihin aikoihin lukemani paikallislehden juttu innosti meidät tutkailemaan tarkemmin aikuisten suosimia lautapelejä ja niin klikkailimme kotiin ilmeisen kuuluisan ja suositun Menolippu-pelin Eurooppa-version. Sitä olemme nyt sitten pelailleet useampanakin iltana. Kerran saimme mukaamme myös T:n, mikä teki touhusta entistäkin hauskempaa.
Niin, olenko tosiaan mahtanut sitäkään täällä mainita, että paras ystäväni viimeisen 14 vuoden ajalta, T, muutti myös syksyllä tuohon parin sadan metrin päähän?
Että eipä tässä vissiin kauheasti kehtaa mistään valittaa ♥
