Sveitsi, part. jatkokoulutus

Taannoisen Sveitsin matkan perimmäisenä syynä oli jatkokoulutus päivystys- ja tehohoitotoiminnan osalta. Kurssi järjestettiin Bernin eläinlääketieteellisen tiedekunnan tiloissa. Luennot käsittelivät tavallisimpia hätätapauksia - niin kirurgisia kuin sisätautisiakin - ja niiden lisäksi meillä oli muutamia käytännön harjoituksia. Koulutuspäivät kestivät pääsääntöisesti aamukahdeksasta iltaviiteen ja niitä oli maanantaista perjantaihin.

Luennot pidettiin anatomian luentosalissa, jonka takaseinä oli koristeltu värikkäin, aiheeseen liittyvin kuvin.

Luennot olivat tosi mielenkiintoisia ja poimin niiltä runsaasti hyviä vinkkejä käytännön työhön.

Meidän istuessamme hämärässä salissa koko Eurooppa kylpi helleaallon syleilyssä.

Pääsihän siitä sitten tauoilla nauttimaan.

Jotkut kurssilaiset valittivat ruuan tasosta, mutta itselleni se kelpasi oikeinkin hyvin. Ei nyt ehkä taannoisen Italia-kurssin tasoista, mutta hei - maassa maan tavalla.

Sveitsissä samalla kampusalueella hoidettiin mitä ilmeisimmin myös tuotantoeläimet, joskin nämä taisivat olla klinikan omia lemmikkejä.

Käytännön harjoituksissa käytiin läpi hätäpäivystystoimenpiteitä, kuten trakeostomiaa, rintaonteloimun asennusta ja verisuoniyhteyden saamista shokkipotilaalla. Kirurgian osalta käsiteltiin mm. torsioleikkauksia, vierasesineleikkauksia ja pernan poistoja. Lisäksi meillä oli erillinen elvytysharjoitus, jossa simuloitiin rytmihäiriöistä ja sitten sydänpysähdyksestä kärsineen potilaan elvytystilanne.

Yhtenä iltana pääsimme tutustumaan Bernin yliopistolliseen eläinsairaalaan, josta löytyi mm. hienot dialyysilaitteet munuaispotilaille. Tällaisia ei siis Suomessa toistaiseksi ole.

Teho-osastolla hyödynnettiin keskoskaappeja kissojen happikaappeina.

Yleisilmeeltään sairaala oli hyvin neutraali, harmaa ja moderni. Seinät olivat käsittelemätöntä betonia. En voinut olla pohtimatta, miten noista mahtaa saada eritetahrat irti.

Kissoille oli oma odotushuoneensa, kuten jokaiselta klinikalta mielestäni kuuluisikin.

Kurssi oli jälleen kaikkinensa varsin hyödyllinen kokemus. Paljon tuli toki tuttuakin asiaa, mutta paljon sieltä tarttui uutta hyödyllistäkin matkaan. Jatkokurssi tulee varmasti myös jossakin vaiheessa suoritettua - tai tarkoitus ainakin olisi.

Sveitsi - part. pieni Alppikierros

Matkan toinen päivä, sunnuntai, oli omistettu Sveitsiin tutustumiselle. Halusimme nähdä palan Alppeja ja edellisillan pikaisen googlettelun tuloksena syntyi reittisuunnitelma, jonka mukaan matkustaisimme Arth-Goldauhun, sieltä vuoristojunalla Rigi-vuoren huipulle, sieltä vuoren toiselle puolelle Vitznauhun, sieltä laivalla Luzerniin ja lopulta sieltä junalla takaisin Zürichiin. Niinpä luovutimme aamulla huoneemme, jätimme laukkumme Zürichin asemalle säilytykseen ja suuntasimme junalla Arth-Goldauhun. Liput taisivat olla parinkympin luokkaa per naama. Matkustaminen ei todellakaan ollut edullista - niinkuin ei mikään muukaan.

Junassa useimmilla muilla matkustajilla tuntui olevan samat suunnitelmat kuin meillä, sillä Arth-Goldaussa useimmat suuntasivat kohti Rigi-Kulmin rautatieasemaa, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä pääasemalta.

 Matkan varrella näimme useita sisiliskoja.

Asemalle saavuttuamme saimme kuulla, että junamatka Rigi-vuoren huipulle ja sieltä takaisin tai vaihtoehtoisesti Vitznauhun kustantaisi lähes 80e per naama. Tässä vaiheessa O oli kääntymässä takaisin Zürichiin, mutta minusta olimme tulleet jo niin pitkälle, että oli turha perua reissua rahasyistä. Etenkin, kun tiesin, että seuraavat viisi päivää vietettäisiin tiiviisti Bernissä, jossa pelkäsin O:n pitkästyvän. Niinpä maksoimme pitkin hampain lippujen hinnan ja hyppäsimme junaan, joka kuljetti meidät läpi vehreiden niittyjen ylös vuorelle.

... keskelle sumupilveä. Paikkaan, jossa ei ensin vaikuttanut olevan paljoa nähtävää.

Harmittelimme sumuista säätä, mutta ylläolevasta kuvasta ei ehtinyt vierähtää montaakaan minuuttia, kun maisema kirkastui. Ilmeisesti olimme aluksi olleet keskellä ohikulkevaa pilveä.

Ja voi, mitkä maisemat vuorelta sitten avautuivatkaan!

Istuskelimme pitkään vuorenrinteen niityllä ihmettelemässä maisemia ja japanilaisia turisteja, jotka ikuistivat itsensä mitä moninaisemmin kuvin. Vuoren maaperä näytti koostuvan tuollaisista pyöreiksi hioutuneista kivistä, mikä oli mielestäni hieman yllättävää.

Ja siinä missä japanilaiset napsivat potretteja ystäviensä kanssa, minä napsin kuvia vuoristokukista. Olivathan ne nyt jänniä!

Ja vuorenrinteet olivat täynnä lehmiä, joilla kaikilla oli kellot kaulassa. Kuvitelkaa kuviin jatkuva kalkatus.

Lisäksi yksi Rigin kävijä lurautti kauniin jodlauksen ilmoille muiden suureksi ihastukseksi. Harmi, etten ehtinyt saada sitä videolle.

Maailman onnellisimmat lehmät? Sveitsiläistä Alppi-alueille tyypillistä braunvieh-rotua.

Lopulta saimme irrotettua itsemme alppiniityiltä ja hyppäsimme punaiseen junaan kohti Vitznauta.

Matkalla näimme hauskan "tavaravaunun"...

ja perinteistä maalaiselämää...

Vitznauta emme juuri ehtineet ihailla, sillä laiva Luzerniin saapui lähes heti alas päästyämme.

Laivalla nautiskelimme jätskit ja osuutemme kauniista maisemista.

Luzern oli ihan omalaatuisensa kaupunki ja meitä harmitti kovasti, että ehdimme viipyä siellä vain hyvin rajallisen ajan.

Satamassa oli käynnissä jonkinlaiset festarit, joiden yhteydessä sijainneista ruokakojuista myytiin herkkuja eri puolilta maailmaa. Lienee sanomattakin selvää, minkä maalaisia me valitsimme.

Sveitsiläisiä tietysti! Vasemmalla röstiperunaa herkkusienillä, kinkulla ja kasviksilla, oikealla raclette-juustoa perinteisillä sveitsiläisillä lisukkeilla. Enpä olisi viime talvena raclette-grilliä ostaessamme uskonut, että tulisin kesällä syömään perinteistä raclettea kuvankauniin sveitsiläisen järven rannalla. Tuo juusto oli aivan jumalaista ja rösti superherkkua!

Luzernin maamerkki oli tällainen vanha silta- ja vankitornikompleksi, joka oli koristeltu runsain kukkaistutuksin.

Joutsenia pyöri rannoilla kuin sorsia Suomessa.

Kadut olivat sympaattisia ja huokuivat historian havinaa.

Pokemonien jahtaajat puolestaan toivat kaduille ripauksen nykyaikaa...

Kaiken kaikkiaan upea kaupunki, johon toivoimme vielä joskus palaavamme!

Hyppäsimme Zürichin junaan väsyneinä, mutta erityisen onnellisina siitä, ettemme olleet kääntyneet ensimmäisen etapin jälkeen takaisin. Kustannuksia reissulle kyllä kertyi, mutta oli se kaiken rahan arvoista!

Zürichistä jatkoimme laukkujemme kanssa vielä Berniin, jossa vietimme pääosan reissusta. Tuokin matka maksoi yllättävän paljon, mutten enää jaksa muistaa kuinka paljon. Tämä vain vinkkinä mahdollisille Sveitsiin matkustamista suunnitteleville: paikan päällä tuleviin lisäkustannuksiin on syytä varata rahaa. Kyllä olisi opiskelijana itkettänyt.

Vaan paljon saimme rahalle kyllä vastinetta, joten plussan puolelle jäätiin ehdottomasti! Bernin elämyksistä lisää seuraavissa postauksissa, stay tuned.