Prejoulu 2015

Viime vuonna lanseerasimme ns. prejoulun eli etukäteisjoulun - tai oikeastaan vain etukäteisjouluaterian. Tänä vuonna kyseinen ateria toteutettiin edellisviikolla, jolloin saimme iloksemme ystävämme T:n tänne seuraksemme. T tosin saapui vasta ateriaa edeltävänä iltana ja O luki viimeiseen tenttiinsä, joten vastuu aterian valmistelusta jäi lähes yksin minun harteilleni. Vaan kerrankos sitä.

Joululimppu onnistui ihan täydellisesti. Siitä tuli ihan täydellisen pehmeää ja mehevää. Kaveriksi limpulle sekoittelin kolme erilaista jouluista maustevoita mm. kardemummasta ja kanelista Hyvää joulua -kirjan reseptien mukaisesti. Kuulemma limppu oli kuitenkin itsessään jo niin maukasta, että maustevoit jäivät sen varjoon. Sämpylöiden tai muiden miedon makuisten leipien kanssa esiintyvätkin varmasti eniten edukseen.

Saman kirjan reseptillä syntyivät marinoidut herkkusienet. Minusta nämä olivat oikein hyviä, mutta pojat eivät niin lämmenneet.

Sienisalaattiin sopivia sieniä ei omista korjuista löydy, joten kaupan salaatilla mentiin.

Samoin rosolli oli kaupan versio, koska punajuuren pilkkominen ei ole lempipuuhiani.

Itse tehtyjä sillejä: joulusilli, smetana-sitruunasilli ja toinen joulusilli.

Neljäntenä hedelmäsilli.

Valkosipuli-rosépippurisilakat. Ei minusta nähtävästi vieläkään tullut silakan ystävää, vaikka joululounaan silakka maistuikin.

Katkarapu Skagen. Tämä oli huippua!

Lämminsavulohikin kotiutui vain kaupasta, kun O:lla ei ollut aikaa omistautua lohen savustukselle.

Kylmäsavulohitartar ja mätiä. Yksi onnistuneimmista tuotoksista!

Meetvurstihyydyke. Luulen, että tämä vetoaisi perheemme miesväkeen.

Pakolliset juustot.

Paistettua lehti- ja ruusukaalia sekä granaattiomenan siemeniä.

Juustoinen juuressoselaatikko. Ikiklassikko. Samoin punajuurilaatikko, joka ei tosin harmillisesti ikuistunut kuviin.

Pikkupikkukinkku. Kyytipojaksi suppilovahverokastiketta itse poimituista sienistä.

Melko alkupalavoittoinen menu. Ihan tarkoituksella.

Jälkkäriksi juustoja, pipareita, Lidlin karpalochutneyta...

... herkkujäädyke punaisista marjoista ja joulumausteista...

... sekä ikisuosikki piparirahka.

Ei ihan täydellinen menu, mutta tulipa taas kokeiltua monenmoista uutta. Näin se pikku hiljaa rakentuu, kun joka vuosi nappaa jotakin uutta mukaan. Oma joulumenu.

So Scandi

Olen pitänyt ns. joulusisustusmakuani aina varsin perinteisenä, paikoitellen ehkä jopa hieman jenkkityylisenä.

Brittiläistä joululehteä selaillessani törmäsin kuitenkin otsikkoon  "So Scandi", jonka alle oli koottu poroja, neulekuviotähtiä, lumihuurteinen joulukuusi ja punavalkoinen värimaailma sen ympärillä. Skandinaavisuuteen viittaava sana vilahteli muutenkin lehden sivuilla itseäni puhuttelevien esineiden ja kuvien kohdalla. Onko siis niin, että makuni on kuitenkin vain juuri maantieteellisen sijaintimme mukainen?

Paha sanoa. Sen verran kuitenkin tykästyin termiin ja ylipäätään siihen, että joku muukin niputtaa porot, neuleet, lumihiutaleet sekä punavalkoisuuden yhteen, että samasta teemasta haettiin myös inspiraatio tämänvuotisiin joulukortteihin.

Materiaalit piti tietenkin hankkia viimeistä punaisen kuoren lähetyspäivää edeltävänä päivänä ja vääntää kokoon deadlinen koputellessa ovelle, mutta siihen nähden näistä tuli mielestäni ihan kivoja.

Niiiiin skandeja. Haha.

Jollei jouluna ole lunta, helikopterinko lainaa hän?

Jatketaan teemalla joulu ja pk-seudun anti. Lauantaina kävimme nimittäin Malmin lentokentän joulutapahtumassa - ennen kaikkea sen mainostetun joulubrunssin vuoksi.

Olimme varanneet pöydän, koska lentokentän kahvilassa on hyvin rajallisesti tilaa. Pöytämme oli mukavasti ikkunan vieressä ja oli pakko räpsäistä pari kuvaa tonttulakit päässään huseeraavista työntekijöistä.

Pian puiden takaa ilmestyi kuitenkin helikopteri ja pian toinenkin.

Lasten riemuksi helikopterilla saapui paikalle joulupukki.

Kaikkea tätä kuvaillessani erehdyin syömään lautaseni puolityhjäksi, ennen kuin muistin kohdistaa objektiivini sitäkin kohden.

Brunssi oli aika arkinen, ylläolevassa kuvassa näkyvät sen jouluiset osat, eli silli, sienisalaatti ja rosolli. Näiden lisäksi tarjolla oli ainakin karjalanpiirakoita ja leipää, salaattia, uunijuureksia, kanaa ja lihapullia.

Jälkkärit sen sijaan olivat varsin jouluisia: piparkakkuja, valkohomejuustoa, marinoituja luumuja, konvehteja ja ilmeisesti jonkin sortin riisivanukas. Ateriakokonaisuus ei ehkä ihan täyttänyt odotuksia, etenkin kun hintaakin oli viisi euroa enemmän kuin Merimakasiinin joululounaalla.

 Miljööstä ja tunnelmasta kuitenkin pisteet!

Joulubrunssilta jatkoimme Jumbon joulukaaokseen. Jo ennen Tammistoa oli aika monta autoa jonossa. Olisi vissiin voinut valita jouluostoksille jonkin muunkin päivän kuin lauantain.

Kuvista välittyy myös pk-seudun viimeaikainen iloinen säätilanne. Lumi, etkö voisi tulla?

Kuudes kahdettatoista

Itsenäisyyspäivää vietettiin meillä jälleen varsin perinteisissä merkeissä: paljon hyvää, suomalaishenkistä ruokaa ja linnanjuhlat.

Alkupalaksi valmista kanttarellikeittoa, jota jatkoin hieman leipäjuustolla ja itse poimimillamme kanttarelleilla.

Tätä on vain pakko saada vähintään kerran vuodessa. Aina siitä asti, kun löysin reseptin. Kyseessä on siis tietenkin leipäjuustosalaatti puolukkakastikkeella.

Pääruokana oli tänä vuonna hirvenkäristystä juurestikuilla ja kanttarellikastikkeella.

Leipäjuustoa oli sen verran runsaasti, että siitä riitti vielä jälkiruuaksikin. Lakkoja ei löytynyt isonkaan marketin pakastealtaasta, joten vadelmiin oli tyytyminen. Toimi kuitenkin noinkin!

Linnanjuhlavalvojaisten snäkit olivat myös tuttua, perinteistä linjaa. Ruisnappeja ja -leipää kylmäsavuporo- ja lohitäytteellä, itse tehtyjä karjalanpiirakoita sekä munavoita.

Linnanjuhlissa oli tänä vuonna ilmeisesti ainakin seitsemän eläinlääkäriä, mutta itse onnistuin bongaamaan vain neljä. Vaan kaipa se oli ihan hyvin, kun toisella silmällä keskityin karjalanpiirakoiden vääntämiseen. Päivän muita aikaansaannoksia olivat piparkakkutaikinan tekeminen, pitkä lenkki koirien kanssa, kylpyhuoneen joulusiivous sekä saunominen pitkän kaavan mukaisesti.

Kai sitä joskus voisi kehitellä jotakin uuttakin näiksi juhlapyhiksi, mutta kun ne perinteet ne vain ovat niin rakkaita. Jopa vain muutaman vuoden jälkeen.