torstai 4. heinäkuuta 2013

Tohkeissaan


Pakko tulla hehkuttamaan, että mulla on kyllä nyt kivoin työ ikinä! Tämän vuoden kesätyöpaikka oli varmasti vuoden paras päätös... no, heti kissojen hankkimisen jälkeen. Olen aina aikaisemmin ollut kovin kiintynyt vapaa-aikaani ja ollut kovinkin mieluusti lähdössä töiden jälkeen kotiin, mutta hitto kun tuolta ei tekisi mieli lähteä! Olen jäänyt useina päivinä työaikani päätyttyä seuraamaan, miten kesken jääneet potilastapauksemme ovat päättyneet. Ihan vain omasta mielenkiinnosta, ilman rahallista korvausta. Oppimismielessä, omasta innostuksesta kummuten. Ja on ihan mahtavaa, että vihdoin se oppiminen on mahdollista. Neljä vuotta siihen meni, mutta vihdoin olen sellaisessa pisteessä, johon voin olla tyytyväinen.

Sen lisäksi mulla on älytön draivi pieneläinsairauksien kertaamisen suhteen. Se on musta yksinkertaisesti vain huippukivaa ja -mielenkiintoista. Etenkin nyt, kun on aikaa, eikä kukaan pakota. Sitä mä tekisin nyt kaiket päivät, jos ei olisi muita velvotteita. Olenkohan tulossa hulluksi? Toisaalta tietty tiedonjano ei varmastikaan ole pahitteeksi tällaisessa professiossa.


Samalla mua myös sekä kauhistuttaa, että riemastuttaa ajatus alkavasta klinikkavuodesta: käytännön oppia koko vuosi! Mihin neljä edellistä katosi? Toisaalta vuoden päästä tähän aikaan mun pitäisi hallita valtava teoria- ja käytännön osaaminen voidakseni tehdä töitä - niin, eläinlääkärinä. Aika hullua.

Vaan riemullisinta on se, että olen saanut varmistuksen sille, että tämä on todella se, mitä haluan tehdä. Kevään epäröinnit hiiteen, tätä mä haluan ja tämän mä oikeasti tulen jossakin vaiheessa vielä hanskaamaan. Rakastan olla noiden pieneläinten kanssa tekemisissä. Nuo pienet olennot läikäyttävät mieleeni ilon tunteen, yhä uudelleen ja uudelleen. Ja pakko sanoa, että olen saanut kokea myös useita ihan huippuja asiakaskontakteja, joista on jäänyt hyvä mieli pitkäksi aikaa. On aina ilo kohdata lemmikinomistajia, jotka välittävät lemmikeistäään silminnähtävästi, vaikka klinikkaolosuhteissa tilanteet ovatkin aina mitä ovat. Eivät siis aina niitä kaikkein onnellisempia.

Uudet "hoitajasakset"

Tätä osa-aluetta en ammatinvalintaa tehdessäni osannut kunnolla edes ottaa huomioon, mutta on hienoa huomata, että se tuo vain lisäarvoa valinnalleni. Saan olla eläinten, mutta myös eläinihmisten kanssa tekemisissä. Olen kulkenut pitkän tien, kun ottaa huomioon, että eläinkauppa-aikoinani jättäydyin ujona mieluiten taka-alalle puurtamaan kaikkea muuta kuin asiakaspalvelutehtäviä ja vapautin kauppiaan keskittymään siihen puoleen. Mutta sieltä se kaikki lähti, vähittäisestä rohkaistumisesta ja hyvästä roolimallista. On ilo huomata, että jokaiselta aiemmalta työpaikaltani olen napannut mukaani muutakin kuin merkinnän CV:een.

Sen, mitä tältä nykyiseltä jää, aion arvioida vasta kesän lopussa, mutta jo tässä vaiheessa saldo on 100-prosenttisesti plussan puolella.

18 kommenttia:

  1. Ihanaa, että viihdyt töissä! Täällä on yksi joka haaveilee eläinlääkärin urasta tulevaisuudessa :) Olisi tosi kivaa jos voisit tehdä "My dayn" työpäivästäsi :) Kertoisit millaisia tapauksia hoidit ja mahdollisuuksien mukaan kuvien kera :) Millaiset työajat sinulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti vaitiolovelvollisuus tekee mahdottomaksi moisen postauksen :) Jonkun ihan mielikuvituksellisen, keksityn version voisin ehkä kirjoittaa :D Työaikani vaihtelevat, teen vuorotyötä :)

      Poista
    2. Joo! Tee mielikuvitus duunipostaus! :)
      Sape

      Poista
  2. Oi miten ihanan positiivinen kirjoitus! Tätä tunnetta toivon itselleni sitten joskus, kun pääsen unelmieni eläinlääkikseen (tänä keväänä ei onnistunut). :) olen niin onnellinen puolestasi!

    -Vanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, ihan varmasti tuo hetki vielä koittaa, kunhan jaksaa pakertaa :) Kiitos ja tsemppiä koitokseen!

      Poista
    2. (Mihinköhän Blogger hukkaa puolet mun vastauksista? Tähänkin jo kerran vastasin... :o)

      Mutta niin, tunne on kyllä saavutettavissa, vähän työtä se vain vaatii... :) Kiitos paljon ja tsemppiä koitokseen! :)

      Poista
  3. Moi! Täällä kirjoittelee tänä syksynä eläinlääkiksessä aloittava opiskelija. Onko kuinka tavallista, että ihmiset ostavat oppikirjansa eläinlääkiksessä? Onko joitain tiettyjä teoksia, joista on enemmän hyötyä ja ne kannattaa ostaa itselleen? Saako kirjoja lainattua kirjastosta helposti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tavallista. Itsekin ostin etenkin alkuun lähes kaikki kirjat. Myöhemmin on oppinut hiukan paremmin arvioimaan, mitä tarvitsee ja mitä ei. Turhia kirjoja voi myös helposti myydä alempikurssilaisille ja omansa ostaa ylempikurssilaisilta halvalla käytettyinä. Kirjastosaatavuus vaihtelee kovasti: joitakin kirjoja saa hyvin, toiset ovat kiven alla. Itsellä ei tosiaan ole kauheasti ollut tarvetta tutkailla kirjaston tarjontaa :) Mutta tsekkaappa EKY:n keskustelupalsta, sieltä löytyy myytäviä kirjoja.

      Poista
  4. Mahtava kuulla että epävarmuus on tiessään! Eli olet siirtynyt epämukavuusalue on muuttunut mukavuusalueeksi. Se on hienoa kehitystä :) Minusta olisi todella hyödyllistä jos tekisit postauksen missä kerrot millaisia epävarmuuksia tulee eläinlääkäriksi opiskellessa vastaan, miltä ne tuntuvat ja miten ne menevät ohitse. Onhan nuo epävarmuudet kuitenkin normaaleja, joten helpottaisi varmaan monia tajuta se, ja lukea että niistä pääsee ylitse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja pidän mahdollisena, jopa todennäköisenä, että vastaavia epävarmuuden hetkiä on vielä edessäpäin :D Mutta nyt tunne on taas vahva ja unelman päästä saatu kiinni :) Pitääpä laittaa mietintämyssyyn, mitä aiheesta saisi irti postausmielessä!

      Poista
  5. Hienoa että olet taas varmempi valinnastasi. :)

    Osaatko muuten sanoa miten koiran raakaruokavaliossa pitäisi ottaa huomioon munuaisten vajaatoiminta? Eläinlääkärin mukaan "urea-arvot ovat koholla", mutta ei ollut sitten osannut suositella muuta kuin jotain royal canine nappulaa. Luissa on toki paljon fosforia, mutta pitääkö proteiinin saantiakin vähentää? Tai tuleeko mieleen jotain muita asioita, joita olisi hyvä ottaa huomioon?

    Hauskaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja siis eniten epävarmuutta aiheuttanut tekijä on ollut, että tuleeko musta ikinä riittävän hyvää (itselleni). Nyt alkaa taas uskoa :) Aaa miten vaikea kysymys! Munuaisvikaiselle suositellaan fosforinsieppaajia (Renalzin, Ipakitine), lievää proteiininsaannin rajoitusta, kaliumlisää erityisesti kissoille... mutta miten nämä toteuttaisi BARF:ssa, onkin jo haastavampi pulma. Ottaisin sinuna melkein yhteyttä johonkuhun koirien ravitsemusneuvojaan ja kysyisin apua :) RC:tä en ainakaan itse syöttäisi...

      Poista
    2. Pitääpä juu kysellä joltain ravitsemusneuvojalta. Kiitti vinkeistä! :>

      Poista
  6. *superkateellinen*, tota itsekin haluan työltä! En tiedä, onko se koskaan mahdollista :-S Jokin päivä töissä -postaus olisi kyllä tosi mielenkiintoinen, harmi jos et voi sellaista tehdä. Ehkä syksyllä sitten taas päivä koulussa -postaus? :)
    -rea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten työt vain vaihtoon ;) Vain itsehän siihen voi vaikuttaa. Joo, voin yrittää ainakin syksyllä jotakin päivä-postausta, tosin se on aika hankalaa, kun eläinsairaalassa ei saa ottaa kuvia ja salassapitovelvoite pätee sielläkin. Mutta jotakin yleispätevää voin kirjoittaa. Tai tosiaan ihan jotain mielikuvituksellista työpäivä-kirjoitusta, jos sellainen jaksaa kiinnostaa :D

      Poista
  7. Miten mahdollista tuonne on päästä töihin jo kakkosvuoden jälkeen? Pitääkö olla ensin toiminut vastaanotossa, että edes harkitsevat? Tuleeko siitä joku yleinen hakuilmoitus, vai mistä sitä pitää kysellä, ja milloin? Auttaako jos on ollut muulla pieneläinklinikalla hoitajana? Anteeksi kysymystulva, minuakin kiinnostaisi "unelmatyö" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, kannattaa huomioida, että se mikä on mulle huippua, saattaa jollekulle muulle olla laimeaa tai jopa kurjaa ;) Kannustan siis lämpimästi harkitsemaan omiakin polkuja!
      Itse kävin nimittäin läpi aika pitkän tien, ennen kuin pääsin tekemään, mitä haluan.

      Nykyiseen paikkaani vaadittiin aiempaa kokemusta alalta ja käytännössä sinne valittiin vain neljännen vuoden opiskelijoita, jotka olivat olleet jo aiemmin samassa paikassa töissä. Joku virallinen haku sinne vissiin järjestettiin, mutta itse sain paikan jo alkutalvesta ihan kysäisemällä, kun olin jo pitkään tehnyt siellä noita vastaanottohommia. Moneen muuhun eittämättä yhtä hyvään paikkaan voi päästä jo aiemmin ja ehkä helpommalla, joten ei kannata masentua :)

      Poista