Uudesta vuodesta ja sen kujeista

No niin, kokeilinpa nyt tähän postaukseen uutta kuvienhallintaohjelmaa. Hidastahan tuo oli ja ehkä vähän hankalaakin, mutta ehkä se siitä - ajan kanssa? Ehkä.

Uutta vuotta juhlistimme jo perinteeksi muodostuneella tavalla kotona keskenämme.

Myös auto-vaunu-yhdistelmä sai taustalle ilotulitteen mieleeni tuovan valokoristeen ja vaunun värivalot sopivat tunnelmaan hienosti.

Juhlaruuaksi kokkailimme raclettea. Juuston kanssa meinasi tulla vähän hätä, kun Jumbon Cittarin hyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi Prisma pelasti.

Ilmakuivattuun kinkkuun kääräistyt päärynälohkot toimivat kivasti raclette- ja sinihomejuuston kavereina. 

Ilotulitukset olivat täällä tänä vuonna poikkeuksellisen runsaat.

Tinoja valoimme vasta uuden vuoden päivänä saunan kiukaalla. Eivätpä ne meitä tulevaisuuden suhteen juurikaan viisastuttaneet, joten ei kai auta kuin malttaa odottaa.

Sen verran nyt ainakin on tiedossa, että työt jatkuvat näillä näkymin ennallaan. Kotikaan tuskin tulee vaihtumaan, mutta sisustukseen on suunnitteilla kohtalaisesti muutoksia. Lisäksi tuleva vuosi näyttäisi olevan matkustelun täyteinen. Ulkomaan matkoja on tiedossa ainakin neljä, todennäköisesti viisi. Neljä työhön liittyvää, yksi puhtaasti lomamatka. Ensimmäinen matkoista koittaa jo huomenna, kun lähden jälleen Italiaan kartuttamaan ekso-osaamistani. Antoisa viikko varmasti luvassa!

Sellaista toivottelen myös teille ja toki sitä ennen vielä oikein rentouttavaa viikonloppua!

Animal Inside Out

Muutama viikko sitten teimme pienen retken Heurekaan. 

Siellä on parhaillaan menossa näyttely plastinoiduista eläinten ruumiista jatkona muutaman vuoden takaiselle ihmisversiolle. Plastinoinnissa on siis lyhyesti muotoiltuna kyse siitä, että ruumiin nesteet ja rasvat on korvattu muovilla, jolloin ruumis säilyy, eikä ala hajota. Jos joku tämän tekstin lukija kokee olevansa kovin herkkä, ei alla olevia kuvia ehkä kannata katsoa. Anatomiasta kiinnostuneille niitä sen sijaan suosittelen.

 Näin pieneläinlääkärin näkökulmasta oli hienoinen pettymys, että kokonaisia koiria oli esillä vain yksi ja kissoja ei ollenkaan.

Kanit olivat hieman runsaslukuisemmin edustettuina, tässä kanin hermosto, aivot ja silmät.

Kissan aivot ja silmät.

Hevosen pään verisuonisto muovilla täytettynä.

Kani avattuna.

Suuri osa ruumiista oli eläintarhaeläinten. Tässä gorilla.

Siis tuo vasemmanpuoleinen. Eh-heh.

Nauta. Eläinlääkärin silmin havainnollistava kuva ns. "naula"-diagnoosin syntymekanismista. Kyseessä on siis tila, jossa nauta syö rehun mukana vahingossa terävän vierasesineen, kuten naulan, joka jää verkkomahaan ja voi sieltä pistää mm. sydänpussiin.

Kirahvi ja norsu. Norsu vaikutti mittasuhteiltaan ihan mammuttimaiselta, kun ruumiin osat oli eroteltu kauas toisistaan.

Ilta huipennettiin pieneen luksukseen eli racletteen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Helmiä

Oi voi, aikaa on taas päässyt vierähtämään luvattoman kauan. Olisi aika paljon kerrottavaa ja näytettävääkin, mutta aika tuntuu olevan kortilla ja illat toistavat samaa kaavaa, johon blogin avaaminen ei mahdu.

Melko pian edellispostauksen julkaisemisen jälkeen menin ja hankin uuden kameran, Olympus Pen e-pl7:n, jolla suurin osa postauksen kuvista on otettu. En ole vielä päässyt sinuiksi kameran asetusten kanssa, koska quite frankly - siihenkään ei ole ollut aikaa. Ensituntuma on kuitenkin ihan hyvä.

Yllä oleva kuva on otettu noin 5 metrin päästä ja varsin pimeissä olosuhteissa, mikä ei olisi vanhalla kameralla missään tapauksessa enää onnistunut.

Koti muuttui ystävänpäivän alla jälleen hempeän väriseksi.

Uusimpia sisustuselementtejä ovat kameran kylkiäisinä saatu Mini Block -valaisin, jollaista olen kuolannut jo vuosia sekä pari uutta sisustusjulistetta Deseniolta.

T on poikennut kylässä pariinkin kertaan - ennen ystävänpäivää ja nyt viime viikonloppuna.

Ensimmäisellä visiitillä nautiskelimme ehkä talven viimeiset racletet ja uskaltauduimme käyttämään grilliä pöydällä, niin kuin asiaan kuuluu. Yllättävän vähän se siinäkään kärytti ja herkut maittoivat kaikille.

Sunnuntai-aamuna yritimme päästä brunssille, mutta olimme liian myöhään liikkeellä emmekä päässeet kumpaankaan kahdesta vaihtoehdostamme. T:n toiveesta menimme sitten Dixin uuteen kiinalaista ja japanilaista yhdistelevään buffet-ravintolaan, jossa olikin monenlaista herkkua tarjolla.

Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin ystävänpäivän kunniaksi pakko päästä brunssille. Tällä kertaa olimme ajoissa liikkeellä ja saimme varattua pöydän ravintola Casa Maresta Lauttasaaresta.

Brunssi oli melko buffetlounas-tyyppinen ja aamupala-asioita oli aika rajallisesti tarjolla. Ruuat olivat kuitenkin viimeisen päälle ja pöytävarauksemme oli niinkin myöhäisenä ajankohtana kuin klo 13, joten ei juuri haitannut.

Pääruuat jäivät jälleen alkuruokien varjoon, mutta eipä tuo haittaa, kunhan alkuruokia on riittävästi! Haha.

Jälkiruuissa näkyi päivän teema.

Uudessa kamerassa on kääntyvä näyttö huikeita selfieitä varten, joten pitihän sitä yksi kaverikuvakin ystävänpäivän kunniaksi läväyttää. Lupaan olla ottamatta tavaksi, haha.

Eipä mulla muuta tällä kertaa, mutta yritän palata asiaan jälleen lähiaikoina. Kiitos ja anteeksi. Mukavaa alkanutta maaliskuuta!