perjantai 30. syyskuuta 2011

Lampaita ja varsoja

Jee, tentti on ohi! Jee, on viikonloppu! Jee, O tulee tänään käymään! Jee, oon jo melkein siivonnut ja ehtinen ottaa vielä päikkäritkin! That is, jos saan tän postauksen kohtalaisessa ajassa valmiiksi.

Tosiaan tää viikko oli mun osalta aikamoista tylsäilyä ja pänttäystä. Silti tentti tuntui aika vaikealta, vaikka tekaisinkin sen neljä kysymystä alle tunnissa. En vain ollut tainnut tajuta, että listerioosi ja sertolinsolukasvaimet olivat se kurssin oleellisin juttu. Jostakin hämärän peittoon jäävästä näkökulmasta. Oh, well.

Koska muusta ei nyt niin ihmeellistä kerrottavaa ole, palataan hetkeksi viime viikonloppuun. Mähän kehuskelin etukäteen kovasti aikovani nautiskella vain omasta ratkiriemukkaasta (ja ehkä vähän Pathologic Basis of Veterinary Diseasenkin) seurastani, mutta se plääni hiukan kosahti, kun S päätti sittenkin ängetä tänne viikonlopuksi. Sain sen tosin onneksi puhuttua viettämään osan ajastaan lapsuudenkaverinsa kanssa, että ehdin hiukan lauhdutella soimaavaa omaatuntoani. Lauantaina käytiin ostoksilla ja kokkailtiin meksikolaista salaattia. Sunnuntaina käytiin perinteisesti koiralenkillä hiukan spessummissa maisemissa. Tarkoituksena oli suunnata Pitkäkoskelle, mutta GPS neuvoikin eri reittiä kuin viimeksi ja kas, mihin pölähdimmekään.


On se jännä, miten täällä Helsingin ja Vantaan rajamailla riittääkin tätä maalaisidylliä :D

Käveltiin hiukan matkaa joenvartta ja mentiin sitten katsomaan eläimiä


Eivät taida ymmärtääkään, kuinka onnellisia saavat lätistään olla...

Onko vuohilla aina tuollaiset viirupupillit?




Taikkis oli yllättäen ihan skarppina


Ja Taikkiksen haaveiden täyttymys taisi olla tämä, kun yksi lampaista kiinnostui siitä ja tuli haistelemaan.Taikkis oli varmasti ollut valmis ottamaan sen kotiin mukaan.

Iippu puolestaan olisi ainakin ilmeestä päätellen vetäissyt facepalmit, jos olisi pystynyt.

"Anna mun kaikki kestää..."

"Äiti eihän toi penikka voi olla tosissaan, eihän?"

Maalaismaisemista meidän piti jatkaa vielä sinne koskelle asti, mutta muistin yhtäkkiä, että pentukurssi pidettiin ko. sunnuntaina tuntia aikaisemmin, joten tuli kiire lähteä pois. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.

Pentukurssia on jäljellä enää yksi kerta, mutta agility jatkuu vuoden ympäri. Taika on oppinut nopeasti takaakierrot ja hiukan ollaan harkkailtu jo sylikäännöksiä eli sylkkäreitäkin. Putkesta tyttö innostui nyt maanantaina siinä määrin, että kun hetkeksi unohduin juttelemaan ohjaajan kanssa, enkä järjestänytkään neidille ohjelmaa, Taikkis kirmasi viereiselle putkelle ja vetäisi sen pari kertaa läpi. Eikä muuten yhtään hidastanut menoa, vaikka toisella kertaa putkessa oli vastassa lk collie, vaan ihan sujuvasti kävi ohitus! Että innostuksen tai vauhdin puutteesta ei meillä tämä harrastus ainakaan jää kiinni, hehe.

Ai niin ja kävin mä toki tiistaina hiukan sosiaalistumassa varsajaisissa.


Meidän kolmosten rasti oli Varsapuistikossa. Tuo patsas on siis se, jonka me ekyläiset vappuperinteenämme pintelöimme. Rastilla piti osata sijoittaa oikeaan paikkaan paperilappu, jolla luki tietty kehonosa latinaksi, siis tyyliin m. gluteus takamusta vasten. Lappuja piti ehtiä sijoittaa paikoilleen viidessä minuutissa niin monta kuin ehti ja ne piti pitää paikoillaan keinolla millä hyvänsä. Rastien ohella varsoilla oli mahdollisuus kerätä lisäpisteitä keräämällä adressi täyteen nimiä ja koirankakkapussi täyteen (kakkaa).

Kainona toiveenani olisi ollut päästä näkemään uusia varsoja vihdoinkin ihan kunnolla, mutta saavuin paikalle sen verran myöhään, etten ehtinyt nähdä kuin pari joukkuetta. Hauskaa oli silti! Piipahdin nopeasti jatkoilla ja sitten kiltisti kotiin nukkumaan, jotteivät edellisvuoden kujeet päässeet toistumaan :P


Ja kuten ehkä nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, askartelin elinpatoa vältellessäni myös uuden bannerin, järjestyksessään blogin kolmannen, saadakseni eläinlääkisaiheen ja tietysti Taikamaisterinkin esille. Ja no, olihan se vanha aika kulahtanut, hehe. Muutama jo ilmaisikin tykkäävänsä uudistuksesta, toivottavasti tunne on kollektiivinen. Mä oon ainakin ihan tyytyväinen.

Lisäksi on huippua, että noin moni on vastasi sivupalkin kyselyyn! Kiitos! :) Pitäneekin nyt alkaa hautoa jotain postausideoita, joista olisi hakijoille iloa. Tuntuu vain, että päällimmäiset asiat olen jo kertonut. Vinkkejä ja toiveita saa toki aina heitellä!

Galenoksen poistuminen on herättänyt paljon keskustelua ja itsellänikin on noussut monta negatiivista ajatusta aiheesta sitten tuon viime postauksen. Päällimäisenä ehkä se, että tulevatko hakijamäärät nyt räjähtämään käsiin, nousevatko pisterajat pilviin, ratkotaanko sisäänpääsypaikat desimaalipelillä ja millä nyt mitataan motivaatio juuri lääkiksiin hakemiseen? Päätyykö sisälle nyt paljon sellaisia, joille eläinlääkis tai muut lääkikset eivät ole sen suurempi intohimo tai unelma, vaan jotka nyt vain kemiaa ja fysiikkaa osaavina tulevat kokeilemaan. Vaan eipä jossittelu tässä enää oikein auta, näyttäköön tulevaisuus, onko uudistus hyvä vai huono.

Näine ajatuksineni toivottelen aurinkoista viimeistä kesäpäivää ja viikonloppua lukijoille!

maanantai 26. syyskuuta 2011

So long, Galenos

Kyselyn perusteella suurin osa lukijoista (tai ainakin vastaamaan uskaltautuneista) hakee tai harkitsee eläinlääkikseen hakemista. Oletteko kuulleet, että pitkään huhuttu Galenoksen poistuminen pääsykoevaatimuksista olisi nyt sitten oikeasti toteutumassa? Epione-valmennuksen sivuilla kerrotaan näin:


Galenos poistuu pääsykoevaatimuksista!


23.9.2011
Jahas,

niinhän se kävi että iso G tuli lopulta tiensä päähän. 

Itä-Suomen Yliopiston terveystieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksessa 22.9.2011 esityslistan kohtana numero 14 käsiteltiin "Terveystieteiden tiedekunnan vuoden 2012 opiskelijavalintojen valintaperusteiden hyväksyminen/päävalinnat ". 
Esityslistan mukaan
"Valtakunnallisen lääketieteen alan opiskelijavalintatoimikunnan kokouksessa 29.8.2011 päätetyn mukaisesti lääketieteen alan valintakoe vuoden 2012 opiskelijavalinnassa perustuu seuraavaan:
Valintakoe perustuu lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaisiin biologian, fysiikan ja kemian pakollisiin ja syventäviin kursseihin (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003, Opetushallituksen määräys 33/001/2003) sekä valintakokeessa jaettavaan aineistoon."


Tämänhetkisen tiedon mukaan esitys on hyväksytty sellaisenaan.  Muiden yliopistojen tiedekunnat käsittelevät asian kokouksissaan ensi viikon alussa, ja valtakunnallinen opiskelijavalintatyöryhmä julkaisee asiasta tiedotteen ensi viikon loppupuolella.

Pääsykoe tulee siis perustumaan lukion opetussuunnitelman sisältämiin biologian, fysiikan ja kemian aiheisiin sekä kokeessa jaettavaan aineistoon.
Lukion opetussuunnitelmaan voi tutustua täällä: http://www.oph.fi/download/47345_lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2003.pdf jossa
luku 5.7 Biologia (kurssit 1-5), sivut 129-135
luku 5.9 Fysiikka (kurssit 1-8), sivut 143-149
luku 5.10 Kemia (kurssit 1-5), sivut 151-155

Pääsykokeesta tulee saamaan pisteitä seuraavasti:
Valintakoe, muunnetut lopulliset pisteet (maksimi)  72p
Ylioppilastutkintotodistus 84p
Yhteensä 156p

Ylioppilastutkintotodistuksesta annetaan pisteitä neljästä kokeesta:
- Äidinkieli / korvaava koe
- Vieras kieli, pitkä oppimäärä tai toinen kotimainen kieli, keskipitkä tai pitkä oppimäärä
- Ainereaali (biologia, fysiikka tai kemia) tai reaali
- Muu kuin edellä käytetty ainereaali tai reaali tai matematiikka

Pisteitä yo-tutkinnosta saa seuraavasti:
- Äidinkieli, pitkän oppimäärän mukaiset kokeet, ainereaali (bi, fy, ke), reaali:
L = 21, E = 18, M = 15, C = 12, B = 9, A = 6 pistettä.

- Muut kokeet:
L = 16, E = 13, M = 10, C = 7, B = 4, A = 1 pistettä.

Neljästä aineesta annetaan yhteensä enintään 84 pistettä.

Kuopioon valitaan ensi keväänä yhteensä 132 opiskelijaa joista yhteispisteillä 79 ja valintakokeella 53, sekä tämän lisäksi 5 opiskelijaa varasijoille valintakokeella.

Lähde:  Terveystieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston esityslista 22.09.2011 Asianro 14, liite 9 "Esitys terveystieteiden tiedekunnan päävalintojen valintaperusteiksi vuodelle 2012"
Oman tiedekuntani puolelta en asiasta ole vielä kuullut, mutta oletan, ettei elukka lähde sooloilemaan, vaan uudistus tulee koskemaan sitäkin.

Kemian ja fysiikan, ilmeisesti myös biologian lukiokurssien tärkeys (lue: välttämättömyys) nousee siis ihan uusiin sfääreihin. Lukiossa nämä kurssit lukeneiden abien urakka helpottuu, kun pääsykoekeväänä ei tarvitse sisäistää vielä Galenostakin ja kilpailla monta kuukautta kauemmin sitä lukeneiden kanssa. Uudistuksella varmaan pyritäänkin saamaan lukiolaiset vähemmin välivuosin sisään - taloudellista!

Toisaalta kaltaisteni lukiossa fy/ke/bi -osaston skipanneidenkin osalta luettavan määrä vähenee, joskin lukiokurssit täytynee kahlata sitten entistäkin tarkemmin läpi.

Galenoshan ei tunnetusti lukeudu mihinkään kirjallisuuden helmiin, joten muutokseen voitaneen olla tyytyväisiä, vai? Millaisia ajatuksia tämä teissä lukijoissa herättää?


perjantai 23. syyskuuta 2011

Talking loud, not saying much

Hellurei ja hellät tunteet! Ei mulla oikeastaan mitään asiaa ole, koska aika kuluu (lue: sen pitäisi kulua) pääasiassa tällaisten parissa:


Kuumeinen(haha) valmistautuminen elinpatologia kakkosen rästitenttiin is on! Viime keväänähän päätin skipata kyseisen koitoksen ihan suosiolla, koska Taika kotiutui ihan pari päivää ennen tenttiä ja keskittymiseni loppui siihen paikkaan. First things first - eläinlääkiksessäkin.

Vaikka pentu on kasvanut, on sen tarmo yrittää viedä mun keskittymiseni pois opiskeluista edelleen ihan kunnioitettavalla tasolla. Niinpä ollaan harkkailtu aina lukemisen lomassa mm. "targetin" tökkimistä nenulla, takaakiertoja agilitya varten sohvanjaloilla ja ihan perustokoa myöskin. Täytyy sanoa, että olen kyllä todella tyytyväinen Taikkiksen keskittymiskykyyn, sinnikkyyteen, ahneuteen, nopeuteen, fiksuuteen ja taistelutahtoon (ärrieri). Harmi vaan, että itse olen aika käsi, koirasta kun olisi vaikka mihin.

"Töks"

"Nami?"

Viikonlopuksi mulla ei ole mitään spessua suunnitteilla. O poikkesi eilen/tänään ja S olisi tullut viikonlopuksi, mutta jouduin kieltäytymään kunniasta, jotten löydä elinpatoa edestäni jälleen parin kuukauden päästä. Nolifettelyä ja kotihiireilyä siis luvassa, mutta - quite frankly - mä kehtaan tunnustaa jopa pitäväni tällä kertaa ideasta.

Tenttiä edeltäville viikoille tyypillisesti koti kiiltelee puhtauttaan ja kaikki muutkin tylsät kotityöt on hoidettu huomiotaherättävän tunnollisesti. Ihmissuhdepuolella on kuohunut kuin skumppapullossa vapunpäivänä, joten mieltäni piristääkseni mun oli yksi päivä kaivettava kaikki syyskoristeet ja tuikkukipot esiin ja päivitettävä keittiön ilme vuodenaikaan sopivaksi. Nyt olenkin melkein joka ilta sitten poltellut kanelin, sokerin ja vaniljan tuoksuisia tuikkuja - huumaava, melkein jouluinen tuoksu!






Lasikulhon pohjalla saisi olla erilaisia kuorellisia pähkinöitä, mutta ilmeisesti ne ilmestyvät kauppoihin vasta joulun alla...

Pentikin poro pääsi jo edustamaan, vaikka jouluun onkin vielä aikaa


Ihana, ihana syksy <3 Lähentelee nykyisin jo mun lempivuodenaikaa - ainakin tämä värikäs alkupuoli ja arkeen palaaminen.


Vaan kai se on palattava taas prujujen pariin. Nyt viimeiseksi olisi vuorossa aivolisäkkeen patologia ja sitten taidan palkita itseni jaksolla HIMYMiä.

Kiitos muuten kaikille ihanille sivupalkin kyselyyn vastanneille <3 Lisääkin mahtuu vielä! ;)




sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Not a bad start



Ja takaisin sorvin ääreen näin arkikuulumisten muodossa. Kolmas opiskeluvuoteni on alkanut juuri niin vauhdikkaasti kuin toivoinkin - jopa siinä määrin, että viime perjantaina A:n ja N:n kanssa viettämästämme tyttöjen illasta palatessani tein sen, mitä olen kauan pelännytkin: nukahdin ensimmäisen viikon väsyttämänä lähijunaan ja heräsin kahden aseman päässä siitä mitä piti. Onneksi taksit kulkevat! Viime lauantaina puolestaan oli kurssikaverini synttärit ainejärjestömme uusissa tiloissa eli Sellissä ja torstaina Selliappro eli eläinlääkiksen ihkaoma tapahtuma, jossa kierrettiin EKY:n entiset ja nykyiset toimipisteet läpi. Näistä molemmat sujuivat ainakin omalta osaltani varsin rauhallisesti ja olin kumpanakin iltana jo hyvissä ajoin kotona.




Viime perjantaina oli myös ensimmäinen pentukurssikerta ja tänään sitten toinen. Taikan on ollut aika vaikea keskittyä harjoituksiin muiden koirien läsnäollessa, joten harjoitus tulee todella tarpeeseen ja muutenkin ohjatuissa treeneissä käyminen tsemppaa aina ihan eri tavalla treenaamaan kotonakin. Koulutuskentälle kävellessäni mieleen palasivat elävästi ensimmäisen täällä vietetyn syksyn muistot. Kävimme nimittäin silloinkin samaisella kentällä treenaamassa arkitokoa Iipun kanssa. Tämän postauksen syyskuvat ovat noissa maisemissa räpsittyjä.






Erityisen kivaa oli ekoissa agilitytreeneissä maanantaina. Olin etukäteen stressannut hiukan Taikan rasavilliä käyttäytymistä, mutta onneksi koko ryhmämme koostui aloittelevista pennuista ja Taikkis yllätti positiivisesti keräten ohjaajaltakin kehuja reippaudestaan ja oivalluskyvystään. Emme tosin tehneet vasta kuin putkea (myös sitä mustanväristä, jota Iippu aina pelkäsi!) ja hiukan ohjausharjoituksia, mutta ihan perusjutuista onkin parempi aloittaa. Ohjaaja oli muutenkin oikein pätevän oloinen ja korjasi heti kaiken, mitä tein väärin, joten mullakin saattaa olla jotain toivoa. Jäi siis oikein hyvä fiilis, eiköhän tästä ihan mukava harrastus meille urkene :)

Sienikuvien määrästä päätellen mun kannattais vissiin kouluttaa Taikkiksesta kanttarelli- eikä mitään agilitykoiraa...

O poikkesi viime viikon sunnuntaina Lahden reissultaan täällä ja hurautti nytkin torstai-iltana viettämään tänne viikonloppua. Kävimme tyttöjen kanssa vähän spessummilla koiralenkeillä, heittämässä frisbeegolfia, katsomassa positiivisesti yllättäneen "Crazy, Stupid, Love"-leffan Flamingossa, herkuttelimme karppipizzalla, kebabilla ja dippiseteillä ja lauantaina pyörähdimme Tiksin yössä. Hyvin on siis tullut rentouduttua ja palauduttua uutta viikkoa silmällä pitäen.



Tänään tilasin ainoan kolmosvuonna tarpeelliseksi katsomani kirjan tulevaa lihantarkastuskurssia silmällä pitäen. Huomattavasti edellisvuosia halvemmalla siis päästiin! Epidemiologian ja APEAn kurssit koostuvat monista palautettavista töistä ja projekteista - tänään olen esimerkiksi saanut lueskella läpi erilaisia alaamme liittyviä tutkimusartikkeleita, joista piti äänestää neljää tarkemman tutkiskelun kohteiksi. Kirjoiteltavana olisi myös kotitentti, eli neljä kurssiin liittyvää kysymystä, joita pitäisi pohdiskella kahdeksan sivun verran ja parityönä 1-2 sivun tutkimussuunnitelma metsäkissojen terveystilanteen kartoittamisesta. Lisäksi teemme ryhmätyötä kahdesta Suomessa vielä esiintymättömästä sikojen sairaudesta (PRRS ja AD). Ideana on luoda yksityiskohtainen näytelmä/video/muu esitys, jossa  kuvataan tautien puhkeaminen ja torjunta keksityllä tilalla. On ollut aika haastavaa päästä sisälle tällaisiin innovatiivisiin opetustapoihin, kun on vain kaksi vuotta tottunut istumaan passiivisesti luennoilla ja lukemaan kotona tenttiin. Kai tällainen rutiinien rikkominen on kuitenkin välillä ihan tervettä ;)

Tämän pidemmittä löpinöittä taidan kuitenkin siirtyä kotitöiden puoleen ja toivottaa lukijoille oikein energistä viikon alkua!

torstai 15. syyskuuta 2011

Viva España, osa 2

Kolmantena päivänä päätimme lähteä tutustumaan Rondaan, koska halusimme nähdä hiukan toisenlaista Espanjaa - rotkoja ja vuoristoa. Bussilippu maksoi muistaakseni n. 8e ja ajomatka taisi kestää vajaan pari tuntia per suunta.


Aluksi tie kulki pitkin rannikkoa, tutunnäköisiä maisemia. Kääntyessämme sisämaahan maasto muuttui täysin.

Kuivahkoksi päässyt laidun?

Edessä 44 km mutkia ja kapuamista pitkin vuoren rinteitä






Täältäkö mun vuohenjuustoni on kotoisin?

Tie Rondaan oli varsin leveä ja hyväkuntoinen - ei siis sellaisia jyrkkiä nousuja ja neulansilmiä, joissa saisi pelätä henkensä puolensa. Maisemat olivat kuitenkin aika huikeat, mitä ylemmäs nousimme. Asutusta ei rinteillä näkynyt, joten tulin moneen kertaan pohtineeksi, miten joku on ylipäätään keksinyt perustaa kaupungin tuollaisen taipaleen päähän.


 Vaan varsin kaunis ja eläväinen kaupunki sieltä lopulta paljastui.


Meneillään oli jonkinsortin markkinat, joten suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli kiinni...

Härkätaisteluareena vuodelta 1784. Voisitteko espanjalaiset jo pikku hiljaa luopua tästä kulttuuriksi kutsumastanne eläinrääkkäyksestä? :(





Meitä Rondassa kiehtonut erityispiirre on se, että vanhakaupunki on rakennettu rotkon ympärille - ei ehkä varsinaisesti helpoimpaan tarjolla olleeseen paikkaan.








Kaktuksia!

Ja pakolliset turistikuvat...




Rotkolla käytyämme vietimme pitkän aikaa yrittäen löytää avoinna olevan ravintolan - turhaan. Kellonajasta ja markkinoista johtuen sellaista ei tullut vastaan, vaan jouduimme kiirehtimään Fugeen palaavaan bussiin kurnivin vatsoin.

Neljännen päivän aamulla suuntasimme ensimmäistä kertaa rannalle.

Ei ihan kovin turistisesonki enää päällä, suurin osa auringonpalvojista taisi olla paikallisia.





Pääsin lempipuuhaani, simpukoiden keräilyyn

Uskaltauduimme uimaankin ja vesi oli juuri niin jäätävän kylmää kuin millaiseksi sen muistinkin. Aikansa sinnikkäästi vedessä kärvisteltyään siihen kuitenkin tottui ja uimisesta saattoi nauttia.


Aurinkorasvasta huolimatta onnistuin polttamaan naamaani ja selkäni - en onneksi kuitenkaan kipeiksi asti. Vahingon huomasin vasta illalla todettuani Miramar-kauppakeskuksen peilistä muistuttavani väriltäni enemmän paloautoa kuin kahvipapua.


Miramarista löytyivät samat Bershka, Stradivarius, Zara ja Pull&Bear kuin keskustastakin ja lisäksi tietysti monia pienempiä liikkeitä ja kyllä, H&M. Aluksi meinasin lähteä ostoskeskuksesta tyhjin käsin, mutta Bershkasta löytyivät lopulta ihanimmat farkut ikinä - syysväreissä lila ja petroli ;)

Parhaiten mieleen jäi kuitenkin tämä näky:

Jyrsijäterroja? Ei, vaan...

Ihan jotain muuta :(


Pennut nähdessäni tajusin yhtäkkiä, miksi rotukoirien osuus ainakin katukuvassa oli niin pieni: Espanjassa on  tavallista hankkia koira eläinkaupasta. Sekarotuinen, mitä ilmeisimminkin pentutehtaasta kotoisin oleva sellainen. Likaisen ja apaattisen oloinen, puutteellisesti sosiaalistettu. En tiedä, oliko näiden tarkoitus vedota ennemmin ihmisten hyväntahtoisuuteen vai sääliin. Ikävä kyllä jokainen tällaisista oloista pelastettu pentu merkitsee kaupalle, että kysyntää on ja myyntiin kannattaa ottaa lisää. Isoiksi kasvaneet, myymättä jääneet pennut tuskin pääsevät kasvamaan aikuisiksi asti.

Olin kyllä jo etukäteen täysin tietoinen siitä, että tällainen on Keski-Euroopassa ihan yleistä. Espanjassa ei taida vieläkään olla eläinsuojelulakia, joka ylipäätään voisi pentujen oloihin puuttua. Jotenkin asian todistaminen omin silmin kuitenkin kosketti - etenkin kun kotona odotti aivan erilaisista oloista ja eri kriteerein hankittu koiralapsi.


Eikä akvaariokaloillakaan hulppeat olot olleet... liian pieniä altaita, suuri kalatiheys eikä kasveja missään...

Ei varmaan tarvitse kertoa, että tällaisesta eläinkaupasta ei tehnyt mieli tuoda Taikinalle tuliaisia.

Viimeisinä päivinä laiskistuin niin kuvaamisen kuin aktiviteettien keksimisen suhteen ja otin ihan vain rentoutumisen kannalta. Kävimme rannalla, ostoksilla ja iltaisin syömässä sekä kävelimme ympäri kaupunkia. Eräästä syrjäisestä liikkeestä löysin jopa pinkin vuosijuhlapuvun ensi keväälle!






Renfen odottelua Los Bolichesissa

S löysi päivän väreihinsä sopivat Karhut, siis suomalaiset kengät Espanjasta,kätevää!



Aika kuiva joeksi


Sunnuntai-iltana aloitimme sitten epätoivoiselta tuntuneen tehtävän: tavaroiden sullomisen takaisin matkalaukkuihin. Painorajojen (ja huijanneen vaa'an) vuoksi jouduimme hakemaan molemmille uudet käsimatkatavaralaukut, jotta saimme kaiken tasapainotettua. Unta ehdimme nautiskella tunnin, ennen kuin päivällä paikalle järkkääämämme taksikuski saapui. Renfellä (siis jos niitä olisi kulkenut yöllä) matka lentokentälle olisi kestänyt n. 45 minuuttia, joten olimme varanneet taksimatkaan saman verran aikaa. Kuskilla oli kuitenkin ilmeisesti kiire nukkumaan, sillä löysimme itsemme kentältä raahamasta laukkujamme jo n. 15 minuutin kuluttua! Saimmekin jonosta hyvät paikat, joten odottelu sujui jouheasti ja itse lento lähinnä erinäisissä huonoissa asennoissa nukkuen heti kun Málagan upea öinen valomeri oli kadonnut näkyvistä.


Tyypillinen sivukatu

Kaiken kaikkiaan aivan ihana reissu siis takana ja teki mulle ihan hyvää huomata, että matka voi olla onnistunut, vaikka joka päivälle ei olisikaan mitään sen kummallisempaa aktiviteettia järjestettynä :)


PS. Lisäsin sivupalkkiin kyselyn teille lukijoille kartoittaakseni hiukan, kuinka paljon nimenomaan eläinlääkiksestä/muista lääkiksistä kiinnostuneita siellä ruutujen takana on ja kuinka moni on eksynyt tänne jostakin muusta syystä. Osaan sitten ehkä miettiä postausten aiheitakin paremmin sen pohjalta. Käykäähän siis ihmeessä klikkailemassa! :)