Pystyyn noussut seinä

No niin, hienoa. Juuri kun olin saanut palattua blogini pariin, tietokoneeni muisti tuli täyteen, luultavasti jotenkin tämän seurauksena Picasani kaatui, enkä enää saa ladattua uutta, koska ohjelman kehitys ja päivittäminen on lopetettu. Tutustuin sen jatkajaan Google Photosiin, mutta eihän siinä ole ollenkaan samoja ominaisuuksia. Lisäksi olen yrittänyt googlailla ja vertailla muitakin vaihtoehtoja, mutta laihoin tuloksin.

Mikä avuksi? Vieläkö Picasan voisi jostakin luotettavasti saada? Suosituksia muista? Tarvitsisin siis ehdottomasti sellaisen ohjelman, jolla pystyisi hallinnoimaan ja katselemaan helposti kaikkia työpöydän kuvakansioita ja kuvia, kuten Picasalla pystyi. Tekemään pieniä muokkauksia, kuten pienentämään kuvat blogiin sopivaksi - mielellään nopeana sarjatyönä, kuten Picasalla, rajaamaan kuvia sekä muokkaamaan valoja ja varjoja edes kohtuudella. Varsinaiseen kuvanmuokkausohjelmaan siirtyminen, jokaisen kuvan erikseen avaaminen, arvioiminen, muokkaaminen ja tallentaminen tuntuu niin työläältä, että liekö sitten haudattava koko blogi, kun aika ei tahtonut riittää entiselläkään rutiinilla.

Help, anyone?

Häivähdys

Jaahas, tohtisiko sitä tännekin jotain kirjoittaa.

Blogi oli superjees juttu silloin, kun lukijoita oli 30. Tai edes 100. Ihania, tsemppaavia tyyppejä. Melkein kuin kavereita. Uskalsi kirjoittaa, mitä tykkäsi. Nykyään, kun kirjoitan työtilanteen heikentyneen ja että toivon syksyksikin riittävän töitä, tullaan syyttelemään rahanahneeksi. Jep jep.

Tuollaiset kommentithan eivät tokikaan ansaitse muuta kuin roskakoppakäsittelyn, koska tiedän, että rahanahneudesta en ole tälle alalle hakeutunut. Raha on itse asiassa vihoviimeinen asia, joka minua motivoi. Jokainen alaamme vähänkään tunteva hahmottaa tämän varmasti myös siitä, että a) en ole ikinä edes harkinnut kuntapuolta, jolla olisi mahdollisuudet kivoihin tuloihin b) en ole harkinnut myöskään mitään virka- tai elintarvikepuolen tehtäviä, joilla olisi niin ikään mahdollisuudet kivoihin tuloihin. Ja jos tuntisi minua henkilökohtaisesti, ei varmasti laukoisi tuollaista. Ehkä jotakin voi päätellä siitä, että tällä hetkellä käytän niistä kohtuullisen pienistä tuloistani valtaosan tuleviin jatkokoulutuksiin ja alan kirjallisuuteen. Sitä paitsi eläinlääkärin ammatin ohella harkitsin klinikkaeläintenhoitajaksi tai eläinkaupan myyjäksi ryhtymistä, en esimerkiksi lääkärin tai lakimiehen uraa. Tähänastisessa elämässäni en ole tehnyt päivääkään muuta kuin suoranaisesti eläimiin liittyvää työtä. Vetäköön siitä kukin johtopäätöksensä.

Turhaahan tuollaisiin paskakommentteihin vastaaminen on, mutta tämä nyt tällaisena johdantona sille, miksi blogin avaamisen sijaan olen viime aikoina mieluummin ottanut muut kommunikointiväylät käyttööni, kun on tehnyt mieli kertoa jollekulle ihanista sattumuksista, saavutuksista tai alamäistä. Silloin tiedän saavani vastineeksi ihan aitoa kanssailoa tai myötätuntoa, enkä vähättelyä tai latistamista.

Kokeilen kuitenkin kepillä jäätä ja julkaisen pääsiäiskuvat, jotka tuli jonkin hyvän flown myötä kuvattua.

Väriteemana oli vaaleanpunainen, ruohonvihreä ja valkoinen. Aitojen ruohojen hyödyntäminen on kissojen myötä käynyt lähes mahdottomaksi, mutta onneksi on nuo edesmenneen Tiimarin ruohomatot sentään vielä tallella. Saa nähdä, kyllästynkö niihin koskaan.

 Alkupalaksi oli maa-artisokkakeittoa, jonka unohdin kuvata.

 Perinteinen pääsiäisleipä ja yrttilevite.

Keväinen salaatti.

Hasselbackan perunoita.

Rosmariinijuureksia.

Pulled lamb granaattiomenalla ja mintulla - saapa nähdä, viekö perinteisen lammaspaistin roolin. Mureaa kuin mikä ja nuo granaattiomenan siemenet olivat ihania. Paistotuoksu ei kuitenkaan peitonnut perinteistä valkosipuli-yrttihuumaa.

Kani kaalimaan vartijana.

Hela setti.

Jälkkäriksi valutettu jogurttiherkku passionhedelmällä.

Kahvipöydässä Kinder-piirakka ja sitruksinen juustokakku.

Parasta tässä pääsiäisateriassa oli stressiltä välttyminen. Kaikki oli hyvissä ajoin valmista. Kiitokset vieraina toimineille vanhemmilleni, teille on ilo kokkailla!