Lampaita ja varsoja

Jee, tentti on ohi! Jee, on viikonloppu! Jee, O tulee tänään käymään! Jee, oon jo melkein siivonnut ja ehtinen ottaa vielä päikkäritkin! That is, jos saan tän postauksen kohtalaisessa ajassa valmiiksi.

Tosiaan tää viikko oli mun osalta aikamoista tylsäilyä ja pänttäystä. Silti tentti tuntui aika vaikealta, vaikka tekaisinkin sen neljä kysymystä alle tunnissa. En vain ollut tainnut tajuta, että listerioosi ja sertolinsolukasvaimet olivat se kurssin oleellisin juttu. Jostakin hämärän peittoon jäävästä näkökulmasta. Oh, well.

Koska muusta ei nyt niin ihmeellistä kerrottavaa ole, palataan hetkeksi viime viikonloppuun. Mähän kehuskelin etukäteen kovasti aikovani nautiskella vain omasta ratkiriemukkaasta (ja ehkä vähän Pathologic Basis of Veterinary Diseasenkin) seurastani, mutta se plääni hiukan kosahti, kun S päätti sittenkin ängetä tänne viikonlopuksi. Sain sen tosin onneksi puhuttua viettämään osan ajastaan lapsuudenkaverinsa kanssa, että ehdin hiukan lauhdutella soimaavaa omaatuntoani. Lauantaina käytiin ostoksilla ja kokkailtiin meksikolaista salaattia. Sunnuntaina käytiin perinteisesti koiralenkillä hiukan spessummissa maisemissa. Tarkoituksena oli suunnata Pitkäkoskelle, mutta GPS neuvoikin eri reittiä kuin viimeksi ja kas, mihin pölähdimmekään.

On se jännä, miten täällä Helsingin ja Vantaan rajamailla riittääkin tätä maalaisidylliä :D

Käveltiin hiukan matkaa joenvartta ja mentiin sitten katsomaan eläimiä

Eivät taida ymmärtääkään, kuinka onnellisia saavat lätistään olla...

Onko vuohilla aina tuollaiset viirupupillit?

Taikkis oli yllättäen ihan skarppina

Ja Taikkiksen haaveiden täyttymys taisi olla tämä, kun yksi lampaista kiinnostui siitä ja tuli haistelemaan.Taikkis oli varmasti ollut valmis ottamaan sen kotiin mukaan.

Iippu puolestaan olisi ainakin ilmeestä päätellen vetäissyt facepalmit, jos olisi pystynyt.

"Anna mun kaikki kestää..."

"Äiti eihän toi penikka voi olla tosissaan, eihän?"

Maalaismaisemista meidän piti jatkaa vielä sinne koskelle asti, mutta muistin yhtäkkiä, että pentukurssi pidettiin ko. sunnuntaina tuntia aikaisemmin, joten tuli kiire lähteä pois. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.

Pentukurssia on jäljellä enää yksi kerta, mutta agility jatkuu vuoden ympäri. Taika on oppinut nopeasti takaakierrot ja hiukan ollaan harkkailtu jo sylikäännöksiä eli sylkkäreitäkin. Putkesta tyttö innostui nyt maanantaina siinä määrin, että kun hetkeksi unohduin juttelemaan ohjaajan kanssa, enkä järjestänytkään neidille ohjelmaa, Taikkis kirmasi viereiselle putkelle ja vetäisi sen pari kertaa läpi. Eikä muuten yhtään hidastanut menoa, vaikka toisella kertaa putkessa oli vastassa lk collie, vaan ihan sujuvasti kävi ohitus! Että innostuksen tai vauhdin puutteesta ei meillä tämä harrastus ainakaan jää kiinni, hehe.

Ai niin ja kävin mä toki tiistaina hiukan sosiaalistumassa varsajaisissa.

Meidän kolmosten rasti oli Varsapuistikossa. Tuo patsas on siis se, jonka me ekyläiset vappuperinteenämme pintelöimme. Rastilla piti osata sijoittaa oikeaan paikkaan paperilappu, jolla luki tietty kehonosa latinaksi, siis tyyliin m. gluteus takamusta vasten. Lappuja piti ehtiä sijoittaa paikoilleen viidessä minuutissa niin monta kuin ehti ja ne piti pitää paikoillaan keinolla millä hyvänsä. Rastien ohella varsoilla oli mahdollisuus kerätä lisäpisteitä keräämällä adressi täyteen nimiä ja koirankakkapussi täyteen (kakkaa).

Kainona toiveenani olisi ollut päästä näkemään uusia varsoja vihdoinkin ihan kunnolla, mutta saavuin paikalle sen verran myöhään, etten ehtinyt nähdä kuin pari joukkuetta. Hauskaa oli silti! Piipahdin nopeasti jatkoilla ja sitten kiltisti kotiin nukkumaan, jotteivät edellisvuoden kujeet päässeet toistumaan :P

Ja kuten ehkä nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, askartelin elinpatoa vältellessäni myös uuden bannerin, järjestyksessään blogin kolmannen, saadakseni eläinlääkisaiheen ja tietysti Taikamaisterinkin esille. Ja no, olihan se vanha aika kulahtanut, hehe. Muutama jo ilmaisikin tykkäävänsä uudistuksesta, toivottavasti tunne on kollektiivinen. Mä oon ainakin ihan tyytyväinen.

Lisäksi on huippua, että noin moni on vastasi sivupalkin kyselyyn! Kiitos! :) Pitäneekin nyt alkaa hautoa jotain postausideoita, joista olisi hakijoille iloa. Tuntuu vain, että päällimmäiset asiat olen jo kertonut. Vinkkejä ja toiveita saa toki aina heitellä!

Galenoksen poistuminen on herättänyt paljon keskustelua ja itsellänikin on noussut monta negatiivista ajatusta aiheesta sitten tuon viime postauksen. Päällimäisenä ehkä se, että tulevatko hakijamäärät nyt räjähtämään käsiin, nousevatko pisterajat pilviin, ratkotaanko sisäänpääsypaikat desimaalipelillä ja millä nyt mitataan motivaatio juuri lääkiksiin hakemiseen? Päätyykö sisälle nyt paljon sellaisia, joille eläinlääkis tai muut lääkikset eivät ole sen suurempi intohimo tai unelma, vaan jotka nyt vain kemiaa ja fysiikkaa osaavina tulevat kokeilemaan. Vaan eipä jossittelu tässä enää oikein auta, näyttäköön tulevaisuus, onko uudistus hyvä vai huono.

Näine ajatuksineni toivottelen aurinkoista viimeistä kesäpäivää ja viikonloppua lukijoille!

Not a bad start

Ja takaisin sorvin ääreen näin arkikuulumisten muodossa. Kolmas opiskeluvuoteni on alkanut juuri niin vauhdikkaasti kuin toivoinkin - jopa siinä määrin, että viime perjantaina A:n ja N:n kanssa viettämästämme tyttöjen illasta palatessani tein sen, mitä olen kauan pelännytkin: nukahdin ensimmäisen viikon väsyttämänä lähijunaan ja heräsin kahden aseman päässä siitä mitä piti. Onneksi taksit kulkevat! Viime lauantaina puolestaan oli kurssikaverini synttärit ainejärjestömme uusissa tiloissa eli Sellissä ja torstaina Selliappro eli eläinlääkiksen ihkaoma tapahtuma, jossa kierrettiin EKY:n entiset ja nykyiset toimipisteet läpi. Näistä molemmat sujuivat ainakin omalta osaltani varsin rauhallisesti ja olin kumpanakin iltana jo hyvissä ajoin kotona.

Viime perjantaina oli myös ensimmäinen pentukurssikerta ja tänään sitten toinen. Taikan on ollut aika vaikea keskittyä harjoituksiin muiden koirien läsnäollessa, joten harjoitus tulee todella tarpeeseen ja muutenkin ohjatuissa treeneissä käyminen tsemppaa aina ihan eri tavalla treenaamaan kotonakin. Koulutuskentälle kävellessäni mieleen palasivat elävästi ensimmäisen täällä vietetyn syksyn muistot. Kävimme nimittäin silloinkin samaisella kentällä treenaamassa arkitokoa Iipun kanssa. Tämän postauksen syyskuvat ovat noissa maisemissa räpsittyjä.

Erityisen kivaa oli ekoissa agilitytreeneissä maanantaina. Olin etukäteen stressannut hiukan Taikan rasavilliä käyttäytymistä, mutta onneksi koko ryhmämme koostui aloittelevista pennuista ja Taikkis yllätti positiivisesti keräten ohjaajaltakin kehuja reippaudestaan ja oivalluskyvystään. Emme tosin tehneet vasta kuin putkea (myös sitä mustanväristä, jota Iippu aina pelkäsi!) ja hiukan ohjausharjoituksia, mutta ihan perusjutuista onkin parempi aloittaa. Ohjaaja oli muutenkin oikein pätevän oloinen ja korjasi heti kaiken, mitä tein väärin, joten mullakin saattaa olla jotain toivoa. Jäi siis oikein hyvä fiilis, eiköhän tästä ihan mukava harrastus meille urkene :)

Sienikuvien määrästä päätellen mun kannattais vissiin kouluttaa Taikkiksesta kanttarelli- eikä mitään agilitykoiraa...

O poikkesi viime viikon sunnuntaina Lahden reissultaan täällä ja hurautti nytkin torstai-iltana viettämään tänne viikonloppua. Kävimme tyttöjen kanssa vähän spessummilla koiralenkeillä, heittämässä frisbeegolfia, katsomassa positiivisesti yllättäneen "Crazy, Stupid, Love"-leffan Flamingossa, herkuttelimme karppipizzalla, kebabilla ja dippiseteillä ja lauantaina pyörähdimme Tiksin yössä. Hyvin on siis tullut rentouduttua ja palauduttua uutta viikkoa silmällä pitäen.

Tänään tilasin ainoan kolmosvuonna tarpeelliseksi katsomani kirjan tulevaa lihantarkastuskurssia silmällä pitäen. Huomattavasti edellisvuosia halvemmalla siis päästiin! Epidemiologian ja APEAn kurssit koostuvat monista palautettavista töistä ja projekteista - tänään olen esimerkiksi saanut lueskella läpi erilaisia alaamme liittyviä tutkimusartikkeleita, joista piti äänestää neljää tarkemman tutkiskelun kohteiksi. Kirjoiteltavana olisi myös kotitentti, eli neljä kurssiin liittyvää kysymystä, joita pitäisi pohdiskella kahdeksan sivun verran ja parityönä 1-2 sivun tutkimussuunnitelma metsäkissojen terveystilanteen kartoittamisesta. Lisäksi teemme ryhmätyötä kahdesta Suomessa vielä esiintymättömästä sikojen sairaudesta (PRRS ja AD). Ideana on luoda yksityiskohtainen näytelmä/video/muu esitys, jossa  kuvataan tautien puhkeaminen ja torjunta keksityllä tilalla. On ollut aika haastavaa päästä sisälle tällaisiin innovatiivisiin opetustapoihin, kun on vain kaksi vuotta tottunut istumaan passiivisesti luennoilla ja lukemaan kotona tenttiin. Kai tällainen rutiinien rikkominen on kuitenkin välillä ihan tervettä ;)

Tämän pidemmittä löpinöittä taidan kuitenkin siirtyä kotitöiden puoleen ja toivottaa lukijoille oikein energistä viikon alkua!

Pääsijäinen

No niin, nyt kun on saatu nuo ikävät asiat puitua, niin voidaan taas yrittää palata normaaliin arkeen. Luvassa on siis kuvaoksennus mun pääsiäisestä ja viime viikolta ylipäätään.

Mullahan oli nyt siinä mielessä hiukan erilainen pääsiäinen, että tein perjantaina ja lauantaina 12 tunnin työvuorot (luojan kiitos, että koiran ei tarvitse olla kotona!) sen sijaan, että olisin matkannut kotipuoleen (snif) ja sammahdin molempina iltoina vaatteet päällä sängylle läppärin ääreen. Mun työni ei ole fyysisesti mitenkään raskasta, muttei ehkä kaikkein kiitollisintakaan hommaa... Ainakaan noin päivystysvuoroissa, jolloin asiakkaat ovat näreissään pitkistä odotusajoista ja lääkärit sekä hoitajat stressaantuneita... Vastaanottohoitaja saa sitten osuutensa molempien osapuolten huonoista hetkistä, mikä ei ehkä varsinaisesti juuri nostattanut mun mielialaani. Jos nyt kaksi vinkkiä voisin noiden työvuorojen perusteella antaa, niin

 1) Pitäkääpä ne pääsiäissuklaat edelleen poissa koirien ulottuvilta (niinkuin varmasti kaikki mun valveutuneet lukijat tekevät muutenkin ;) )
2) Varokaa kyitä, ne ovat jo heräilleet horroksesta!

Ei tää nyt ihan menny niinkuin Strömsössä :D

Onneksi eläimet ovat tässäkin hommassa se päivää piristävä rikkaus. Sisältö. Huomasin, että mun on ehkä vielä hiukan opittava kovetettamaan itseäni. En niinkään herkisty lopetettujen eläinten itkeviä omistajia kohdatessani, mutta ihmisten uhrautuvaisuus eläimiään kohtaan sen sijaan liikuttaa.

Tarkoitan esimerkiksi sellaisia tapauksia, joissa eläimen hoidolle on alkuun asetettu jokin hintakatto, jota ei saa tutkimuksia tehdessä ylittää. Tilanteen pitkittyessä raha kuitenkin menettää monilla merkityksensä ja potilaskertomuksiin ilmestyy teksti: "Hintakattoa ei enää ole." Maksoi mitä maksoi, paras ystävä halutaan hoitaa. Loppuun asti.

Tai vaikkapa sellaisia, joissa on ajettu päivystävälle asemalle toiselta puolen maakuntaa 140km/h peläten rakkaan lemmikin kuolevan takapenkille. Kun tällaisen koiran sitten näkee astuvan ulos auringonpaisteeseen pitkän hoidon jälkeen ja riehaantuvan silkasta elämisen riemusta, tietää olevansa oikealla alalla.

Vaikka torstaina naureskelinkin kaupan hyllyjä tyhjäksi hamstraaville perheenäideille ja -isille, niin pakko myöntää, että hiukan tuli itsellekin sunnuntaina kauppaa ikävä, kun en lauantaina töiden vuoksi päässyt täydentämään varastoja. Niinpä päätin startata pyöräilykauden (+balleriina-kauden!) ja sotkea Tiksin Ärrälle.




Haaveissani oli ostaa edes yksi pääsiäismuna tänä vuonna, mutta eikös Mignonit ollut ryövätty loppuun... Kävelykadun terassit olivat kuitenkin täynnä ihmisiä: osa ruokailemassa, osa kahvilla ja osa terassikautta availemassa. Upean ilman vuoksi mun oli pakko päästä liittymään tähän joukkoon! Käytyäni toteamassa, että Wayne's ei edelleenkään halua tunnustaa karppaajien olemassaoloa, päätin palkita itseni ahkerasta työnteosta kebabilla. Ja kas, kerrankin muistin kuvata annoksen!

 

Mun siinä ateriaa pupeltaessani myös läheinen jätskikioski avattiin, joten olihan se sitten pakko sortua ostamaan kevään ensimmäinen irtojätskikin. Se siitä tiukasta karppauslinjasta...

 

Iltapäivä puolestaan kului tällaisissa merkeissä:

Samaa näköä? Pitäisi ainakin olla, sillä tuo oikeanpuolimmainen kaveri on Iipun poika!

Oli ihan huippua, kun Iipun pojan omistaja otti yhteyttä joskus talvella. Meidän on siitä asti pitänyt käydä yhdessä lenkillä, mutta nyt vasta saatiin aikaiseksi. Tyypit eivät olleet nähneet toisiaan pariin vuoteen, mutta kivasti se yhteinen sävel sieltä löytyi :) Ja molemmilla on niiiiin samoja ilmeitä, eleitä ja tapoja, että oikein nauratti :)

Illalla kävin vielä moikkaamassa kavereita keskustassa ja eilispäivä kului pitkälti tällaisissa merkeissä:

Mulla on aivan kaameat rästit bakteriologian ja elinpaton suhteen, mutta onneksi sain niitä edes hiukan kirittyä. Nämä kelit suorastaan vaativat ulkoistamaan opiskelun joko tuohon terassille tai sitten läheiselle nurmikentälle. Ja Iippu nauttii, kun pääsee mukaan palvomaan aurinkoa :)

Illan päätteeksi kävimme vielä kevään vihoviimeisissä agilitytreeneissä. Nyt täytyy sanoa, että koira oli ihan loistava, mutta ohjaaja täyttä kuraa :D Missäköhän järjestettäisiin tukiopetusta surkeille ohjaajille? :)

Tänäänenteeyhtäänmitään -päivä

Paitsi patologian tentin. Ja vähän palkitsevaa shoppailua. Ja siivoilua. Ja agilitya. Mutta mitään järkevää, u know.

(Mun elämää tarkemmin stalkanneet huomannevat tässä vaiheessa, että kyseessä on eilen kirjoitettu postaus, joka jäi kesken siitä iloisesta syystä, että Blogger päätti ilmoittaa mun ilmaisen kuvakiintiön kulkeneen nyt rajallisen tiensä päähän, enkä jaksanut yöllä enää alkaa uutta paikkaa mietiskelemään... Päädyin ensin TinyPicciin ja sitten Photobuckettiin mutta äääää miten hidasta ja inhottavaa, tähänkö tämä kaatuu... :( ) 

Ahkerimmat kurssikaverit aloittivat ilmeisesti suoraan tämän tentin jälkeen lukemaan seuraavaan, mutta multa ei kyllä löydy nyt kuteja moiseen itseruoskintaan. Pakko pitää muutama palautumispäivä välissä. Etenkin kun tämän tentin kohdalla ei lopulta jäänyt enää monen päivän laiskottelun jälkeen muita vaihtoehtoja kuin vanha kunnon all-nighter.

Kuva: weheartit

Olen silti yllättävän pirteä kolme tuntia nukkuneeksi, mutta eiköhän homma kostaudu viimeistään huomenna. Onneksi on taas näitä yhden luennon päiviä tiedossa, kun se englannin tasokoekin oli mennyt läpi!

Niinpä puolitoista tuntia tekstiä paperille suollettuani ja mozzarellasalaatin tyttöjen kanssa Unicaféssa pupellettuani suunnistin hypistelyshoppailemaan. Löysin tällaisen:

Merilasin valmistama "Esineiden koti"

Suokaa anteeksi nuo kauheat sormenjäljet lasin huipulla, mutta musta tää on aivan ihana! Nyt sujautin lasin sisään mielikuvituksettomasti vain jo esillä lojuneita käpyjä ja hopeakoristeita, mutta tässähän on potentiaalia vaikka mihin! Täytteeksi voisi laittaa (värillistä?) vettä, ruusun, erilaisia pähkinöitä, simpukoita, värikkäitä karkkeja, tulppaaneita, pajunkissoja... jouluna ehkä jotain ihania punaisia kiiltäviä koristeita tai vaihtoehtoisesti pipareita, kanelitankoja ja neilikoita tuoksumaan? Tykkään, että kodissa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja tätä kynttiläasiaahan voi tuunata kunkin mukaiseksi :)

Keskiviikkoa varten (tuota silmälasikoteloa lukuunottamatta, sen ainoa oikeutus on, että se on vaaleanpunainen ja ihana... ja mun vanha on rikki...) heittelin ostoskoriin myös tällaisia:

Luvassa on siis cocktail-tilaisuus, johon ajattelin vääntää jonkinlaisen nutturan kuvassa näkyvän valkin avulla. Eipä vaan ole kovin montaa päivää aikaa harjoitella ja oon aivan peukalo keskellä kämmentä kampausten nyhertämisen suhteen :/ (How do you girls do it?!)

Luultavasti tuunkin tyytymään johonkin viime hetken paniikkikiirehätäratkaisuun, ei oo nimittäin kovin lupaavasti alkaneet noi mun harjoitukset :D

Mitääntekemättömyys osoittauti lopulta hiukan pitkästyttäväksi, joten aloittelin hiukan tällaista projektia, joka ei kuitenkaan ole järkevä sanan varsinaisessa merkityksessä, eli en laske tätä huijaamiseksi:

Saapa nähdä, valmistuuko koskaan :D

Illalla pääsimme pitkästä aikaa agilityyn. Tällä kertaa rehasin jopa kameran mukaan.

Shetlanninpystykorva? Juoksut nostivat nyt sitten toisenkin korvan pystyyn. Jättekiva.

Ai mikä kamera? Missä?

Kaverin yli-ihana ja kauniskomeasuloinen 3kk nahkauros. Äääää tahtoo...

Kattokaa nyt! Mikä marmorointi ja huippuharrastevanhemmat ja ääää... :D

Täytyy sanoa, että hiukan me ollaan kyllä Iipun kanssa taas taannuttu... Musta putkikin oli niin jännä, että se piti oikaista melkein suoraksi, me kun ollaan treenattu aiemmin oikeastaan vain keltaisella! :P

Terkkuja tolle mun kivituhkaiselle takapuolelle! Kannattiko istua maassa kuvaamassa?

Ja sitten siirrytään huumoriosastolle. Pussia harjoiteltiin tosiaan nyt vasta toista kertaa...

"Katsos täältä sitten tulet"

"Ei kun tuonne päähän!"

"Ai näinkö?!"

Ja lopulta: viuh!

Suuri osa meidän hankaluuksista johtuu toki mun osaamattomuudesta. Ei ole niin helppoa tuo liikkeidensä hallitseminen, kun ei sitä ole oikein koskaan joutunut harjoittelemaan...


Ihanaa oli kuitenkin taas huomata, kuinka tohkeissaan pieni oli päästessään jälleen hallille :)

Se oikeastaan riittää mulle.