Kevätretki Ranskaan

Maaliskuussa pakkasin laukkuni ja lähdin muutaman päivän visiitille Etelä-Ranskaan yhdessä jokusen muun suomalaisen kollegan kanssa. Matkan aihe liittyi tällä kertaa kissalääketieteeseen.

Sain kahden hengen huoneen - lähinnä varmaan siksi, että koko hotelli täyttyi saman kongressin kävijöistä, joita saapuikin ympäri maailmaa.

Ajatus keväisestä Ranskasta kutkutti etukäteen kovastikin mieltä Suomen pitkän ja pimeän talven jälkeen, mutta eipä sielläkään vielä mitään superlämmintä tai -aurinkoista ollut. Lisäksi päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, että aika vähälle jäi lopulta kaupunkiin tai edes hotelliin tutustuminen.

Luennot käsittelivät mm. kissojen ruokintaa, endokrinologiaa ja käyttäytymistä. Osa jäi sisällöltään melko pinnallisiksi, osa syveni hyvinkin tarkkoihin yksityiskohtiin. Eniten kotiinviemisiä taisin kuitenkin kerätä kissojen diabeteksen hallintaan keskittyneestä käytännön työpajasta.

Ruoka ja viini olivat laadukkaita, kuten Ranskalta saattoi odottaakin. Vielä kun pääsisi käymään siellä ihan ajan kanssa - edellisestä kerrasta olikin jo 18 vuotta!

When in Milan, 01-02/2018

Jotta ei lipsahdettaisi täysin vaunuilu-blogiksi, niin sipaistaanpa tähän väliin hiukan jatkokouluttautumispostausta. Luvassa taas pari kuvaa kuolleista elämistä, eli mahdollisten herkkien lukijoiden kannattaa skipata tämä!

En muista, tulinko jo aiemmin maininneeksi, että tänä vuonna osallistun näillä näkymin yhteensä neljään jatkokoulutukseen ulkomailla - kolmeen eksoaiheiseen ja yhteen kissa-aiheiseen. Kaksi takana, kaksi vielä edessä. Lisäksi kotimaisia koulutuksia on ehtinyt olla tänä vuonna jo kaksi ja kaiketi ainakin yksi vielä pitäisi keksiä, kun työnantajakin tarjoaisi vuosittain yhden kotimaisen kurssin.

Täytyy sanoa, että aika äärirajoilla tässä kouluttautumisessa kyllä tänä vuonna mennään - ennen kaikkea taloudellisesti. Jaksan kuitenkin vielä uskoa siihen, että kurssit maksavat itsensä takaisin - tavalla tai toisella.

Joka tapauksessa vuoden ensimmäinen ulkomainen jatkokoulutus sijoittui tammi-helmikuun vaihteeseen ja Italiaan. Tälle matkalle O ei lähtenyt mukaani - olimmehan olleet samassa paikassa juuri ennen joulua. Vaihdoin kokeeksi kadun toisella puolella sijainneeseen hotelliin ja tykkäsin tästä kyllä enemmän kuin edellisreissun majoituksesta.

Etenkin tuo kylpyamme oli ihana pitkien kurssipäivien jälkeiseen rentoutumiseen! Muutenkin oli kiva, kun tunsi jo paikat. Asemalta hotellille löytäminen oli helppoa ja läheisestä 24/7 kaupasta oli helppo hakea evästä.

Kurssin aiheena olivat tällä kertaa fretit ja jyrsijät. Etenkin frettiluennot olivat huiput - ennen kaikkea frettitutkijoina ja -lääkäreinä toimivien luennoitsijoidensa puolesta. Heillä tuntui olevan tavoitteena kertoa meille kaikki, mitä tietävät freteistä, joten luennot ja päivät tuppasivat venymään, mutta parempi niin. Jyrsijäluennoista vastasi patologiaa, mutta myös praktiikkaa tekevä diplomaatti, jonka jyrsijäkokemus pohjasi ennen kaikkea laboratoriojyrsijöistä ja ruumiinavauksista kerrytettyyn kokemuksiin. Ei siis ehkä ihan niin käytännönläheinen lähestymistapa kuin frettiluennoilla, mutta varsin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kuitenkin.

Käytännön harjoituksissa treenailtiin jälleen kirurgiaa ja pieniä toimenpiteitä.

Järjestettynä iltaohjelmana meillä oli  tällä kertaa taidemuseovisiitti sekä viinin ja pienten iltapalojen maistelu.

 Bongaa hevonen!

Kävimme myös muiden kurssilaisten kanssa ihan omatoimisesti syömässä ainakin yhtenä iltana. Tutustuin myös läheiseen ostoskeskukseen ja jotai pientä kivaa tuli joulun alennusmyynneistä myös shoppailtua.

Tästä reissusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli. Oli kiva huomata, että pärjää yksinkin ulkomailla - edellisestä kerrasta olikin jo kymmenisen vuotta. Vaikka tokihan myös kurssikavereista oli seuraa, niin että ei tuolla ihan yksin tarvinnut olla ja suomeakin pääsi puhumaan. Lisäksi jo tutuiksi käyneissä paikoissa oli helppoa olla ja rentoutua, ja mikä ihaninta - aurinkokin välillä näyttäytyi.

Milan - we'll meet again, soon.

When in Milan, 11-12/2017

Tavoitteidensa ja haaveidensa eteen on tehtävä töitä. Uhrattava aikaa ja rahaa. Joskus matkustettavakin.

Tällä erää se konkretisoituu viiteen Italian matkaan, jotka jakautuvat vuosille 2017-2019. Syynä eksokurssi  - tai oikeastaan viidestä kurssista koostuva kokonaisuus - jälleen.

Ensimmäinen näistä viidestä matkasta koettiin marras-joulukuun vaihteessa ja tämän ensimmäisen  viisipäiväisen kurssin aiheena olivat kanit eli tuo ei-niin-eksoottinen, mutta jostakin syystä sellaiseksi luettava ja todellisuudessa kolmanneksi yleisin pieneläinklinikan potilas.

O lähti ilokseni mukaani ja laumakin saatiin alun hankaluuksista huolimatta jaettua taas kahteen hyvään hoitopaikkaan.

Kurssipäivät alkoivat pääsääntöisesti klo 9 ja loppuivat klo 17-18. Aamut koostuivat perinteiseen tapaan luennoista ja iltapäivät käytännön harjoituksista.

HUOM! Harjoituksissa apuna käytettiin teurastettuja lihakaneja, joten jos joku on herkkä näiden kuolleiden eläinten näkemisen suhteen, niin suosittelen jälleen skippaamaan tämän postauksen.

Luennoitsijoiden taso oli erittäin korkea - kaikki olivat eksodiplomaatteja ja osa varsin nimekkäitäkin. Luentojen aiheet ja sisällöt vaihtelivat hiukan turhan yksinkertaisesta ja tutusta sopivalle tasolle. Päällimmäisin fiilis oli kuitenkin, että monessa asiassa olisin toivonut vielä syvemmälle tasolle menemistä, mutta ymmärrettävästi kurssin vaihtelevasta osallistujakaartista (vastavalmistuneista pelkkiä eksoja jo vuosikausia hoitaneisiin) johtuen rajausta oli ollut vaikea tehdä. Mitä nyt muiden kokemuksia kyselin, niin kyllä kaikki ainakin jotakin kokivat luennoista saaneensa irti.

Totuttuun tapaan kurssin hintaan sisältyivät ruuat, jotka eivät tuottaneet pettymystä, vaan edustivat hyvää ja maukasta italialaista kotiruokaa ja välillä jotakin hienompaakin. Lounas syötiin sisäpihalla lämmitetyssä teltassa, mikä oli aika jännä, mutta varsin toimiva ratkaisu.

Ei ehkä ulkomuodollisesti kaikkein pätevin ateriani, mutta hyvältä maistui.

Iltapäivät oli omistettu käytännön harjoituksille eli hammashoidoille, leikkauksille, tähystyksille ja muille vastaaville toimenpiteille.

Kanin suu on niin ahdas, että jo hampaiden visualisointiin vaaditaan erikoisinstrumenttejä ja tähystin on hyvä lisä. Kurssin järjestäjä ei tarjonnut meille instrumenttejä, vaan ne piti kunkin itse hankkia eli tästä tuli vielä yllättävä 250 e lisäkustannus muiden kulujen päälle. Ja jos osaa, kuten korvalamppua, en olisi jo omistanut, olisivat kustannukset olleet vielä huomattavasti korkeammat. Vaan nytpä on sitten hyvät välineet hankittuna.

Hyvillä instrumenteilla jopa noiden valtavan hankalasti sijoittuneiden poskihampaiden ja valtavan pitkillä juurilla varustettujen etuhampaiden irrottelu kävi suht näppärästi.

Intraosseaalinen eli luunsisäinen yhteys esimerkiksi huonokuntoisen potilaan nesteytystä varten.

Korvien tähystystä.

Ja intubointia eli hengitysputken asentamista turvallisempien nukutusten varmistamiseksi. Kanin intubointi on huomattavasti koiria ja kissoja haastavampaa ja vaatii runsaasti harjoitusta.

Onnistunut suoritus!

Lensimme Milanoon jo edellisviikonloppuna, joten sunnuntaina ehdimme tehdä päiväretken Veronaan, jossa olin jo kerran aikaisemminkin käynyt, mutta O ei. Veronan päänähtävyys on yllä näkyvä "Julian parveke", jonka kerrotaan olleen esikuva Shakespearen tarinan tapahtumapaikoille. Parveke itsessään on aika vaatimaton ja sijaitsee pienellä sisäpihalla, jonka pinnat on koristeltu rakastuneiden turistien käytettyihin purkkiin (!) ja lukkoihin vuodatetuin rakkaudentunnustuksin.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua - vuosikausia palvellut muistikorttini otti ja hajosi Veronassa, joten kännykkäkuviin oli tyytyminen.

Pakollinen selfie parvekkeen edessä.

Olimme etukäteen selvitelleet, että Milanossa ja Veronassa pitäisi tuohon vuodenaikaan olla jo joulumarkkinat pystyssä. Veronassa olikin - Milanossa ei vielä mitään kovin kummallisia.

Joulumarkkinat olivat saksalaisiin verrattuna hyvin pienet, mutta kyllä siellä tunnelmaan pääsi. O:lle tärkein asia on varmasti erilaisten ruokien maistelu. Tämä pitsaa hieman muistuttanut asia paistettiin paikan päällä uunissa.

 Tässä puolestaan raclette-juustolla ja ilmakuivatulla kinkulla täytetty pretzel.

Joulukuusen koristeita myytiin vain kahdessa kojussa, eikä kummastakaan hieman harmillisesti löytynyt uusia aarteita. Kanikoristeen olisin mieluusti ostanut muistoksi.

Veronassa ruska oli kauneimmillaan. Säät olivat vain hieman lämpimämmät kuin Suomessa vastaavaan aikaan, mutta auringosta ja kirkkaasta kelistä pääsimme onneksi muutamina päivinä nauttimaan.

Myös Milanoa ehdimme muutamana iltana tutkailla. Tai O:han nyt pyöräili kaupunkia ristiin rastiin ja suhasi julkisilla ympäriinsä kaikki päivät minun kurssilla ollessani, mutta jonkin verran teimme sitä myös yhdessä.

Galleria Vittorio Emanuele II.

Swarovskin kristalleilla koristeltu kuusi.

Duomo.

Muutamina iltoina meillä oli myös kurssin social programmeen kuuluvaa järjestettyä ohjelmaa, kuten yhteinen illallinen...

 ... ja Escape Room -peli, joka oli sekä minulle että O:lle järjestyksessään ensimmäinen. Oikein hauska kokemus, mutta harmillisesti pelin järjestäjä antoi ohjeistukset ja vinkit pääosin italiaksi, vaikka niiden oli ollut tarkoitus olla täyisn englanniksi, mikä tietysti vähän harmitti ja hankaloitti omaa osallistumista.

Tehtävät olivat pääosin erilaisten lukkojen avaamista ja hankintaa erilaisten arvoitusten muodossa. Varsinaista tarinaa tähän ei liittynyt tai ainakin se jäi hyvin hataraksi - ehkä tuosta osittaisesta italiankielisyydestä johtuen.

Taisi kurssin osallistujille muutenkin olla aika uusi kokemus tuo englanninkieliselle kurssille osallistuminen, koska kovasti heitä kurssin alussa järjestäjien toimesta tsempattiin ja rohkaistiin englannin puhumiseen. Tällaiselle pienestä maasta tulevalle englannin puhuminen taitaa olla aika paljon itsestään selvempää kuin heille. Täytyy myös sanoa, että italialaiset myös lähtivät käytännön harjoituksista ensimmäisinä, kun taas me suomalaiset vedimme niissä melkein yliajalle joka päivä. Kulttuurieroja tai erilainen motivaatiotaso rahallisen ja matkustuksellisen panostuksen vuoksi?

Italialainen pitsa hotellin lähellä sijainneessa pitseriassa. Hotelli valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella eli sieltä oli lyhyt kävelymatka kurssipaikalle. Ei mikään kovin erikoinen noin muuten ja sijaitsi varsin syrjässä, joskin ihan hyvien yhteyksien päässä ja palvelujen äärellä, mutta eipä tullut kuvaa räpsäistyä.

Duomon vieressä sijainneessa Rinascente-tavaratalossa kävimme tekemässä hiukan tuliaisostoksia.

Jouluosasto oli varsin vaikuttava ja pyörin siellä silmät ymmyrkäisinä hetken jos toisenkin.

Autoteema ja etenkin kuusi auton katolla -sommitelma tuntui jostakin syystä olevan pinnalla tänä vuonna. Vai enkö vain ole aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota?

Näihin iskin kuitenkin eritoten silmäni ja lopputuloksen jo tiedättekin. Yön yli asiaa piti kuitenkin harkita, koska hintaa näille kertyi jonkin verran, enkä tietenkään voinut hankkia vain jompaa kumpaa... mutta lopulta viimeisen päivän viimeisenä asiana Milanossa kävin hakemassa tämän aikaisen joululahjan itselleni, eikä jälkeenpäin yhtään kaduttanut.

Kaiken kaikkiaan varsin mukava matka ja ihan tervetullut irtiotto menneeseen lomattomaan vuoteen. Neljä matkaa vielä luvassa, mutta seuraavalle lähden jo huomattavasti rauhallisemmin mielin, kun tiedän mitä odottaa.