tiistai 28. elokuuta 2012

Lomalta viimeinkin

Loma tuli ja melkein jo menikin. Päätin heti alkuunsa, etten stressaa näiden parin viikon aikana yhtään mistään: en aio ehtiä nähdä, kokea tai saada aikaan mitään. Täydellinen en-tee-yhtään-mitään -loma siis.

Esimerkkiä imin kenties laumamme kissajäseneltä, joka tuntuu hallitsevan tuon pelkän olemisen taiteen.


Meillä jopa kissa mätsää sisustuksen väreihin...




Aika hyvin olen rentoutumisessani (lue: laiskottelussani) onnistunutkin - mitä nyt viime viikon lopulla uhkasi aika käydä pitkäksi, kun O aloitti keskiviikkona koulunsa ja vietti illat uusiin opiskelutovereihinsa tutustuen.


Reipas ekaluokkalainen!

Oli toki mukavaa yrittää passata ja jeesailla kuin kelpo avovaimo konsanaan (lue: hysteeristä mitähaluataamupalaksi, mitälaitatpäälle, tiedätkömillämenet -sekoilua) ja kuulla, että toinen  koki viihtyvänsä uudessa opinahjossaan ja löysi heti kavereita. Niin se O:kin vain alkaa luoda omaa elämäänsä ja sosiaalista verkostoaan tänne. Niisk.

Etenkin torstai-iltana olin kuitenkin aika hajoilupisteessä, kun en tahtonut keksiä yksikseni tekemistä. Pelottavan nopeasti tähän kaksin asumisen luksukseen on näköjään taas tottunut, kun ei omaa seuraansa tahdo enää sietää laisinkaan...

Ajankulutusyritys: parveke, lämmin viltti ja Ikean uusin kuvasto. Toimi se sen 15 minuuttia.

Jos opiskelisin ihmispuolella, tekaisisin seinälle varmaan tuollaisen näöntarkistus-taulun...

Onneksi näiden neliöiden sisällä ei kuitenkaan pysty heittäytymään täysin yksinäiseksi ja kurjaksi. Mulla on täällä muutama hyvä tyyppi, jotka pitävät siitä huolen.






Niinä päivinä, kun O kerkesi, kävimme muunmuassa pyörälenkeillä, tutustumassa Seurasaareen, Nuuksiossa kanttarellijahdissa ja katsomassa Ted-elokuvan, jonka suhteen sain yllättyä positiivisesti.



Ennen kaikkea lomani on toiminut siltana, siirtymäväylänä kesästä syksyyn. Säät ovat kylmenneet, värimaailmani pukeutumisen suhteen on vaihtunut kirkkaista väreistä murrettuihin syyssävyihin ja ajatukset ovat alkaneet kääntyä edessä oleviin opiskeluihin.






Tänään kävin yliopistolla hakemassa uuden opiskelijakalenterin, opinto-oppaan sekä tarran opiskelijakorttiini. Samalla tulostelin syksyn aikatauluja ja ensimmäisten luentojen materiaaleja.




Oli kiva huomata, miten kampus oli herännyt jälleen eloon ja rakennusten välissä kävi kuhina koko kesän hiljaiselon jälkeen. Käytävillä pyöri haalariasuisia tuutoreita ja heidän perässään uusia, innokkaita fukseja. Hetken aikaa toivoin, että olisin voinut liittyä letkan jatkoksi ja palata tuohon aikaan, jolloin kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä. Vaan kun se ei onnistu, on oltava tyytyväinen nykyhetkeen ja siihen, kuinka pitkälle olen jo päässyt. Edessä ovat vielä opintojeni mielenkiintoisimmat vuodet.

Iltapäivällä päivitin matkakorttiini opiskelija-alennusoikeuden Tikkurilassa - vanhasta tottumuksesta.


En siis oikeastaan kadu mitään: juuri tällainen loma taisi tässä kohtaa olla ihan paikoillaan. Mitä ikinä pahamaineinen nelosvuosi tuokaan tullessaan - juuri tämän valmiimpi, rentoutuneempi tai voimissani en voisi olla. 

Niin ainakin luulen. Palaillaan sitten sen reality checkin kera loppuviikosta.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Asuntopostaus, osa I

Se on täytetty. Asuntopostauksen ensimmäinen osa nimittäin. Kuvasin nyt sitten mukavan kotoisasti keikkuvan, epäloogisen ja epätarkan videonkin "iloksenne", mutta olkaa kiltit armollisia - ei se ole niin helppoa kuin luulisi! :D





Tässä vielä still-kuvia niille, jotka tykkäävät niistä enemmän... tai jotka ymmärrettävistä syistä katkaisivat videon ennen aikojaan. Haha!

Eteinen


Pieni on kaunista sanoi arkkitehti, kun eteisen suunnitteli.





Pientä, mutta ei-niin-kaunista.
Ainakin tuo pyykkikorin näköinen valkoinen hökötys hattuhyllyllä saa vielä lähtöpassit.


 Kenkä- ja laukkuhylly. Tarpeettomiksi käyneiden huonekalujen uusiokäyttöä.




Keittiö


 Puupenkki edustaa niinikään uuden paikan ja tehtävän saaneiden huonekalujen kavalkadia. Entisen liinavaatesäilön sijaan se toimii nyt koirien ja kissan "ruokatynnyrinä".
Kiireisen aamupalanhotkijan istuinalustana.
Kärsimättömän uunivahdin odottelupaikkana.
Lemmikkiväestön pulmapelinä. 
You get the point.








Keittiötanko, omaa tuotantoa. Opiskelijabudjetilla, tiedättehän.





Kissan ruokacorneri, kirpparilta pelastettu leipälaatikko ja ikealainen talouspaperirullateline.











Kylpyhuone


Edelleen turkoosia. Vain suklaanruskea sai hatkat, lähinnä tuon lattian kylmän värisävyn vuoksi.



Espanjalaisia yksityiskohtia tai detaljeja, kuten videolla hienosti läväytin :D



Vanhoja elementtejä...




Osa rannekoruista asuu täällä.


Lisää arkikoruja - mun Mariskoolissa ja O:n tuossa mustassa lasirasiassa.




Aaaand that's about it. 

Tuomioita...?

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Zooplus-päivä

Meillä oli eilen sellainen. Tämän kesän kolmas laatuaan. Itse asiassa kolmas laatuaan, koskaan.

Kissaihmisten keskuudessa Zooplus, tuo saksalainen lemmikkitarvikkeiden nettitaivas tuntuu olevan käsite. Sieltä tilataan ruuat, hiekat, kiipeilypuut ja lelut. Halvalla, ilman postikuluja, lähimpään postitoimistoon toimitettuina. Postilaatikkoon viikottain tupsahtelevat tarjouskirjeet eivät varsinaisesti helpota tilannetta.

Paketin odottelu on aina yhtä jännää, mutta ei vain sisältönsä vuoksi. Lähes yhtä jännää on arvailla, kuinka pitkälle se kestää. Tällä kertaa pahvikuoret ratkesivat 10 metriä postitoimiston ovelta, kissanhiekkapussiin tuli reikä ja vapaana matkanneiden höyhenhuiskujen päätynupit pelastin viime hetkillä asfaltille lävähtäneiden pahvinpalojen keskeltä. Pitkä matka vaatii veronsa.




Yksi odotetuimmista jutuista oli Catit Senses Tempo -leikkirata Utulle. Siis meidän ihmisten mielissä. Kun rata oltiin saatu paketista ulos, alkoi kissaherraamme kiinnostaa aivan kaikki muu kuin koliseva pallo muoviradan sisällä...

Jännittävä puruluu ja avainnauha

Jännittävä korvalappu koiran lelussa

Jännittävä paperilappu!

Onneksi eräs laumanjäsenemme ei ole yhtä nirso lelujensa suhteen...

Löytyi sieltä paketista sentään jotain kissankin kiinnostuksen herättävää. Ne kaikkein edullisimmat tuotteet nimittäin. Miksi jaksoin edes yllättyä?


Tämän voisin kyllä ottaa.

Huisku jaksoikin sitten viihdyttää itseaktivoituvaa kissanpentuamme valehtelematta melkein tunnin ajan. Ilman, että toisesta päästä piti kukaan kiinni. Saimmepa ainakin koota olohuoneen uuden minikiipeilypuun rauhassa.


Tai no, ainakin melkein.




Ihka oikea koiran frisbee


Paketin kanssa koetut takaiskut unohtuivat äkkiä eläinten leikkejä seuraillessa.

Me lemmikinomistajat taidamme olla aika kiitollisia asiakkaita.