keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Jotain uutta, jotain vanhaa


Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi postannut tänne kuvia kodistamme. Tämä johtuu siitä, että sisustuksemme on tämän kevään ja kesän aikana joutunut melkoisen myllerryksen kohteeksi, eikä se vieläkään ole täysin valmis. Ajattelin kuitenkin laittaa nyt muutamia kuvia tämänhetkisestä tilanteesta, vaikka oikeastaan tilanne on jo hieman elänyt näidenkin ottamisen jälkeen, etenkin taulujen ja muiden pienten yksityiskohtien osalta.


Merkittävin olohuoneemme ilmettä muuttanut hankinta oli uusi sohva joskus helmi-maaliskuun paikkeilla. Kyseessä on Ikean Söderhamn. Sohva lähti vaihtoon, koska kuvassa näkyvä pikkuepeli oli raapinut edellisen kulmat hapsuille. Mietimme pitkään, mahtuisiko näin iso sohva pieneen kotiimme, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei tuntunut löytyvän, joten kävimme ensin hakemassa Ikeasta tuon suoran pätkän ja kuukautta myöhemmin divaaniosan.

Söderhamn on sohvana matala, joten ei kelpaa edes Nuunalle pystysuoraksi raapimapinnaksi, toisin kuin edellinen sohvamme. Lisäksi tämä vaaleanharmaa kangas on niin tiheään kudottu, että kissan kynnet eivät ole satunnaisten raapimayritysten yhteydessä saaneet siitä lankoja nousemaan. Yksi merkittävimmistä Söderhamnin eduista olivat myös pestävät päälliset. Valmistajan mukaan niitä ei kylläkään saisi pestä pesukoneessa, mutta luin monien tehneen niin ja hienosti meidänkin parin tyynyn päällisemme kestivät karvapallo-oksennuksesta seuranneen pesukonemyllytyksen.

Alkuperäisenä ajatuksenani oli kylläkin tilata sohvaan netistä tummemmat päälliset, mutta jotenkin tykästyimmekin tuohon vaaleanharmaaseen. Se raikasti kotia kivasti siinä kevään kynnyksellä useamman tumman sohvan jälkeen. Saatan kuitenkin hankkia tummemmat versiot syksyksi ja jouluksi.

Kaiken kaikkiaan olemme olleet kovin tyytyväisiä uuteen sohvaamme. Etenkin O on ollut ihan myyty, vaikka alunperin suhtautui sohvaan hieman skeptisesti. Söderhamn on mukava löhösohva, jolla me molemmat olemme ottaneet varsin sikeitä torkkuja, ja lisäksi se on mielestäni myös ihan kivan näköinen.


Toinen uudistusta kaivannut ongelmakohta olivat keittiön elämää nähneet ja muutoissa kolhiintuneet tuolit, joiden tilalle O haki Ranskan matkan aikanani kuvan Hay Heet, joista olemme tykänneet kovasti. Ne tuovat tilaan ilmavuutta ja kepeyttä. Samalla pitkään makuuhuoneessamme hiukan piilossa oleskellut Puppy löysi paikkansa olohuoneestamme. Olin jo aikeissa myydä sen ja siksi alunperin kannoin sen tuohon, mutta siihen se sitten jäi. Ehkä luopumisen tuskaa aiheutti myös se, että hankin sen alunperin itselleni valmistujaislahjaksi.


Keväällä hankimme kotiimme pitkästä aikaa myös huonekasveja ja niille sopivia laatikoita ja amppeleita. Kävin läpi melkoisen listan huonekasveja löytääkseni kissoille myrkyttömiä vaihtoehtoja ja yllätykseksemme suurin osa on menestynyt hienosti. Lähinnä kaksi kapealehtisintä ovat joutuneet verottajan hampaisiin. Mikäli kiinnostusta löytyy, voisin kirjoitella kasvikokemuksistamme oman postauksensa.


 Näiden kesäkukkien myötä ihania hellepäiviä itse kullekin!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kevätretki Ranskaan


Maaliskuussa pakkasin laukkuni ja lähdin muutaman päivän visiitille Etelä-Ranskaan yhdessä jokusen muun suomalaisen kollegan kanssa. Matkan aihe liittyi tällä kertaa kissalääketieteeseen.


Sain kahden hengen huoneen - lähinnä varmaan siksi, että koko hotelli täyttyi saman kongressin kävijöistä, joita saapuikin ympäri maailmaa.


Ajatus keväisestä Ranskasta kutkutti etukäteen kovastikin mieltä Suomen pitkän ja pimeän talven jälkeen, mutta eipä sielläkään vielä mitään superlämmintä tai -aurinkoista ollut. Lisäksi päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, että aika vähälle jäi lopulta kaupunkiin tai edes hotelliin tutustuminen.


Luennot käsittelivät mm. kissojen ruokintaa, endokrinologiaa ja käyttäytymistä. Osa jäi sisällöltään melko pinnallisiksi, osa syveni hyvinkin tarkkoihin yksityiskohtiin. Eniten kotiinviemisiä taisin kuitenkin kerätä kissojen diabeteksen hallintaan keskittyneestä käytännön työpajasta.



Ruoka ja viini olivat laadukkaita, kuten Ranskalta saattoi odottaakin. Vielä kun pääsisi käymään siellä ihan ajan kanssa - edellisestä kerrasta olikin jo 18 vuotta!