keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sveitsi, part I


Tehtiinpä tuossa heinäkuun lopulla reissu Sveitsiin. Tavallaan kyseessä oli koulutusmatka, mutta tykkään yhdistää näihin aina sen lomailuaspektin myös, jos vain mahdollista. Niinpä O:kin lähti tälle reissulle mukaan kaveriksi.


Sveitsi oli uusi maa molemmille. Kysäisin hiukan kieli poskella matkaa edeltävänä iltana laukkuja pakkaillessamme O:lta, kuinka todennäköisenä hän pitää sitä, että tästä tulee reissujen reissu. Olihan kohde valikoitunut ihan pakon sanelemana, eivätkä odotukset sen puolesta olleet erityisen korkealla. "80 %", vastasi O.


Eipä tiennyt, kuinka oikeassa tulisikaan olemaan. Odotukset ns. ylittyivät.


Lensimme kustannussyistä Zürichiin, vaikka varsinainen kohteemme oli Bern. Tulipa nähty kaksi paikkaa yhden hinnalla ja vieläpä kaksi ihan erilaista kaupunkia. Zürichissa pyörimme ennen kaikkea veden äärellä. Tuolla kuvan laiturilla lekottelimme lähtöpäivänä useamman tunnin helteessä jalkoja joessa uittaen ja eväitä nauttien.


Jokainen vene oli peitetty pressulla - liekö tämä joku lainsäännöllinen juttu vai mitä ihmettä? Eipä siihen mennyt tottuneelta venekuskilta kuin viitisen minuuttia rantautumishetkestä lähtien, mutta silti mielestäni aika viitseliästä. Ainakin näin Suomen touhuun tottuneena.


Ensimmäisen päivän ohjelmanumerona oli risteily järvellä. Mukavaa viilennystä, hienoja maisemia ja toinen toistaan persoonallisempia satamia.


Erilaisia rantakohteita oli myös yllättävän paljon. Eipä olisi tullut mieleen majoittua Zürichissa rantahotelliin, mutta voisi olla melkoinen elämys!


 Entä miksi jokiveneiden on oltava pitkiä?


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pintaa syvemmältä


Joku teistä halusi kuulla, mitä akvaarioharrastuksellemme kuuluu, joten tässäpä tuoreita kuvia ja ajatuksia siltä saralta. Isompi akvaariomme on Fluval Edge II, joka toimii tällä hetkellä lähinnä mehiläissukarapujen kotina eläinkaupasta tuliaisina saapuneen pilkkutaudin pyyhkäistyä koko edellisen asukaskannan loppukeväästä kerralla mennessään.


 Kasvikunnaksi on valikoitunut lähinnä hidaskasvuisia, tummanvihreitä keihäslehtiä ja jaavansaniaisia. Edgen vakiovalaisin asettaa rajoituksensa kasveille, enkä toistaiseksi ole keksinyt, mikä olisi sellainen tähän joukkoon istuva, korkeaksi kasvava taustakasvi. Ideoita otetaan mielellään vastaan! Nythän altaan korkeudesta jää puolet hyödyntämättä, eikä mikään peitä suodattimen vedenottoputkea, eikä lämmitintä (jonka nyt muutenkin voisi vaihtaa vähän pienempään ja esteettisempään). Joku ihana korkea juurakkokin tuohon sopisi, mutta sen pitäisi vain olla sellainen, että mahtuisi tuosta Edgen yläaukosta sisään. Ei siis parane tilata netistä, vaan pitäisi vaivautua ihan akvaariokauppaan - haha.


Näihin asukkaisiin sen sijaan olen oikeinkin tyytyväinen. 


Samoin kalastaja- vai pitäisikö sanoa ravustaja-Nuuna.


Ja mikä ilahduttavinta: ovat päättäneet pistää oikein perheenkin pystyyn! Yllä olevassa kuvassa kiven päällä näkyy yksi muutama päivä sitten huomaamistani rapuvauvoista.


 Ja tässä toinen, joskin ihan väärän värinen? Mikä lie risteytys tai luonnonoikku, sievä kuitenkin <3 br="">


Tarkkoja kuvia oli ihan mahdoton ottaa, mutta tässä punavalkoinen lapsukainen vertautuu lähes täysikokoiseen rapuun. Ja eilisen vedenvaihdon yhteydessä huomasin vielä kaksi näitä vauvoja puolet pienempää tyyppiä. Ihanaa! Hihkuin innoissani ääneen.


Tässä puolestaan kakkosakvaariomme, joka muutti keittiön nurkkaan ehkä kesäkuun alussa. Malliltaan hän on biOrb ja mitoiltaan erittäin nano, tarkoitusperänään olla lähinnä sisustuselementti.


 Nykyisin nuo johdot ovat vähän kauniimmin...


biOrb on taas näitä sarjassamme "pitkäaikaisia haaveitani". Alkaessani suunnitella nanon hankintaa arvoin pitkään Fluval Edgen ja biOrbin välillä. biOrb (etenkin Life, tämä malli on Flow) on hauskasti muotoiltu ja olisi sopinut ihan täydellisesti silloisten kissahyllyjemme alle. Sen verran koko biOrbin toimintaperiaate kuitenkin epäilytti, että päädyin sitten kuitenkin Edgeen - etenkin kun sellainen sattui lopulta käytettynä kohdalle. biOrb jäi kuitenkin kaivelemaan ja nanon paikka on jo pitkään ollut katsottuna keittiön nurkassa. Pohdin, olisinko kaivellut Fluval Edge I:mme siihen, mutta muuten valkoinen keittö kaipasi kuitenkin mielestäni kevyempää muotoilua jatkokseen. Joten biOrb.


Akvaarion toimintaidea perustuu siihen, että pohjamateriaalina toimiva keramiikkarae toimii biologisena suodattimena ja sen keskellä oleva ilmastinputki kierrättää ja hapettaa veden ja tekee altaan keskelle jatkuvan kuplavanan. Haastavan pohjamateriaalin vuoksi aidot kasvit eivät oikein viihdy (paitsi kiviin ja kantoihin kiinnitettynä), mutta biOrb tarjoaa mitä moninaisemman valikoiman kohtalaisen aidon näköisiä tekokasveja. Samoin tuota ilmastinputkea ympäröimään myydään aika hienoja sisustuselementtejä. Päädyin nyt kokeilemaan allasta ensin näin kun se on tarkoitettu, mutta mikäli menetän hermoni, vaihdan pohjamateriaalin joskus tavalliseen hiekkaan, istutan altaaseen oikeita kasveja ja vaihdan tekniikan perinteiseen. Tai ehkä vaihdan isompaan biOrbiin - sellaiseen, johon voisi ottaa vaikka ihan kalojakin. Mutta silloin todennäköisesti päätyisin melko radikaaliin modifiointiin. Sisustuselementtinä tämä toimii ihan kivasti näinkin.


Vai mitäs tykkäätte?

Summer Time Sadness


Tämä kesä on ollut oikea saamattomuuden multihuipentuma. Niin paljon toteutumattomia suunnitelmia. Turhautumista. Ärsyyntymistä. Eilen mm. teimme turhan reissun Hankoon. Piti lähteä Bengtskärin majakalle, mutta retki peruttiin kovan aallokon vuoksi. Eikä siitä tietenkään voitu laittaa retken varanneille esim. tekstiviestiä, ehei. Alla neljän tunnin yöunet ja rankka päivystys. Vastassa sateinen pikkukaupunki, joka ei houkutellut muuhunkaan kesänviettoon. Tyhjä reissu. Kerrankin kun pääsimme liikkeelle. Tyypillistä.

Tässä puolestaan juhannuskuviamme. Juhannuksen viettoa rajoittivat työkuviot, joten kotiin jäätiin.


 Grillattiin.


Leivottiin.


Paljuiltiin.


Juhannuspäivänä luin yllä näkyvän kirjan lähes yhteen soittoon loppuun, vaikka oli pitänyt lähteä telttailemaan. Ei vain jaksanut.


Lopulta pykäsimme teltan pystyyn terassille. Pitihän se edes testata - uusi kun oli ja edellinen telttaretkemme vuosia sitten meni vähän pieleen, kun Taikkis yritti koko yön murtautua ulos teltasta.


Tässä yksilössä oli kuitenkin reippaasti tilaa myös koirille ja koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä vieressämme koko yön.


Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä vanhaan tuttuun retkipaikkaan makkararetkelle, mutta siellä oli paikallisten asukkaiden toimesta estetty parkkeeraaminen retkipaikan lähettyville, joten pieleen meni sekin suunnitelma. Makkarat ja halot oli kuitenkin hankittu ja olipa O käynyt uuden retkikirveen ja makkaratikutkin hakemassa, joten pakkohan sitä oli suunnitelma B kehitellä.


Päädyimme Jakomäkeen.


Voi kesä, kesä. Sinuun kohdistettuja odotuksia on aina niin vaikea täyttää.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Itämerellinen viikonloppu


Toissaviikonlopun näkymiä.


Lauantai-iltana lenkillä Uutelassa, pitkästä aikaa. Jossakin vaiheessa kävimme tuolla niin usein, että ehdin vähän kyllästyä. Etenkin siihen punkkien määrään. Nyt oli kuitenkin kiva käydä pitkästä aikaa.


Illalla grillasimme ruuaksi kurkku-lohivartaita Yhteishyvän ruokaliitteen ohjeella. Ei mitään maailman kauneinta tai makurikkainta ruokaa, mutta kivan kevyttä ja raikasta vaihtelua normigrillattaviimme verrattuna kuitenkin.


Nykyään tulee väännettyä lähes jokaisen kalaruuan kylkeen joku itse sovellettu kastike. Pohjaksi turkkilaista tai kermaviiliä, mausteiksi hunajaa tai muuta makeutusta, suolaa, tilliä, sinappia, musta- tai sitruunapippuria, sinappia, sitruuna- tai limemehua... Helppoa ja tuo kuitenkin rutkasti lisämakua ruualle.


Herne-fetalisuke.


Kevätkaali-kevätsipulilisuke. Herkkua!


Raikas grillisalaatti - tämäkin sen ruokaliitteen ohjeella.


Jälkkäriksi juustokakku-kakku. Tämän resepti taisi olla muunnelma Vantaan Sanomien reseptistä.


Ja jottei ruokailoittelu olisi loppunut liian lyhyeen, oli meillä jälleen varattuna pöytä Treffipubin brunssille sunnuntaiaamulle. Tällä kertaa teemana oli tapas-brunssi.


Alkupalat ovat ehdottomasti se paras osuus. Aina. Tässä setissä ei oikein heikkoa lenkkiä tainnut ollakaan - kaikki hyvää.


Jälkkäriksi hedelmiä ja juustoa. O:lle hiukan tuhdimpia herkkuja. Brunssilta jatkoimme kesän ensimmäiselle kaupunkiretkelle. Kohteeksi valikoitui karttaa tutkailemalla Loviisa. Sopivan matkan päässä ja rannikolla. Ei sen suurempia suunnitelmia tai ennakko-odotuksia. 


Varsin kivaksi kesäkaupungiksi se kuitenkin osoittautui. Pieneksi, mutta viihtyisäksi.

Ajelimme ympäriinsä ja päädyimme vanhan linnoituksen raunioille.



 Linnoitukselta lähti opastettu luontopolku, jonka kävimme kiertämässä.















Lopuksi kävimme pyörimässä satama-alueella.


Viikonloppu kiteytettynä: