maanantai 8. tammikuuta 2018

Tuoksuja ja tunteita


Tänä vuonna ehdin ja jaksoin rakennella joulufiilistä aika mukavasti iltavuoropainotteisesta joulukuustani huolimatta. Sanotaanko vaikka, että yöaika tuli hyvin hyötykäytettyä ja nautin, kun sain hiippailla pimeässä, kuusen, jouluvalojen ja -tuoksujen valtaamassa kodissamme puuhastelemassa joulun eteen. Ja kuten aiemmin mainitsin, käväisimme myös keskustassa Tuomaan markkinoilla. Steissille oli tullut hauska uusi koirapatsas odottamaan kivimieheltä palloa.


Stockan jouluikkuna piti siinä matkan varrella käydä myös kurkkaamassa.


Markkinoilla tuntuivat olevan melko lailla samat myyjät kuin viime vuonnakin ja löysimme kaiken, mitä lähdimme hakemaankin: poroa, siikaa, joulujuustoa ja O lahjaherkkuja.


Samana iltana kävimme myös laulamassa kauneimpia joululauluja goes pop -versiona jälleen.


Tuomaan markkinoilta pois lähdettyämme poikkesimme parissa pop up -joulumyyjäispaikassa ja yhdessä pääsin haistelemaan Skog-kynttilää, jota oli kehuttu joulukuuselta tuoksuvaksi. Tykästyin, mutta koska reilu 30e oli mielestäni vähän liikaa kynttilästä, päädyin tilaamaan sen miniversion.


Harmillisesti tuoksu jäi hyvin miedoksi.


Samoin tämän Yankee Candlen kuusiversion. Molempia yhdessä polttamalla jonkinlaista tuoksua oli kyllä aistittavissa kynttilöiden läheisyydessä, mutta ei sellaista kunnollista kuusi on tuotu huoneeseen -elämystä.


Stockalta tarttui matkaan myös Woodwickin uusi tuoksu Cranberry Cider miniversiona. Nämä rätisevät hauskasti palaessaan.


Kuitenkin kaikkein parhaan joulutuoksun kotiin antaa edelleen vanha tuttu Gladen kausituoksu, joka harmillisesti alkaa olla jo niin vanha, että liekö noita enää ensi vuonna mistään löytääkään... Korvaaja olisi jo kiva löytää.

Mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän toki myös ihan autenttiset tuoksut alkavat levitä kotiin. Perinteinen neilikka-appelsiini ja jouluomena-kulho, hyasintit kissaturvallisissa astioissa ja aidot piparit löysivät paikkansa kodistamme tänäkin vuonna.


Kun pari vuotta sitten rakensimme tällaisen lahjaksi veljeni perheelle, en kuvitellut, että pian pääsisin tekemään samanlaista myös omaan kotiimme. Toki hiukan erilaisella lauman kokoonpanolla. Kahden lapsen ja yhden kissan sijaan saimme nyt leipoa kolme shelttiä vaunun pihalla kirmaamaan.


Tämä oli yksi niistä projekteista, joita puuhastelin yöllä iltavuorosta kotiuduttuani. Leivontaosuuden teimme yhdessä, mutta kokoamiseen ryhdyin O:n jo nukkuessa. Sillä lopputuloksella, että sain todella kipeän ja pitkään vaivanneen palovamman sormeni päähän, vaunun takaosasta tuli ruma ja meinasin hermostuksissani heittää koko roskan pois. Onneksi päätin kuitenkin vielä katsoa, pystyisikö O pelastamaan tilanteen ja hänen rauhallisuudellaan ja kärsivällisyydellään väkersimmekin homman loppuun palovammavapaata pikeeriä liimana käyttäen. Se kuivuu huomattavasti hitaammin, mutta luulen, että jatkossa meillä tullaan käyttämään vain sitä. Lopputulos on jopa kauniimpi ilman sokerisaumoja.


Joulusiivoukseen lisäpuhtia toi tämä jouluinen puhdistussuihke. Tämä tuoksui oikeasti hyvältä - viimevuotinen oli hieman liian tuju.


Kotiin ja lahjoiksi sekoittelin jouluntuoksuisia pyykkietikoita Osmian eteerisistä piparkakku- ja hyasintti-tuoksuöljyistä. Näitähän siis käytetään huuhteluaineen tapaan. Liimasin käyttöohjeet etiketin toiselle puolelle ja koristeina käytin joulukorteista yli jääneitä materiaaleja. Hiutaleet ovat joltakin aiemmalta vuodelta, sinetit tältä vuodelta.


Hiukan vanhahtava, perinteinen tyyli paketoinnissa jaksaa edelleen viehättää, joten tänä vuonna hankin myös sinettitarvikkeet. Sinettimassaa voi sulattaa sellaisesta perinteisestä kynttilän näköisestä pötköstä tai sitten kuumaliimapistoolin avulla. Koska kaapista sattui löytymään pistooli ja luin tämän tavan olevan helpompi, päädyin käyttämään sitä.


Sulatin vahatangoista kuumaliimapistoolin avulla leivinpaperille pyöreähköjä vahakiekkoja, joihin painoin sitten sinettileiman.


Hetken jäähtymisen jälkeen sinetit olivat käyttövalmiita.


Ehkä ensi vuonna tulen käyttäneeksi niitä myös paketteihin.


Aatonaatonaattona iltavuoroni jälkeen ajoimme kotipuoleen. Aatonaatto kului paketoinnin, limppujen paiston ja muiden jouluvalmistelujen merkeissä.


Aattoaamu käynnistyi lähes uunituoreella joululimpun palasella ja joulusaunalla. Perheemme halusi tänä vuonna perinteistä poiketen syödä jo aikaisin iltapäivällä. Menu oli melko perinteinen, joskin lohta taisi olla tarjolla ennätyksellisen monessa muodossa: graavina, savuna, loimuna, rullana, pateena ja salaattina ainakin.


Kahvipöytää varten toimme mukanamme kaksi uutta leivonnaiskokeiluani: piparkakkublondieta ja Minna Canthin tapaan tehtyä maustekakkua, jonka koristelin Nutella-kuorrutuksella, piparimuruilla ja Lidlin jouluisilla vadelmatoffee- ja valkosuklaakoristerakeilla. Näistä ainakin omaksi suosikikseni nousi gluteeniton ja karpihko pipariblondie, jonka koostumus muistutti piparkakkutaikinaa. Päälle ripottelin karppia valkosuklaata, kuivattuja pehmeitä karpaloita ja pistaasipähkinöitä murskattuna. Varsin makeaa, mutta jouluista.


O hoiti lasten riemuksi illalla jälleen menestyksekkäästi pukin tuuraamisen.


Tämän jälkeen kävimme vielä koirien kanssa kävelemässä jouluisessa kaupungissa, veimme kynttilät haudoille ja palasimme availemaan lahjoja. Ne ylittivät kyllä kaikki odotukset, joita ei sinänsä kauheasti ollut.

Joulupäivä ja tapaninpäivä sujuivat sukuloinnin parissa. Muutaman lautapelinkin kerkesimme vanhempieni kanssa pelaamaan, mikä oli mukava uusi kokemus. Kuitenkin kotiin palattuamme fiilis oli rentoutuneen sijasta ehkä vielä pidempää lomaa kaipaava. Onneksi välipäivät töissä sujuivat melko rennoissa tunnelmissa ja uusivuosi tarjosi vielä toisen neljän päivän loman, mutta tällä kertaa ilman mitään velvoitteita ja puuhasteluja.


Latasimme Netflixin koekäyttöön ihan vain hömppiä joululeffoja varten.


Nuuna osallistuu limpun voiteluun parhaaksi katsomaltaan paikalta


Rentoutuminen - check!

torstai 4. tammikuuta 2018

When in Milan, 11-12/2017


Tavoitteidensa ja haaveidensa eteen on tehtävä töitä. Uhrattava aikaa ja rahaa. Joskus matkustettavakin.

Tällä erää se konkretisoituu viiteen Italian matkaan, jotka jakautuvat vuosille 2017-2019. Syynä eksokurssi  - tai oikeastaan viidestä kurssista koostuva kokonaisuus - jälleen.


Ensimmäinen näistä viidestä matkasta koettiin marras-joulukuun vaihteessa ja tämän ensimmäisen  viisipäiväisen kurssin aiheena olivat kanit eli tuo ei-niin-eksoottinen, mutta jostakin syystä sellaiseksi luettava ja todellisuudessa kolmanneksi yleisin pieneläinklinikan potilas.

O lähti ilokseni mukaani ja laumakin saatiin alun hankaluuksista huolimatta jaettua taas kahteen hyvään hoitopaikkaan.


Kurssipäivät alkoivat pääsääntöisesti klo 9 ja loppuivat klo 17-18. Aamut koostuivat perinteiseen tapaan luennoista ja iltapäivät käytännön harjoituksista.

HUOM! Harjoituksissa apuna käytettiin teurastettuja lihakaneja, joten jos joku on herkkä näiden kuolleiden eläinten näkemisen suhteen, niin suosittelen jälleen skippaamaan tämän postauksen.


Luennoitsijoiden taso oli erittäin korkea - kaikki olivat eksodiplomaatteja ja osa varsin nimekkäitäkin. Luentojen aiheet ja sisällöt vaihtelivat hiukan turhan yksinkertaisesta ja tutusta sopivalle tasolle. Päällimmäisin fiilis oli kuitenkin, että monessa asiassa olisin toivonut vielä syvemmälle tasolle menemistä, mutta ymmärrettävästi kurssin vaihtelevasta osallistujakaartista (vastavalmistuneista pelkkiä eksoja jo vuosikausia hoitaneisiin) johtuen rajausta oli ollut vaikea tehdä. Mitä nyt muiden kokemuksia kyselin, niin kyllä kaikki ainakin jotakin kokivat luennoista saaneensa irti.


Totuttuun tapaan kurssin hintaan sisältyivät ruuat, jotka eivät tuottaneet pettymystä, vaan edustivat hyvää ja maukasta italialaista kotiruokaa ja välillä jotakin hienompaakin. Lounas syötiin sisäpihalla lämmitetyssä teltassa, mikä oli aika jännä, mutta varsin toimiva ratkaisu.


Ei ehkä ulkomuodollisesti kaikkein pätevin ateriani, mutta hyvältä maistui.


Iltapäivät oli omistettu käytännön harjoituksille eli hammashoidoille, leikkauksille, tähystyksille ja muille vastaaville toimenpiteille.


Kanin suu on niin ahdas, että jo hampaiden visualisointiin vaaditaan erikoisinstrumenttejä ja tähystin on hyvä lisä. Kurssin järjestäjä ei tarjonnut meille instrumenttejä, vaan ne piti kunkin itse hankkia eli tästä tuli vielä yllättävä 250 e lisäkustannus muiden kulujen päälle. Ja jos osaa, kuten korvalamppua, en olisi jo omistanut, olisivat kustannukset olleet vielä huomattavasti korkeammat. Vaan nytpä on sitten hyvät välineet hankittuna.


Hyvillä instrumenteilla jopa noiden valtavan hankalasti sijoittuneiden poskihampaiden ja valtavan pitkillä juurilla varustettujen etuhampaiden irrottelu kävi suht näppärästi.


Intraosseaalinen eli luunsisäinen yhteys esimerkiksi huonokuntoisen potilaan nesteytystä varten.


Korvien tähystystä.


Ja intubointia eli hengitysputken asentamista turvallisempien nukutusten varmistamiseksi. Kanin intubointi on huomattavasti koiria ja kissoja haastavampaa ja vaatii runsaasti harjoitusta.


Onnistunut suoritus!


Lensimme Milanoon jo edellisviikonloppuna, joten sunnuntaina ehdimme tehdä päiväretken Veronaan, jossa olin jo kerran aikaisemminkin käynyt, mutta O ei. Veronan päänähtävyys on yllä näkyvä "Julian parveke", jonka kerrotaan olleen esikuva Shakespearen tarinan tapahtumapaikoille. Parveke itsessään on aika vaatimaton ja sijaitsee pienellä sisäpihalla, jonka pinnat on koristeltu rakastuneiden turistien käytettyihin purkkiin (!) ja lukkoihin vuodatetuin rakkaudentunnustuksin.


Pahoittelen kuvien huonoa laatua - vuosikausia palvellut muistikorttini otti ja hajosi Veronassa, joten kännykkäkuviin oli tyytyminen.


Pakollinen selfie parvekkeen edessä.


Olimme etukäteen selvitelleet, että Milanossa ja Veronassa pitäisi tuohon vuodenaikaan olla jo joulumarkkinat pystyssä. Veronassa olikin - Milanossa ei vielä mitään kovin kummallisia.


Joulumarkkinat olivat saksalaisiin verrattuna hyvin pienet, mutta kyllä siellä tunnelmaan pääsi. O:lle tärkein asia on varmasti erilaisten ruokien maistelu. Tämä pitsaa hieman muistuttanut asia paistettiin paikan päällä uunissa.


 Tässä puolestaan raclette-juustolla ja ilmakuivatulla kinkulla täytetty pretzel.


Joulukuusen koristeita myytiin vain kahdessa kojussa, eikä kummastakaan hieman harmillisesti löytynyt uusia aarteita. Kanikoristeen olisin mieluusti ostanut muistoksi.


Veronassa ruska oli kauneimmillaan. Säät olivat vain hieman lämpimämmät kuin Suomessa vastaavaan aikaan, mutta auringosta ja kirkkaasta kelistä pääsimme onneksi muutamina päivinä nauttimaan.


Myös Milanoa ehdimme muutamana iltana tutkailla. Tai O:han nyt pyöräili kaupunkia ristiin rastiin ja suhasi julkisilla ympäriinsä kaikki päivät minun kurssilla ollessani, mutta jonkin verran teimme sitä myös yhdessä.


Galleria Vittorio Emanuele II.


Swarovskin kristalleilla koristeltu kuusi.


Duomo.


Muutamina iltoina meillä oli myös kurssin social programmeen kuuluvaa järjestettyä ohjelmaa, kuten yhteinen illallinen...


 ... ja Escape Room -peli, joka oli sekä minulle että O:lle järjestyksessään ensimmäinen. Oikein hauska kokemus, mutta harmillisesti pelin järjestäjä antoi ohjeistukset ja vinkit pääosin italiaksi, vaikka niiden oli ollut tarkoitus olla täyisn englanniksi, mikä tietysti vähän harmitti ja hankaloitti omaa osallistumista.


Tehtävät olivat pääosin erilaisten lukkojen avaamista ja hankintaa erilaisten arvoitusten muodossa. Varsinaista tarinaa tähän ei liittynyt tai ainakin se jäi hyvin hataraksi - ehkä tuosta osittaisesta italiankielisyydestä johtuen.

Taisi kurssin osallistujille muutenkin olla aika uusi kokemus tuo englanninkieliselle kurssille osallistuminen, koska kovasti heitä kurssin alussa järjestäjien toimesta tsempattiin ja rohkaistiin englannin puhumiseen. Tällaiselle pienestä maasta tulevalle englannin puhuminen taitaa olla aika paljon itsestään selvempää kuin heille. Täytyy myös sanoa, että italialaiset myös lähtivät käytännön harjoituksista ensimmäisinä, kun taas me suomalaiset vedimme niissä melkein yliajalle joka päivä. Kulttuurieroja tai erilainen motivaatiotaso rahallisen ja matkustuksellisen panostuksen vuoksi?


Italialainen pitsa hotellin lähellä sijainneessa pitseriassa. Hotelli valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella eli sieltä oli lyhyt kävelymatka kurssipaikalle. Ei mikään kovin erikoinen noin muuten ja sijaitsi varsin syrjässä, joskin ihan hyvien yhteyksien päässä ja palvelujen äärellä, mutta eipä tullut kuvaa räpsäistyä.


Duomon vieressä sijainneessa Rinascente-tavaratalossa kävimme tekemässä hiukan tuliaisostoksia.


Jouluosasto oli varsin vaikuttava ja pyörin siellä silmät ymmyrkäisinä hetken jos toisenkin.


Autoteema ja etenkin kuusi auton katolla -sommitelma tuntui jostakin syystä olevan pinnalla tänä vuonna. Vai enkö vain ole aiemmin kiinnittänyt siihen huomiota?


Näihin iskin kuitenkin eritoten silmäni ja lopputuloksen jo tiedättekin. Yön yli asiaa piti kuitenkin harkita, koska hintaa näille kertyi jonkin verran, enkä tietenkään voinut hankkia vain jompaa kumpaa... mutta lopulta viimeisen päivän viimeisenä asiana Milanossa kävin hakemassa tämän aikaisen joululahjan itselleni, eikä jälkeenpäin yhtään kaduttanut.

Kaiken kaikkiaan varsin mukava matka ja ihan tervetullut irtiotto menneeseen lomattomaan vuoteen. Neljä matkaa vielä luvassa, mutta seuraavalle lähden jo huomattavasti rauhallisemmin mielin, kun tiedän mitä odottaa.