sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Joulu oli taas, joulu oli taas


Tervehdys pitkän hiljaiselon jälkeen! Joku oli käynyt toivomassa päivitystä, joten mikäpä jotten samalla tuuppaisi kuvia tänne, kun tuuppasin niitä someenkin. Jouluisia sellaisia loppiaisen kunniaksi!

Tänä vuonna vietimme joulun ensimmäistä kertaa kotikotona. Pitkään olen tästä puhunut ja pitkään sitä harkinnut. Vanhempani ilmoittivat jo kauan sitten, että aikovat lähteä jouluksi reissuun, joten saimme suunnitella oman joulumme rauhassa alusta asti. Tällainen siitä sitten muotoutui.


Vaikka valmistelut saatiinkin hoidettua hyvissä ajoin, jätimme kinkun paiston aattoyölle. Tämä aiheutti O:lle hiukan ylimääräistä valvomista, mistä johtuen herra olikin aamulla aika väsynyt.


Lunta saatiin tänä jouluna kivasti. Meille joulun alla muuttanut Taneli-tonttu sai komennuksen terassille, sillä Mauka oli hulluna sen villaiseen tuoksuun ja yritti retuuttaa sitä.


Jo lähes perinteinen piparkakkuvaunu tuhoutui nanosekunneissa tämän kuvan ottamisen jälkeen, kun pieni mustakorvainen raketti syöksyi lattialta sen päälle, pelästyi ja pinkaisi pois. No, jäipä sentään pari kuvaa muistoksi.


Piparinpalojen poissiivoamisen jälkeen katoin kinkunpaistajalleni jouluisen aamiaisen: jouluteetä, joulupuuroa, itsetehtyä limppua ja kaneli-kardemumma-voita.


Kuusi vaihtui tänä vuonna Hollannista tilaamaani aidommannäköiset oksat omaavaan yksilöön. Harmillisesti tämän kanssa ei voi käyttää perinteisiä kuusenkynttilöitä, sillä ne sulattavat muovineulaset kuumuessaan lasiin kiinni. Kuusenvalojen kanssa käytiinkin tämän joulun alla melkoinen kamppailu ja sellaisia perinteisiä jäin kyllä kaipaamaan... Harmi, että ledikynttilät ovat vielä tosi himmeitä.


Toisillemme ostamat joululahjat puimme tänä vuonna punaiseen, valkoiseen, mustaan, harmaaseen ja vihreään väriin.


Viimeisten päivänvalotuntien aikaan kävimme lumisella lenkillä, minkä jälkeen saunoimme pitkän kaavan mukaan.


Jouluateria katettiin valkoisen ja vihreän sävyihin.


Uutta kattauksessa ovat Kastehelmi-vesilasit ja Iittalan viinilasit.


Lohikakku onnistui tänä vuonna aivan erityisen hyvin. Nyt tähän tuli paketillinen kylmäsavulohta pilkottuna, pieni purkki siianmätiä (poksuu vähemmän kuin kirjolohen mäti!), rasia tuorejuustoa, purkki ranskankermaa, kuohukermaa vaahdotettuna, sitruunamehua, valkopippuria, tuoretta tilliä, tuoretta ruohosipulia ja tietenkin liivatteet.



Kinkku oli toinen vuoden onnistujista - kiitos siitä O:lle. Hän oli myös kuorruttanut ja koristellut kinkun aattoaamun hämärissä. Minulle jäi vain tarjoiluastian koristelu. Mielestäni nuo havut ja viikunat sopivat kinkun ympärille aivan erityisen hyvin! Kaloja puolestaan pukevat carambolan siivut, sitruuna, ruohosipuli ja tilli. Sinne tänne sujautin myös rosmariinin oksia. Koen, että koristeet tuovat ruokiin tarvittavan ripauksen juhlallisuutta.

Lisäksi mainittakoon erikseen myös tuo kinkun omenainen kastike, johon tuli aika vapaalla kädellä annostellen omenasosetta, kanelia, lihalientä ja ehkä hiukan jotakin makeutusta. Toimi minun suuhuni täydellisesti kinkun kaverina, joskin O arvosti enemmän perinteistä sienikastiketta.


Laatikot tein myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa aivan itse ja O:n toiveesta tarjolla oli nimenomaan perinteisiä laatikoita, eli lanttua, porkkanaa ja perunaa.


Joulusalaatti, kylmäsavuporo ja graavilohi olivat myös huikeita, mutta niistä en saanut nälissäni julkaisukelpoisia kuvia.



Jälkkäreinä oli piparkakkurahkaa, viime vuonna paikkansa joulupöydässämme vakiinnuttanutta piparkakkublondieta ja hiukan joulun lahjaleipomuksista yli jäänyttä taatelikakkua.


 Ja jouluaterian seesteisyydestä päästiin muutamassa tunnissa kunnon lahjavalvojaiskaaokseen, haha!


Joulunpyhinä ja välipäivinä ehdimme piipahtaa myös vaunulla.  Niin tosiaan, meillä on nykyään uusi vaunu ja vuosipaikka - en ole varma, olenko näistä täällä puhunutkaan.


Joka tapauksessa aivan ihanan ja tunnelmallisen pienen joulun onnistuimme itsellemme rakentamaan, vaikka tietysti läheisten kanssa vietetyissä jouluissa ja lapsuuden maisemissa on oma taikansa. Saapa nähdä, miten ensi vuonna?

Tunnelmallista loppiaista ja ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille!

PS. Jos haluatte, että kirjoittelen joskus vielä jotakin, niin laittakaa jotain aihetoivomuksia :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Jotain uutta, jotain vanhaa


Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi postannut tänne kuvia kodistamme. Tämä johtuu siitä, että sisustuksemme on tämän kevään ja kesän aikana joutunut melkoisen myllerryksen kohteeksi, eikä se vieläkään ole täysin valmis. Ajattelin kuitenkin laittaa nyt muutamia kuvia tämänhetkisestä tilanteesta, vaikka oikeastaan tilanne on jo hieman elänyt näidenkin ottamisen jälkeen, etenkin taulujen ja muiden pienten yksityiskohtien osalta.


Merkittävin olohuoneemme ilmettä muuttanut hankinta oli uusi sohva joskus helmi-maaliskuun paikkeilla. Kyseessä on Ikean Söderhamn. Sohva lähti vaihtoon, koska kuvassa näkyvä pikkuepeli oli raapinut edellisen kulmat hapsuille. Mietimme pitkään, mahtuisiko näin iso sohva pieneen kotiimme, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei tuntunut löytyvän, joten kävimme ensin hakemassa Ikeasta tuon suoran pätkän ja kuukautta myöhemmin divaaniosan.

Söderhamn on sohvana matala, joten ei kelpaa edes Nuunalle pystysuoraksi raapimapinnaksi, toisin kuin edellinen sohvamme. Lisäksi tämä vaaleanharmaa kangas on niin tiheään kudottu, että kissan kynnet eivät ole satunnaisten raapimayritysten yhteydessä saaneet siitä lankoja nousemaan. Yksi merkittävimmistä Söderhamnin eduista olivat myös pestävät päälliset. Valmistajan mukaan niitä ei kylläkään saisi pestä pesukoneessa, mutta luin monien tehneen niin ja hienosti meidänkin parin tyynyn päällisemme kestivät karvapallo-oksennuksesta seuranneen pesukonemyllytyksen.

Alkuperäisenä ajatuksenani oli kylläkin tilata sohvaan netistä tummemmat päälliset, mutta jotenkin tykästyimmekin tuohon vaaleanharmaaseen. Se raikasti kotia kivasti siinä kevään kynnyksellä useamman tumman sohvan jälkeen. Saatan kuitenkin hankkia tummemmat versiot syksyksi ja jouluksi.

Kaiken kaikkiaan olemme olleet kovin tyytyväisiä uuteen sohvaamme. Etenkin O on ollut ihan myyty, vaikka alunperin suhtautui sohvaan hieman skeptisesti. Söderhamn on mukava löhösohva, jolla me molemmat olemme ottaneet varsin sikeitä torkkuja, ja lisäksi se on mielestäni myös ihan kivan näköinen.


Toinen uudistusta kaivannut ongelmakohta olivat keittiön elämää nähneet ja muutoissa kolhiintuneet tuolit, joiden tilalle O haki Ranskan matkan aikanani kuvan Hay Heet, joista olemme tykänneet kovasti. Ne tuovat tilaan ilmavuutta ja kepeyttä. Samalla pitkään makuuhuoneessamme hiukan piilossa oleskellut Puppy löysi paikkansa olohuoneestamme. Olin jo aikeissa myydä sen ja siksi alunperin kannoin sen tuohon, mutta siihen se sitten jäi. Ehkä luopumisen tuskaa aiheutti myös se, että hankin sen alunperin itselleni valmistujaislahjaksi.


Keväällä hankimme kotiimme pitkästä aikaa myös huonekasveja ja niille sopivia laatikoita ja amppeleita. Kävin läpi melkoisen listan huonekasveja löytääkseni kissoille myrkyttömiä vaihtoehtoja ja yllätykseksemme suurin osa on menestynyt hienosti. Lähinnä kaksi kapealehtisintä ovat joutuneet verottajan hampaisiin. Mikäli kiinnostusta löytyy, voisin kirjoitella kasvikokemuksistamme oman postauksensa.


 Näiden kesäkukkien myötä ihania hellepäiviä itse kullekin!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kevätretki Ranskaan


Maaliskuussa pakkasin laukkuni ja lähdin muutaman päivän visiitille Etelä-Ranskaan yhdessä jokusen muun suomalaisen kollegan kanssa. Matkan aihe liittyi tällä kertaa kissalääketieteeseen.


Sain kahden hengen huoneen - lähinnä varmaan siksi, että koko hotelli täyttyi saman kongressin kävijöistä, joita saapuikin ympäri maailmaa.


Ajatus keväisestä Ranskasta kutkutti etukäteen kovastikin mieltä Suomen pitkän ja pimeän talven jälkeen, mutta eipä sielläkään vielä mitään superlämmintä tai -aurinkoista ollut. Lisäksi päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, että aika vähälle jäi lopulta kaupunkiin tai edes hotelliin tutustuminen.


Luennot käsittelivät mm. kissojen ruokintaa, endokrinologiaa ja käyttäytymistä. Osa jäi sisällöltään melko pinnallisiksi, osa syveni hyvinkin tarkkoihin yksityiskohtiin. Eniten kotiinviemisiä taisin kuitenkin kerätä kissojen diabeteksen hallintaan keskittyneestä käytännön työpajasta.



Ruoka ja viini olivat laadukkaita, kuten Ranskalta saattoi odottaakin. Vielä kun pääsisi käymään siellä ihan ajan kanssa - edellisestä kerrasta olikin jo 18 vuotta!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Synttäriseikkailu


Toukokuinen syntymäpäiväviikonloppuni valkeni juuri niin ihanan kirkkaana kuin mihin olemme nyt saaneet tänä alkukesänä tottua. Vietimme sen reissussa, kuinkas muutenkaan. Alkoihan minulla samalla myös kahden viikon loma.



Ensimmäinen kohteemme oli Lappohjanranta Hangon liepeillä. Alue kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle.


Aamulenkillä lähdimme tutkiskelemaan rantaa, jolle laskeutuivat viehättävät puuportaat. Eroosion vuoksi rannalle ei tule laskeutua mielivaltaista reittiä.


Ja millainen ranta sieltä avautuikaan! Maisemat muistuttivat etelän rantoja - ehkä Kroatiaa. Uskomatonta, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. 
 


 Eroosion vaikutukset eivät tuolla todellakaan jääneet epäselviksi.
 

Toivottavasti paikka kuitenkin säilyy yhtä viehättävänä jälkipolvillekin.


Ulkoilutimme Lappohjan rannassa myös kissojamme, mutta kuvan herran ulkona viihtyminen on aina hyvin rajallista. Muutama minuutti ja sitten on kiva päästä takaisin sisään kellimään milloin missäkin aurinkoläiskässä.


Lappohjasta suuntasimme Kasnäsin caravan-alueelle, joka osoittautui erittäin siistiksi ja uusin huoltorakennuksin varustelluksi paikaksi. Talvikaudella majoituksen hintaan kuuluu kylpylässä kylpeminen, joten suuntasimme ensitöiksemme sinne. Kylpylä on pieni, mutta varsin mukava ja poreallaskin löytyi - toisin kuin edellisestä kylpylästä.



Myöhemmin vanhempani saapuivat myös samaan paikkaan ja illalla kävimme paikan ravintolassa syömässä vanhenemiseni kunniaksi.


Etenkin tämä paikan nimikkopitsa oli kuulemma hyvää!

Seuraavana päivänä lähdimme käymään vanhempieni kanssa saaristolautalla Rosalan saarella. 



Kyseessä taisi olla O:n ensimmäinen saaristolauttamatka. Rosala itsessään ei tarjonnut suuria elämyksiä - vanhempani hakivat muutaman geokätkön ja kahvillakin poikettiin.




Koska Rosalasta ei löytynyt kunnon lenkkimaastoja, kävelimme koirien kanssa Kasnäsin rannalla.


Sen jälkeen oli aika suunnata auton nokka kohti kotia. 


Kokkilan lossiranta on noussut esiin joissakin karavaanarien keskusteluissa, joten poikkesimme sinne vielä grillailemaan.



Aivan ihana tapa aloittaa loma ja täyttää pyöreitä, en olisi voinut enempää toivoa! Kiitokset asianomaisille.