keskiviikko 23. toukokuuta 2018

When in Milan, 01-02/2018


Jotta ei lipsahdettaisi täysin vaunuilu-blogiksi, niin sipaistaanpa tähän väliin hiukan jatkokouluttautumispostausta. Luvassa taas pari kuvaa kuolleista elämistä, eli mahdollisten herkkien lukijoiden kannattaa skipata tämä!

En muista, tulinko jo aiemmin maininneeksi, että tänä vuonna osallistun näillä näkymin yhteensä neljään jatkokoulutukseen ulkomailla - kolmeen eksoaiheiseen ja yhteen kissa-aiheiseen. Kaksi takana, kaksi vielä edessä. Lisäksi kotimaisia koulutuksia on ehtinyt olla tänä vuonna jo kaksi ja kaiketi ainakin yksi vielä pitäisi keksiä, kun työnantajakin tarjoaisi vuosittain yhden kotimaisen kurssin.

Täytyy sanoa, että aika äärirajoilla tässä kouluttautumisessa kyllä tänä vuonna mennään - ennen kaikkea taloudellisesti. Jaksan kuitenkin vielä uskoa siihen, että kurssit maksavat itsensä takaisin - tavalla tai toisella.


Joka tapauksessa vuoden ensimmäinen ulkomainen jatkokoulutus sijoittui tammi-helmikuun vaihteeseen ja Italiaan. Tälle matkalle O ei lähtenyt mukaani - olimmehan olleet samassa paikassa juuri ennen joulua. Vaihdoin kokeeksi kadun toisella puolella sijainneeseen hotelliin ja tykkäsin tästä kyllä enemmän kuin edellisreissun majoituksesta.


Etenkin tuo kylpyamme oli ihana pitkien kurssipäivien jälkeiseen rentoutumiseen! Muutenkin oli kiva, kun tunsi jo paikat. Asemalta hotellille löytäminen oli helppoa ja läheisestä 24/7 kaupasta oli helppo hakea evästä.

Kurssin aiheena olivat tällä kertaa fretit ja jyrsijät. Etenkin frettiluennot olivat huiput - ennen kaikkea frettitutkijoina ja -lääkäreinä toimivien luennoitsijoidensa puolesta. Heillä tuntui olevan tavoitteena kertoa meille kaikki, mitä tietävät freteistä, joten luennot ja päivät tuppasivat venymään, mutta parempi niin. Jyrsijäluennoista vastasi patologiaa, mutta myös praktiikkaa tekevä diplomaatti, jonka jyrsijäkokemus pohjasi ennen kaikkea laboratoriojyrsijöistä ja ruumiinavauksista kerrytettyyn kokemuksiin. Ei siis ehkä ihan niin käytännönläheinen lähestymistapa kuin frettiluennoilla, mutta varsin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kuitenkin.


Käytännön harjoituksissa treenailtiin jälleen kirurgiaa ja pieniä toimenpiteitä.


Järjestettynä iltaohjelmana meillä oli  tällä kertaa taidemuseovisiitti sekä viinin ja pienten iltapalojen maistelu.


 Bongaa hevonen!


Kävimme myös muiden kurssilaisten kanssa ihan omatoimisesti syömässä ainakin yhtenä iltana. Tutustuin myös läheiseen ostoskeskukseen ja jotai pientä kivaa tuli joulun alennusmyynneistä myös shoppailtua.

Tästä reissusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli. Oli kiva huomata, että pärjää yksinkin ulkomailla - edellisestä kerrasta olikin jo kymmenisen vuotta. Vaikka tokihan myös kurssikavereista oli seuraa, niin että ei tuolla ihan yksin tarvinnut olla ja suomeakin pääsi puhumaan. Lisäksi jo tutuiksi käyneissä paikoissa oli helppoa olla ja rentoutua, ja mikä ihaninta - aurinkokin välillä näyttäytyi.

Milan - we'll meet again, soon.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kevätreissuja


Kevään toinen reissu kohdistui Tilkunpeltoon Lammille. Lähinnä kuulemiemme hyvien kokemusten ja suositusten perusteella. Paikka sijaitsi somasti järven rannalla ja kesäisin alueella toimii myös vaunusauna ja uima-allas. Vastaanotto oli totuttuun tapaan ystävällinen.


Harmillisesti alueen tiet olivat melko mutaisassa kunnossa, eivätkä ulkoilumaastotkaan hurmanneet.  Ilma oli kuitenkin mukavan keväinen.


Varasimme lauantai-illaksi saunavuoron ja sauna oli kyllä todella hieno. Pitänee joskus palata testaamaan vaunusaunakin.


Lauantai-illan mukavin asia olivat kuitenkin yllättäen viereiselle paikalle kaartaneet vanhempani. Tiesivät toki, missä olimme, mutta halusivat yllättää - siinä hyvin onnistuenkin. Oli mukava päivittää kuulumisia ja viettää iltaa heidän autollaan, kun ei oltu pitkään aikaan nähty.


Tämä oli myös ensimmäinen kerta koskaan, kun satuimme samalle alueelle karavaanailun merkeissä.




Kevään kolmas reissu heitettiin ns. puskaparkkeilun hengessä jo moneen kertaan tutuiksi käyneissä Inkoon Kopparnäsin maisemissa. Paikka on suosittu karavaanareiden keskuudessa, sillä se on joskus muinoin palvellut leirintäalueena. Nykyisin siellä on kahden vuorokauden rajoitus.


Ensimmäinen homma on aina lauman ulkoilutus.  Nyt oli jo sen verran lämmintä, että kissatkin uskaltautuivat ulos. Utu nyt oli toki jo valjastellut lyhyemmän aikaa edellisreissullakin, mutta lumi ei ollut oikein herran mieleen.


Ulkoilun ohessa grillissä lämpeni panini. Hyvin onnistui tälläkin keinolla ja täytti nopeasti miehen vatsan.


Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, joten ensitöiksi koko lauma pihalle.


Pelkäsin, että tuolla rantakallioilla olisi saattanut viihtyä kyy jos toinenkin, mutta onneksi niiltä on ainakin toistaiseksi vältytty!


Tämän paikan suurimpia plussia ovat varmasti nämä vaihtelevat ulkoilumaastot, joita riittää useampaan suuntaan.


Tämä biitsi on yksi lemppareitani. Vielä siltä ei tosin ole päästy aurinkoa ottamaan, eikä uimaan. 


Mummo nelistää.


Kevään ensimmäiset sinivuokot!


Tällä kertaa kuljimme läpi meille uuden merkityn polun, joka ei kuitenkaan maastonsa tai maisemiensa puolesta noussut alueen ykköseksi.


Polku päättyi jotakuinkin aiemmin nähdylle biitsille, jonka yhteydessä sijaitsevalla nuotiopaikalle paistoimme piknik-laukussa mukana kulkeneet makkarat. Nuotion sytytys oli jälleen työn ja tuskan takana, kun emme tahtoneet löytää kuivia puita.


Väsynyttä sakkia.



Puskaparkkeilun yksi tylsimmistä puolista on peseytymismahdollisuuksien puute - etenkin, mikäli uiminenkaan ei tule kyseeseen. Tällä kertaa ratkaisimme ongelman yhdistämällä eräilyyn visiitin läheisessä kylpylässä. Siellä oli todella viileää vettä, eikä ollenkaan kaipaamaamme poreallasta, mutta suihku ja sauna onneksi lämmittivät.



Sunnuntaina oli vielä aikaa pitkälle lenkille alueen toisella puolella, meillä tutuimmilla rantakallioilla, joilla näin huhtikuussa oli vielä todella rauhallista kauniista säätä huolimatta.

Puskaparkkeilussa toteutuu monessa mielessä karavaanailun paras anti - vapaus, luonnonrauha ja riippumattomuus. Toki haasteita tuottavat toistaiseksi vielä tuo peseytyminen, koirien peseminen, puhelimien sekä tietokoneen akun lataus, sekä vähemmissä määrin kokkailu, mutta nämäkin ovat enemmän tai vähemmän ratkaistavissa olevia asioita. Ehkä hiljalleen lisäämmekin puskailun osuutta harrastuksessamme, kunhan saamme noita haasteita ratkottua. Stay tuned!

lauantai 12. toukokuuta 2018

Vaunuiltu pääsiäinen


Kiitos sinulle, joka vinkkasit taannoin käyttämästäsi kuvankäsittelyohjelmasta. En saanut kyseisestä ohjelmaa toimimaan, kuten olisin halunnut, mutta innostuin kokeilemaan toista aiemmin lataamaani ja nyt minulla on kasa kuvia blogiin siirrettäväksi. Katsotaan, josko ehtisin siis taas postailemaan.

Helppouteen perustuen ja kiireeseen vedoten (olemme juuri lähdössä matkalle) aloitan postailun kautemme ensimmäisellä karavaanireissulla, joka koitti pääsiäisenä. Sitä hetkeä oltiin odotettu kuukausikaupalla, kun vihdoin pääsimme hakemaan vaunumme talvisäilöstä, ja vaikka pääsiäisen säät olivatkin vielä hieman kyseenalaiset, ei meitä pidätellyt enää mikään.


Paikaksi valikoitui sama kuin viime vuoden ensimmäisellä reissullakin. Maisemakin on jotakuinkin yhtä luminen, mutta silloin juhlapyhänä oli vappu, ei pääsiäinen.


Ja miten ihanat säät meitä hemmotelivatkaan! Saimme tuon pitkän viikonlopun aikana aurinkoa jo enemmän kuin varmaan koko edelliskaudella yhteensä.


Teimme pitkiä, rauhallisia lenkkejä tutuissa maisemissa.


Herkuttelimme pääsiäisruuilla, kuten tällä veljeni perheen etuteltassa valmistuneella karitsan lavalla, jota ostimme pieneltä suomalaiselta tilalta.


Oli ihan taivaallista! 


 Jokainen ilta huipentui veljeni perheen saunavaunussa saunomiseen ja ulkoporealtaassa kylpemiseen.


Kotiin suuntasimme päivän etuajassa välttääksemme toiselle pääsiäispäivälle luvatun lumimyrskyn. 


Sen ansiosta ehdimme tehdä pienen pääsiäisillallisen vielä kotonakin.


Ihania kevät- ja alkukesän päiviä sille, joka tämän sattuu lukemaan... siis jos sattuu!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Uudesta vuodesta ja sen kujeista


No niin, kokeilinpa nyt tähän postaukseen uutta kuvienhallintaohjelmaa. Hidastahan tuo oli ja ehkä vähän hankalaakin, mutta ehkä se siitä - ajan kanssa? Ehkä.


Uutta vuotta juhlistimme jo perinteeksi muodostuneella tavalla kotona keskenämme.


Myös auto-vaunu-yhdistelmä sai taustalle ilotulitteen mieleeni tuovan valokoristeen ja vaunun värivalot sopivat tunnelmaan hienosti.


Juhlaruuaksi kokkailimme raclettea. Juuston kanssa meinasi tulla vähän hätä, kun Jumbon Cittarin hyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi Prisma pelasti.


Ilmakuivattuun kinkkuun kääräistyt päärynälohkot toimivat kivasti raclette- ja sinihomejuuston kavereina. 


Ilotulitukset olivat täällä tänä vuonna poikkeuksellisen runsaat.


Tinoja valoimme vasta uuden vuoden päivänä saunan kiukaalla. Eivätpä ne meitä tulevaisuuden suhteen juurikaan viisastuttaneet, joten ei kai auta kuin malttaa odottaa.

Sen verran nyt ainakin on tiedossa, että työt jatkuvat näillä näkymin ennallaan. Kotikaan tuskin tulee vaihtumaan, mutta sisustukseen on suunnitteilla kohtalaisesti muutoksia. Lisäksi tuleva vuosi näyttäisi olevan matkustelun täyteinen. Ulkomaan matkoja on tiedossa ainakin neljä, todennäköisesti viisi. Neljä työhön liittyvää, yksi puhtaasti lomamatka. Ensimmäinen matkoista koittaa jo huomenna, kun lähden jälleen Italiaan kartuttamaan ekso-osaamistani. Antoisa viikko varmasti luvassa!

Sellaista toivottelen myös teille ja toki sitä ennen vielä oikein rentouttavaa viikonloppua!