perjantai 13. lokakuuta 2017

Kesä... jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua


Niin. Mua ei mikään muu tässä ensimmäisessä karavavaanailukaudessa haitannut tai ärsyttänyt kuin tämän kesän totaalisen kurat ilmat. On ihan kuin koko kesää ei olisi ollutkaan. Eikä muuten nyt sitä ihanaa, rakastamaani syksyä. Pilvistä, nuhjuista röpökeliä. Sadetta ja kylmää.


Lukuisista reissuistamme ihan vain muutamalla paistoi aurinko ja tässä tunnelmia niiltä. Ensimmäisenä vuorossa on yllä näkyvä SFC Leininranta, jossa vietimme kesän kaiketi ainoan helteisen viikonloppumme. Ainoan, jona tuli edes mieleen kaivata vaunuun ilmastointia, jota alunperin olisimme kovasti vaunultamme toivoneet. Ainoan, jona oli pakko kiirehtiä koiria ulkoiluttamasta takaisin vaunulle tarkistamaan, etteivät kissat auki ammottavista kattoluukuista huolimatta ole lämpöhalvauksen partaalla (eivät olleet, kunhan nauttivat...).


Saimme kivan rantapaikan, jonka pohja tosin oli karkeaa sepeliä, emmekä saaneet meillä kokeilussa ollutta etutelttaa sille kunnolla pystytettyä ja lopulta päädyimme muista syistä palauttamaan koko höskän. Vastaanotto alueelle oli lämmin, kuten SFC-alueilla yleensä. Lisäksi alue on uusi, joten huoltorakennukset olivat erittäin siistit, istutukset kauniit ja kaikki pelasi.


Grillikota oli kuitenkin viihtyisä ja toimiva ja saimme valmistettua perinteiset grilliherkkumme, tosin kasviksista kokeilussa oli tällä kertaa uusi tuorekset-setti. Kiva muuten, mutta nuo tomaatit menivät grillissä hiukan tohjoksi. Ananaksista plussaa!

Lauantai-iltana kävimme molemmat moikkaamassa vanhoja opiskelukavereitamme Kouvolassa, minkä perusteella koko leirintäalue oli ylipäätään valikoitunutkin. Erittäin onnistunut viikonloppu siis kaiken kaikkiaan.


Sunnuntaina toki tälle kesälle uskollisesti piti alkaa sataa kesken lautapelihetkemme, joten pelit tuli kerättyä aika nopeasti kokoon. Lammaspihvit saatiin sentään paistettua grillikodan suojissa.


Pientä miinusta antaisin myös hiukan suppeista ulkoilumaastoista ja luontoon merkatusta polusta, jota pitkin päätyi mökkiläisten tonttien tuntumaan ja joutui kääntymään kannoillaan takaisin. Kohtaamamme mökkiläinen tuntui myös olevan kiukkuinen siitä, että rohkenimme edes käyttää heidän mökkitietään...


Toisena vuoroon pääsee Tammisaaren Ormnäs Camping, joka on kaunis, hienolla hiekkarannalla varustettu yksityinen leirintäalue. Siellä oli myös harvinaisen mukavaa väkeä ja kiva tilaussauna.


Perjantai-iltana rohkaistuimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaasuhellaamme ja kyllähän vain kotona valmiiksi tehty kantarellirisottomme lämpenikin sillä nopeasti ja tehokkaasti.


Kattilana toimi vielä tässä vaiheessa kotoa tuomani teflon-kattila, mutta astiat ovat vaunun omia: muovilautaset Clas Ohlsonilta ja muovilasit, karahvi sekä iki-ihana vaunun muotoinen servettiteline Biltemasta.

 Lähistöltä löytyi kivoja ranta- ja lehtomaisia lenkkeilymaastoja.



Iltaruuat valmistettiin grillillä ja samalla saimme maistella seuraan liittyneiden alueen vakikävijöiden grillissä paistettua, vastapyydettyä haukea.


Nämä alumiiniset paistoalustat ovat vihonviimeisiä kapistuksia... kaikki tarttuu kiinni, eikä irtoa milloinkaan. Onneksi juhannukseksi löysimme Prisman grilliosastolta teflonpäällysteisen grillikorin - se toimi kivasti siihen asti, että saimme oman grillin.


Sunnuntaina puolestaan söimme vaunussakin helposti valmisteltavaa ja hyvää kesäruokaa: savulohta, sillejä ja keitettyä perunaa/retiisejä sekä salaattia.


 Sunnuntain lenkki heitettiin Peikkometsän polulla. Peikot pysyivät onneksi koloissaan!


 Kotimatkalla olikin hyvä kerätä listaa vielä puuttuvista asioista...

Yksi tynkäviikonloppu (jona olin osittain töissä) vietettiin Heinolan Heinäsaaressa. Viikonlopun ainoana missiona oli oikeastaan Lahden Kärkkäisellä käynti ja noiden puutteiden korjaus.

Mutta katsokaa, saimme ehkä alueen hienoimman paikan:


Otin siltamaisemasta varmaan kymmeniä kuvia ja huokailin varmaan rasittavuuksiin asti, kuinka ihaniin paikkoihin vaunuilu meidät tuokaan. Tuo silta oli ihan mielettömän kaunis! Kunpa olisikin ollut aikaa istuskella ja grillailla tuossa rannalla... siis jos meillä olisi esimerkiksi tässä vaiheessa ollut jo se grilli ja ne tuolit, haha! Mutta ehdottomasti paikka, johon pitää palata ajan kanssa.



 Ulkoilumaastot olivat kohtuulliset - sen mitä niihin ehdimme yhdessä illassa tutustumaan.


Seuraavaksi esittelyyn ehta puskaparkki Inkoossa! Tämän reissun aikana meille sattui lauantaille yksi kesän kesäisimmistä ilmoista, kuten kuvasta ehkä näkyy. Sunnuntaina satoi tietysti vettä, joten lähdimme silloin hyvissä ajoin kotiin. Mutta lauantaina sain jopa otettua jonkin aikaa aurinkoa tuossa mättähällä murkkujen seurana. Edelleenkään meillä ei ollut niitä tuoleja... Koira-aita, joka on siis rautakaupan kompostikehikkoa (mustaa, ei vihreää - jee!) saatiin kuitenkin jo käyttöön ja kissat tykkäsivät valjastella tuolla aivan erityisen paljon - matala varvikko toi kaiketi niille suojaa.


Ulkoilumaastot täällä olivat erinomaiset, kuten jo vanhastaan tiesimmekin.


Ainoa kunnon peseytymismahdollisuus (meillä ei ole vaunussa suihkua) oli meri ja O kävikin kastautumassa, hrr... Tai no, olisi meillä ollut myös retkisuihku, jota minun oli seuraavana päivänä tarkoitus kokeilla, mutta sään kylmettyä muutinkin mieltäni.


Taikkis kävi myös kastautumassa... ja näytti Lurulle uroksen paikan laumassa...


 Ruoka käytiin jälleen laittamassa nuotiopaikalla...


 ... ja löydettiin siinä ohessa hieno biitsi.


Yksi mieleenpainuvimpia iltoja. Tänne oli myös tarkoitus palata vielä syksyn aikana, mutta toisin kävi. Liikaa paikkoja koluttavana...

Juhannuksena tuli vettä kuin aisaa. Oltiin jälleen kotipuolessa, kun ei muutakaan järkevää keksitty. Saunottiin, laitettiin ruokaa ja nähtiin tuttuja. Kuvat rajoittuvat tähän grillikatoksessa paistettuun hampurilaisateriaan. Tosi kiva leiriruoka - nopeaa, helppoa ja hyvää, myös ilman noita pullia.


Viimeisimpänä näistä kesäreissuista Porvoon SFC Skeppars. Siellä muistan jossakin vaiheessa paistaneen auringon niin, että seurasin aurinkoläiskiä hetken aikaa retkituolillani. Haha! Mennessä kuitenkin satoi vettä, samoin lauantaina ja sunnuntaina jouduimmekin lähtemään muista syistä jo aikaisin kotiin.

Vastaanotto oli hyvä ja paikka ihan kohtalainen. Merenrantaa oli harvinaisen vähän näkyvissä siitä huolimatta, että oltiin aivan lähellä merta. 


Sateesta huolimatta lähdimme lauantaina Porvoon vanhaan kaupunkiin ja yllättäen siellä ilma jälleen kirkastuikin teetä hörppiessämme.


Jotenkin optimistisesti haluan ajatella niin, että jos aloituskesänämme oli näin epävakaat säät - ei yhtäkään sateetonta viikonloppua ja enimmäkseen ns. tuhrukeliä - ja innostuimme silti tästä reissamisesta näin täysillä, niin miten kivaa tämä tuleekaan olemaan tulevina vuosina?

Toivossa on hyvä elää.