Borgå

Ajattelin olla reipas tyttö ja päivitellä loppuviikonlopun kuulumiset vielä näin reaaliajassa. Luvassa onkin melkoinen kuvaoksennus - onnittelut vain niille, jotka aikovat tämän ryöpytyksen loppuun asti scrollailla.

Lauantaina lähdimme käymään koirien kanssa Tervasaaressa, joka helteessä kylpiessään näyttikin meille parhaat kasvonsa. Saaresta löytyi koirapuisto ja -ranta, jossa Taikkis pääsi jälleen esittelemään leluille meripelastustaitojaan. Nurmikoilla istuskeli lukuisia piknikporukoita ja mekin liityimme hetkeksi aikaa seuraan. Kameran muistikortti unohtui tämän reissun ajaksi läppäriin, luonnollisesti.

Nappasin sen kuitenkin mukaan, kun lähdimme illalla noukkimaan vanhempiani satamasta.  

Liikaa luppoaikaa?

Satamasta jatkoimme ihastelemaan Tuomiokirkkoa ja etsiskelemään herrasväelle päivän kuudettatoista geokätköä.

Pelottavan hääkuvamainen otos. Tosin mahdollista hääkuvaa varten lupaan tehdä tuolla liiskaletille jotain.

O keksi perjantaina paria kukkapurkkia Ikeasta hakiessaan tehdä meille pikkuisen heräteostoksen: uudet parvekekalusteet. Välillä mä kyllä kyseenalaistan nämä meidän perheen sukupuoliroolit...

Ilta kuluikin sitten mukavasti niitä kokoillessa ja salamoivaa taivasta ihastellessa. Kotimme oli kuuma kuin pätsi, joten vanhempani päättivät paeta parvekkeelle nukkumaan.

Aamu koitti onneksi jälleen aurinkoisena.

Tässä pari aamuista kuvaa sille, joka ihmetteli pentumme (no, paljastetaan nyt sitten se nimikin: Utu) rauhallisuutta:

Etsi kissa

Osaa se muutakin tehdä! ;) Harmi vain, että niissä tilanteissa, kun kissa roikkuu verhoissa, leikkii herneenpalolla, maistelee huonekasveja (myrkyttömiä, toki), leikkii leluillaan tai hepuloi kiipeilypuussa, ei kamera tahdo pysyä perässä. Nukkuma- tai muut staattiset tilanteet ovat siis osoittautuneet parhaiksi mahdollisuuksiksi tallentaa valkoisesta salamasta jonkinlaista kuvamateriaalia myöhempien aikojen iloksi.

Aamutoimien jälkeen starttasimme auton kohti helteistä Porvoota.

Taikkiksella oli yllättäen kivaa

Perhepotretti

Kissa!

Aluksi kävelimme ympäri vanhaa kaupunkia ja joen vartta. Pysähdyimme syömään idyllisen oloisen ravintolan terassille, jolla näkyi muitakin koiria.

Ruokalistojen ohella tarjoilija kiidätti paikalle vesikupin koirille. Nosti paikan pointseja mun silmissä aika tuntuvasti! 

Hinnat tuntuivat kuitenkin sen verran tyyriiltä, että tyydyin ottamaan vuohenjuustosalaatin, joka osoittautuikin todelliseksi herkuksi ja juuri sopivan kevyeksi hellesäähän.

Ravintolalta jatkoimme jälleen parille kätkölle.

Ja viimeiseksi vielä Emäsaloon, Porvoon edustalla sijaitsevalle saarelle.

Emäsalossa kasvoi niin komean kokoisia mustikoita, että oli pakko kerätä piirakkatarpeiden verran auton takaluukusta löytyneeseen äyskäriin.

Lopuksi kävimme uittamassa koiria ja itseämme saaren päädystä löytyneellä pienellä hiekkarannan pätkällä.

Onnistunut delfiinin pelastus

Pääsimme kotiin joskus kasin-ysin pintaan ja pakkohan se oli vielä leipaista pieni mustikkapaistos sunnuntai-illan kunniaksi. Tähän tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan vain stevia-mantelijauhe-voi-muruseosta ja mustikoita kerroksittain.

Kyytipojaksi hiukan vaniljalla maustettua kermavaahtoa ja siinä se - helppoa ja herkullista!

Sellainen rykäys, toivottavasti joku jaksoi selata loppuun asti. Aivan huippu oli kyllä tämäkin viikonloppu - kyllä kelpaa aloittaa kesän toiseksi viimeinen kokonainen työviikko huomenna.

Eipä siis muuta kuin unia/huomenta, hyvää alkavaa työviikkoa/lomaviikkoa itse kullekin!