torstai 28. maaliskuuta 2013

Miss Piggy


Tänään meillä oli hiukan erilainen koulupäivä. Starttasimme puolenpäivän tienoilla viiden hengen kokoonpanolla eläinsairaalan pihasta ja ajelimme maakuntaan sikalakäynnille. Kyseessä oli siis juuri alkaneen tuotantoeläinblokin sikaosuuteen kuulunut käytännön harjoittelu tutkimustilalla.

Edellispäivän etsinnöistä huolimatta en onnistunut hankkimaan asianmukaista haalaria ylleni. Yllättävän kalliita nuo - luokkaa 30 eurosta ylöspäin ja niitä pitäisi kuitenkin hankkia useammat ensi vuoden Saaren viikkoja ajatellen. Harmi, kun tuttavapiiriin ei kuulu oikein tilallisia tai muita haalarillisia... opiskelijat tietty poislukien! Osa meistä käyttää navetassa ja sikalassa kyllä opiskelijahaalareitakin, mutta omissani on ainakin sen verran merkkejä ja muuta oheishärpäkettä, että ei oikein toimisi. Niinpä varustauduinkin retkelle vain tuulihousuin ja vanhoin hupparein. Onneksi ykkösvuonna tuli sentään hankittua nuo Dunlopin turvasaappaat! 300-kiloinen emakko varpailla saattaisi hiukan kirpaista.


Saavuimme sikalalle hyvissä ajoin ja tehtäviimme kuului neljään eri osastoon: porsitus-, vieroitus-, lihasika- ja tiineiden osastoon tutustuminen. Harjoittelimme sikalan olosuhteiden, kuten valaistuksen, ilmanlaadun, lämpötilan, kuivituksen ja rakenteiden arviointia, eri-ikäisten sikojen yleistutkimuksen tekoa (ruumiinlämmön mittaus, hengitys- ja sydänfrekvenssi, palpaatio ja inspektio) sekä verinäytteiden ottoa. Pääsimme myös arvioimaan ja punnitsemaan sikojen painoja, jotta tulevaisuudessa osaisimme arvoida oikeiden lääkeannosten määrän jotakuinkin kohdilleen.

Erityisesti pikkuporsaiden kanssa telmiminen oli pitkästä aikaa varsin hauskaa. Ne tosin kiljuvat sylissä pidettäessä niin, että esimerkiksi sydänäänien kuunteleminen on usein käytännössä mahdotonta. Itse sain yhdeltä säikähtäneeltä kunnon ruikulit pitkin paitaani ja housujani. Juu, tuli haalareita ikävä.


Kotiin päästyäni hinkkasin saappaitani puhtaaksi kylppärissä, kun Utu hiippaili selkäni taa. Se haistoi kiinnostuneena jo pesemääni saapasta ja alkoi samantein kuopia etutassullaan kuvitteellista hiekkaa jalkineen päälle. Ei vissiin pesutulos tyydyttänyt... :D

2 kommenttia:

  1. Olen kuullut että se yksi tutkimussikala kohtuu etäisyyden päässä tekisi loppuaan. Mitenköhän käy tulevaisuuden tai tulevien opiskelijoiden sikalavierailut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, jaa-a? En osaa kyllä yhtään sanoa...

      Poista