sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

PetExpo


 Sadepäivän ratoksi suuntasimme tänään sisätiloihin, Messukeskukseen.


Päivän ohjelmanumerona toimi PetExpo, eli Suomen suurimmat lemmikkimessut. O:lle nämä olivat sarjassaan ensimmäiset ja minulle... no, aika monennet. 


Aloitimme kierroksemme herppien ja akvaarioiden parista. Esillä oli esimerkiksi jännä sokkotetra-allas, eli näiden sokeiden, silmättömien luolakalojen luontaista elinympäristöä jäljittelemään rakennettu tippukiviallas. Sellaista ei ollutkaan aiemmin tullut vastaan!

Akvaarioiden jälkeen puikkelehdimme koirakojulta toiselle, muttemme onnistuneet löytämään etsimäämme nättiä, sinistä tyrkkytarjoushihnaa Ledille. Poika nimittäin pisteli Tallinnasta ostamamme hihnan palasiksi joskus joulun tienoilla ja on siitä asti saanut tyytyä harmaaseen nylon-hihnaan, joka on suoraan sanottuna tylsistä tylsin.

Tutkailimme myös kissarotuyhdistysten standeja ja taisipa yksi kissanminttulelukin joltakin pöydältä tarttua mukaan. Kiersimme myös kissojen häkkirivistöt yrittäen löytää erään tietyn "ehkäsittenjoskustulevaisuudessa" -rodun yksilöitä, mutta huonolla menestyksellä.


Teimme muutamia kissanleluostoksia ja jatkoimme seuraamaan koirien näyttelykehiä. Viimeisenä kiersimme loput eksot, eli kanit, jyrsijät, fretit, herpit ja sammakot. Poikkesimme myös eläinsairaalan standilla moikkaamassa tuttuja ja ihmettelemässä eksojen röntgenkuvia.


Ihan mukava tapahtuma, vaikkei nyt ehkä mitään maata mullistavaa uutta. Kiva se on kuitenkin välillä käydä nuuhkimassa, mitä erityisesti tuolla eksopuolella tapahtuu, kun omat eksot rajoittuvat tällä hetkellä sukarapuihin.

Sen kuitenkin voin sanoa, että jos joskus saan lapsia ja poika haluaa liskon tai tyttö kanin, niin ihan hirveän pitkään ei lupaa varmasti tarvitse mankua. Sama pätee ratsastukseen, joka itseltäni kissojen ja koirien tapaan lapsena evättiin.

Onnea on omillaan asuminen! ;)


Lemmikkimessut kierrettyämme olimme jo lähdössä kotiin, mutta päätimme ihan vain nopeasti kurkata vielä käynnissä olevia Outlet-, kädentaito- ja lähiruokamessuja. Jostakin kantautui nenään herkullinen muikkujen tuoksu, joten lounasdilemmamme oli helposti ratkaistu.



Lisäksi O osti itselleen pari pussia ruissipsejä, joista oli tehty tuollaisia kivoja miniversioita - tarkoittaen, että sipsit olivat sellaisia peukunpään kokoisia söpöjä minikuppeja.

Itse ostin kädentaitopuolelta tuollaisen valkoisen liitutaulutussin, jollaista olen jo pitkään himoinnut. Sillä saa aikaiseksi paljon siistimpää ja kirkkaampaa tekstiä liitutaulupinnalle kuin liiduilla, mutta se on yhtä lailla pyyhittävissä pois.


Tässä vielä eläimille mukaan tarttunutta saalista. Suurin osa ilmaisnäytteitä.


Kivoin yksittäislöytö taisivat olla nämä kuivatut kissanherkut, joita sai neljä purkkia eurolla. Utu ei meinannut alkuun kelpuuttaa noita rapuja, mutta etenkin turska maittoi molemmille loistavasti.


Leluvarastoja kartutimme myös, sillä meillä on ongelma: poikien lempilelu (joka nähdään mm. aiemmin postaamallani videolla Jodan hyppysissä) leikittiin loppuun, eikä vastaavaa ole enää saatavilla. Ehkäpä jokin näistä nousee uudeksi ykköseksi? Höyhenlelut ainakin toimivat sen aikaa, kun höyheniä piisaa...


Tämä vihreä pötkölelu oli itselleni uusi tuttavuus. Lepotilassaan se muistuttaa pilliä, mutta kokoon puristamalla ja irti päästämällä se ponnahtaa parin metrin päähän. Alustavat reaktiot vaikuttivat lupaavilta.

Tuntuu siltä, että blogi olisi heräämässä jälleen talvihorroksestaan eloon. Postausaiheita tuntuisi ainakin tällä hetkellä riittävän. Pysykäähän siis kuulolla ja ihanaa alkavaa viikkoa sinne!

7 kommenttia:

  1. Tekin kävitte syömässä muikkuja! Ne oli kyllä hyviä. Ärsyttää kun en jotenkin innostunut noista kuivatuista kissanherkuista jostain kumman syystä, pyörittelin niitä kyllä kädessä mutta en sitten ottanutkaan.. Nyt vähän kaduttaa, kaikki muut kun vaikuttaa hankkineen niitä. :D Tuo pötkölelu oli tosi outo, eikä keksitty miehen kanssa että miten se toimii. Jos olisin tajunnut niin olisin ehkä hankkinut testiin meillekin!

    Mua alkoi myös kiinnostamaan tuo "ehkäsittenjoskustulevaisuudessa"-rotu. Haluatko paljastaa mikä rotu on kyseessä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, eihän sitä tuoksua voinut vastustaa :D

      Nuo kuivatut herkut olivat kyllä kiva löytö, mutta tuskin lienevät kauhean kalliita kaupassakaan? Luulen, että meillä ostetaan näitä kyllä jatkossakin :) Uusin ehkäsittenjoskustulevaisuudessa-rotu on neva masquerade, mutta eipä olla vielä tällaista livenä nähty, joten vaikea sanoa, mikä on lopullinen tuomio :D Kyllä siellä listoilla muutama muukin roikkuu ;)

      Poista
  2. Moikka!

    Kiitos mahtavasta blogista, mulla on mennyt jo kolme tuntia tätä selaillessa ja vielä on luettavaa jäljellä :D.
    Kysymykseni ei liity tähän postaukseen, mutta toivoisin kuitenkin vastausta.

    Otimme perheeseemme vuonna 2010 Miro-kissan joka oli elänyt tallikissana paljon liikkuen ja metsästäen, kuitenkin söi myös markettiruokaa. Puoli vuotta meille tulon jälkeen Mirolle ilmaantui struviittikiteitä (ruokana silloin royal canin raksut ja marketin märkäruoka, jota myös kaksi muuta kissaamme söivät), jotka katetroitiin pois ja eläinlääkäri sanoi ettei kissa voi syödä elämänsä aikana muuta kuin tiettyjä liotusruokia. Itselleni tieto tuli järkytyksenä, sillä maalla eläessä tätä ongelmaa ei ole ollut. Miron rakko on katetroitu uudestaan muutaman kerran ja aina olen saanut eläinlääkäriltä saman vastauksen. Lisäksi hammaskiveä on alkanut ilmaantua meille muuton jälkeen.

    Mitä mieltä itse olet voisiko kissa siirtyä kokonaan raakaruokintaan? Tai osaisitko suositella Helsingistä eläinlääkäriä/klinikkaa, jossa barffaukseen suhtauduttaisiin myönteisemmin. Liotusruuat ovat todella kalliita ja keskustelupalstoja lukiessa mulle on tullut tunne että niitä ei olisi hyvä syödä koko loppuelämää..

    Barffaus todella kiinnostaa ja uskon että kissatkin nauttisivat siitä. Olen kokeilumielessä tarjonnut muutaman kerran cosman ja applawsin säilykkeitä sekä jauhelihaa ja keitettyä seitiä ja ne ovat maistuneet Mirolle hyvin, joten nirsoiluongelmaa tuskin on :D. Kaksi muuta kissaani syövät myös nykyään lihapitoisempaa nappulaa sekä applawsin säilykkeitä, joten parempaan päin ollaan menossa.

    Anteeksi pitkästä viestistä ja hyvää kevättä :)

    T. Nina ja Miro

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kyllä mä noilla spekseillä sanoisin, että kannattaa kokeilla. Ennen kaikkea suosittelisin luopumaan kaikista kuivaruuista virtsakidekissan kohdalla, sillä mahdollisimman suuri nesteensaanti tietää laimeampaa virtsaa ja vähäisempää kiteiden saostumista. Ja oma mielipiteeni on arvatenkin se, että raakaruokavalio on erittäin jees vaihtoehto kaupallisille märkäruuille - sekä virtsatieterveyden että hammaskiven kertymisen kannalta ;) Perehdy aiheeseen kuitenkin huolella ennen ruokavalion vaihdosta - esim. riittävä tauriinin ja kalsiumin saanti on kissalle elintärkeää ja aika harvan kissan kohdalla vaihdos onnistuu kertalaakista. Myös laadukkaat, lihapitoiset märkäruuat ovat hyvä vaihtoehto, jos hirvittää, mutta luontaisintahan se raakaruoka on :) Hienoa huomata, että ihmiset ovat kiinnostuneita kissojensa ravitsemuksesta ja saa kuule ihan vapaasti kirjoitella pitkiäkin viestejä :D Tsemppiä!

      Poista
  3. Hauska toi pötkö lelu, täytyypäs hommata meidän burma noutajalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää lienee joku uus juttu, ehkä :D

      Poista
  4. Hei, ihan asiasta kolmanteen, mietin voisitko lähiaikoina kirjoitella blogiisi siitä, miten teillä sujui koirien kanssa totutteleminen uuteen tulokkaaseen. Harkitsen toisen koiran ottamista, mutta minua askarruttaa se, miten pennun ja vanhemman koiran totuttelemisessa pitäisi edetä. Jos on jotain vinkkejä ja kokemuksia, niin mielelläni kuulisin :)

    VastaaPoista