sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Neljäs syksy

Näin viimeisenä päivänä ennen uuden lukukauden alkua on taas aika vilkaista taaksepäin menneseen syksyyn. Neljännen vuoden alkupuoli piti sisällään neljä kurssia: pieneläinten sisätaudit, neurologia ja oftalmologia, pieneläinkirurgia ja hevosten sairaudet.

Pieneläinten sisätaudit
"Opiskelija osaa diagnosoida ja hoitaa tärkeimmät sisätauteihin ja infektiivisiin sairauksiin kuuluvat taudit pieneläimillä."

Sisätautikurssi oli ainakin omalla kohdallani kaikkein rankin. Paljon asiaa lyhyessä ajassa. Ihan liian lyhyessä, jos multa kysytään. Gastroenterologia (ruuansulatuskanavan, haiman ja maksan sairaudet) kolme päivää, dermatologiaa (ihosairaudet) kaksi päivää, endokrinologiaa (hormoneja tuottavien elinten sairaudet) päivä... Sama tahti jatkui läpi munuais- ja virtsatiesairauksien, hengityselimistön sairauksien, sydänsairauksien sekä hematologian ja onkologian. Kurssin lopussa puhuttiin muutama päivä "eksoottisista" pieneläimistä, eli jyrsijöistä, kaneista, matelijoista ja linnuista. Niiden osuus ei kuitenkaan kuulunut tenttiin, eikä sitä kaikelta tietoähkyltään jaksanut oikein enää sulattakaan, joten se puoli pitäisi tässä itsenäisesti vielä kerrata. Tai ehkä pikemminkin koko kurssi. Ei noin tiiviistä paketista jää pysyväismuistiin tarpeeksi asiaa. Ei ainakaan itselleni. Ei, vaikka käytin lähes kaiken vapaa-aikani kurssin hyväksi ja jouduin pahoittelemaan nolifetystäni jopa O:lle. Tenttiin lukiessani työstän päivässä yleensä n. 3-5 prujun asiat (luen, teen muistiinpanot ja opettelen). Nyt prujuja oli muistaakseni 8 kpl, eli tuplat. Stressi oli hyvin vahvasti läsnä.




Voi olla, että kuntapuolelle suuntaavat opiskelijatoverini kokivat kurssin rennompana. Minulle itselleni tämä oli kuitenkin juuri sitä keskeisintä antia, jonka tästä koulutuksesta haluan saada. Niinpä ajan rajallisuus harmitti itseäni vielä senkin edestä. Olisin hyvin voinut uhrata tälle kurssille vaikka kolme kuukautta.

Luennot olivat varsin antoisia, sisätautipuolen eksperttien kokoomia tietopaketteja, joiden oppeja syvennettiin suunnilleen joka toinen iltapäivä järjestetyissä seminaareissa. Niissä pääsimme pohtimaan kuhunkin osa-alueeseen liittyviä potilastapauksia ja niiden hoitoa. Ehdottoman hyödyllistä ja mielenkiintoista, tosin myöhäiset iltapäivät eivät välttämättä aina olleet se kaikkein otollisin ajankohta näille.
 
 

Neurologia ja oftalmologia

"Neurologian osuudessa opiskelija perehtyy neurologisen tutkimuksen tekemiseen pieneläimillä ja hevosella, ongelman paikallistamiseen, erotusdiagnoosilistan laatimiseen, tavallisimpiin tutkimusmenetelmiin sekä tärkeimpiin neurologisiin sairauksiin. Oftalmologian osuudessa opiskelija perehtyy silmätutkimuksen tekemiseen, silmäsairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon."

Neurologian (hermostosairaudet) ja oftalmologian (silmäsairaudet) kurssi oli niinikään varsin antoisa ja hyvin järjestetty kokonaisuus, joskin ajallisesti jälleen aika tiukka. Neurologiaa opiskelimme viisi päivää ja oftalmologiaa neljä. Kurssin viimeisenä perjantaina oli tentti.


Neurologian puolella toistui ja sitä kautta iskostui mieleen hyvin ainakin neurologisen tutkimuksen tekeminen potilaalle sekä hermostoperäisen ongelman paikantaminen ääreishermoston, selkäytimen tai aivojen osan tasolle. Pieneläinten tavallisimmat neurologiset ongelmat käytiin läpi tiiviinä pakettina ja pääsimme harjoittelemaan neurologisen tutkimuksen tekemistä omille eläimillemme (itse toin harjoituksen Iinan sekä Utun) sekä hevossairaalan puolella "Urholle", eläinlääkisläisten omalle koekaniinillehevoselle.


Silmäsairausviikolle siirryttäessä paine tenttiin lukemisesta alkoi jo tuntua, mutta jälleen kerran silmäekspertin pitämistä luennoista oli paljon iloa. Neljän päivän paketti oli tiivis, mutta piti sisällään perusopit silmätutkimuksen tekemisestä ja yleisimmistä silmäsairauksista koirilla ja kissoilla. Silmienkin osalta pääsimme harjoittelemaan silmätutkimuksen tekoa, eli esimerkiksi Schirmerin kyyneltesti-liuskojen käyttöä, silmänpohjan tutkimista ja silmänpaineen mittausta omille eläimillemme.



Pieneläinkirurgia

"Opiskelija tuntee tärkeimmät kirurgiaan kuuluvat sairaudet koirilla ja kissoilla, pystyy suorittamaan perusleikkaukset pieneläimillä, osaa tunnistaa erikoiseläinlääkärin hoitoa vaativat sairaudet."

Kirran kurssi oli jälleen niin mielenkiintoinen, että sen leikkausharjoitusten olisi toivonut jatkuvan vaikka läpi vuoden, kuten anatomian tai patologian kohdalla tapahtui. Vaan ei, tällekin kurssille oli lohkaistu aikataulustamme kolmen viikon pätkä, joka käsitti niin pehmytosakirurgian (sterilisaatiot, kastraatiot, kasvainten poistot, vatsaontelon sisäisen ym. pehmeään kudokseen kohdistuvan kirurgian) kuin ortopediankin (ontumatutkimuksen teko, murtumat, nivelet, lihakset, polvi- ja lonkkaongelmat, nivelrikko...). Päivät venyivät yleensä varsin pitkiksi, kun luentojen lisäksi meillä oli pakollisia ryhmätöitä, leikkausharjoituksia ja ontumatutkimusharjoitus. Ryhmätöissä meille jaettiin caseja, joita pääsimme ratkomaan kirjallisuuden avulla. Useimmiten niissä piti määrittää potilaan ongelma ja sen differentiaalidiagnoosit, tarvittava kirurginen operaatio, sen kulku, käytetyt välineet ja langat, mahdolliset komplikaatiot ja kotiutusohjeet. Sen jälkeen kukin ryhmä opetti oman aiheensa muille. Erittäin toimiva ja hyödyllinen opetusmuoto, jonka kautta monet mieltä askarruttamaan jääneet asiat selvisivät - joskin välillä ajankohdaksi olisi saattanut toivoa jotakin muuta kuin myöhäistä iltapäivää.


Ontumatutkimusharjoitus tehtiin jälleen omille pieneläimillemme. Itselläni oli mukana Iippu. Oli muuten helpottavaa saada varmistus sille, että koiraparan C-lonkka ei oireile, eikä sillä ole lihasjumeja tai aristuksia sen ympäristössä.  Harjoituksessa tarkkailtiin koiran seisoma-asentoa, liikkumista eri vauhdeissa ja lopulta palpoitiin koko liikunta- ja tukielimistö kynsistä ja anturoista selkärankaan saakka.

Leikkausharjoituksia oli yhteensä neljä ja niissä harjoiteltiin mm. kuolleiden, yliopistolle testamentattujen eläinten kuviteltujen nisä- ja ihokasvainten poistoa, verikorvan, antura- ja silmäluomihaavan tikkausta, hampaan poistoa, jänteen ompelua, varvas- ja häntäamputaatiota, sterilaatiota, kastraatiota, vatsaontelon avausta, sisäelinbiopsioiden (eli näytepalojen) ottoa, suolen osapoistoa, mahalaukunkiertymäleikkausta ja ties mitä muuta vielä. Harmi tosiaan, ettei näitäkään ollut saatu mahdutettua nelosvuoteemme enempää. Kirurgian taidot kun ovat aika oleellinen puoli ihan perus pieneläinpraktikollekin ja näitä käytännön juttuja harjoittelisi niin kovin mielellään.



Kurssin järjestäjät olivat kuitenkin nähneet ison vaivan järjeestääkseen meille mahdollisimman laadukkaan opetuksen annettuun aikaan nähden, joten siitä iso käsi heille. Valtavasti uutta tuli opittua!



Hevosten sairaudet
"Opiskelija tuntee hevosen tärkeimmät ontumaan ja ortopedisiin sairauksiin, haavakirurgiaan ja sisätautien alaan kuuluvat sairaudet hevosella; pystyy ongelmalähtöiseen lähestymistapaan ja tutkimuskartoitukseen diagnoosin teossa; tuntee laboratorio- ja kuvantamistekniikat, niiden indikaatiot ja merkityksen; pystyy arvioimaan sairauden kulun, vakavuuden ja ennusteen; tuntee yleiset hoitoperiaatteet; osaa toteuttaa hevosen perusterveydenhuollon tehtäviä tallilla; kykenee käyttämään kirjallisuutta, artikkeleja ja internettiä tiedonhaussa."

Kaikki pidempään mun blogiani lukeneet varmaan tietävätkin, että veri vetää minua nimenomaan pieneläinpuolelle - ei niinkään kuntaan tai hevospraktiikkaan. Sain ensimmäiset kosketukseni hevosiin (sitten lapsuuden poniratsastusten) vasta ykkösellä, kun taas pieneläinten kanssa olen ollut läheisissä tekemisissä koko pienen elämäni. Minulla on ollut akvaariokaloja, kilpikonnia, jyrsijöitä, kaneja, afrikkalaisia kääpiösiilejä, sokerioravia, koiria ja nyt kissojakin. Koen, että niiden saralta minulla on jotakin annettavaa. Sen sijaan hevosista en tiedä juuri sen enempää kuin mitä meille on opetettu. Juttelin aiemmin syksyllä erään muutama vuosi sitten valmistuneen pieneläinlääkärin kanssa ja hän tokaisi ottaneensa rankkana nelosvuonnaan suureläinkurssit hiukan kevyemmin. Itse päädyin ainakin tämän hevoskurssin kohdalla tekemään saman. Tai niin voisi ainakin ajatella.


 Käytännössä skippasin siis luennot varsin tehokkaasti ja käytin vastaavan ajan itseopiskeluun. Osallistuin tietysti kurssin pakollisiin osuuksiin, kuten ontumatutkimus- ja siteentekoharjoitukseen sekä lähes jokapäiväisiin 1-2 -tuntisiin seminaareihin, joissa käytiin läpi päivän aiheeseen liittyviä potilastapauksia. Opetuksen voin kertoa olleen ainakin näissä tilaisuuksissa varsin pätevää, joten seminaaritilaisuuksista oli hyötyä myös pieneläinpraktiikasta haaveileville. Niissä käytiin nimittäin varsin tarkkaan läpi mm. labratulosten tulkitsemista, minkä koin erittäin hyödylliseksi.

"Poniratsastusta" sikalaharjoittelussa.

Sen sijaan luentomateriaalit itseopiskelin kotona ja hankin lisäinformaatiota kirjallisuudesta ja netistä - niiltä osin kuin tunsin sitä tarvitsevani. Ja tiedättekö mitä? Vietin siinä ohessa nautinnollisimman joulunalusaikani piiiitkään aikaan! Nukuin pitkään, opiskelin omalla kohtisohvalla kaakaomuki kourassa olohaalarissani ja kävin iltapäivisin yliopistolla pyörähtämässä. Iltaisin ja viikonloppuisin ehdin sitten tehdä mm. joulukalenterissani nähtyjä juttuja. Joku pitäisi luentojen välistäjättämistä varmasti lusmuiluna, mutta itse voin myöntää tuntevani pientä ylpeyttä siitä, että pystyin välillä vähän hellittämään. Se ei ole minulle aina helppoa. Itse asiassa en ole pystynyt siihen vielä yhdenkään kurssin kohdalla ennen tätä. En edes niiden ykkösvuoden biokemioiden tai muiden sellaisten. Panikoin nytkin välillä, että mitäs jos en pääsekään tentistä läpi. Mutta hyvin pääsin, hyvällä arvosanalla vieläpä. Lisäksi koen oppineeni hevosista sen verran, että jos joskus päätän vielä kuntapuolelle lähteä, on minulla ihan hyvät lähtökohdat lähteä ottamaan hevosista vielä selvää. Tämän kurssin kohdalla siis priorisoin vain ajankäyttöni ja tehostin opiskeluni. Ja nautin samalla hiukan elämästäni. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven.




Sellainen oli siis neljännen vuoden syksy. Aluksi tajuttoman kuormittava, loppua kohden varsin passeli, joskin nämä kuormittavuusasiat ovat aina varsin yksilöllisiä ja heijastelevat muutakin elämäntilannetta ja kiinnostuksen kohteita. Jotenkin onnistuin tasapainoilemaan myös kolmen työpaikan sekä pieneläin- ja hevossairaalan päivystysten välillä yrittäen imeä itseeni kaiken mahdollisen opin ja olla samalla mahdollisimman paljon hyödyksi.


Onnekseni oma elämäntilanteeni on tällä hetkellä niin vakaa, että pystyin panostamaan juuri siihen osuuteen, joka minua eniten kiinnostaa. Vierelläni on ihminen, joka ymmärtää intohimoni ja neljä ihanaa karvakasaa, joista napata joku kainaloon, kun iänikuinen pänttääminen alkaa tökkiä. Neljä ihanaa karvakasaa, jotka pelkällä olemassaolollaan muistuttavat minua päivittäin opiskelujeni merkityksestä ja mielekkyydestä.

Jos se ei ole onnea, en oikeastaan tiedä, mikä on.




4 kommenttia:

  1. Montako päivystystä teillä oli syksyllä ja saiko ajankohtiin vaikuttaa mitenkään? :)

    VastaaPoista
  2. Taisi olla reilu 10 tai sitä luokkaa yhteensä. Vuorot määrätään ja ne ovat joko arki-iltoja (16-22), viikonloppuaamuja (8-15) tai -iltoja (15-22), mutta niitä saa kyllä vapaasti vaihdella päittäin kurssikavereiden kanssa.

    VastaaPoista
  3. Kaikenlaiset karvanaamat kyllä edistää järjestelmällisyyttä ja hyvää fiilistä elämässä. Niiden seurassa muistaa mikä täällä on tärkeää. :)

    Tää postaus sai taas miettimään, että mitähän sitä on viime aikoina saanut aikaan. No onhan sitä tullut tehtyä yhtä sun toista, mutta fiksuja juttuja ehkä vähemmän kuin olisi voinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja etenkin tällai eläinalalla pysyy kirkkaana mielessä, ettei niiden eläinten terveys ja olemassaolo ole mikään itsestään selvä juttu, vaan asia, josta on syytä olla kiitollinen :)

      Poista